Rakkaani
ikkunaan nojaten olen Sinua odottanut
jykevien käsivarsiesi kiertymistä
värisevälle uumalleni.
Silti tietäen
jotain olen kadottanut,
avaimen maailmaasi.
Sinä syysiltana
istuessamme vastakkain
kun katseemme eivät enää kohdanneet,
silloin sen kadotin.
Ja Sinä
olit jossakin muussa maailmassa
kuin tässä.
Soutaessasi ulapalle kauaksi pakoon
Ahdin ja kuutamon syliin
minua vai itseäsi,
sitä en tiedä.
Repäisit lähtiessäsi
minusta irti jotain
jättäen vain avoimia kysymyksiä
itseni yksin pohtia.
ikkunaan nojaten olen Sinua odottanut
jykevien käsivarsiesi kiertymistä
värisevälle uumalleni.
Silti tietäen
jotain olen kadottanut,
avaimen maailmaasi.
Sinä syysiltana
istuessamme vastakkain
kun katseemme eivät enää kohdanneet,
silloin sen kadotin.
Ja Sinä
olit jossakin muussa maailmassa
kuin tässä.
Soutaessasi ulapalle kauaksi pakoon
Ahdin ja kuutamon syliin
minua vai itseäsi,
sitä en tiedä.
Repäisit lähtiessäsi
minusta irti jotain
jättäen vain avoimia kysymyksiä
itseni yksin pohtia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kirjoitit niin kauniin runon...
Kiitos paljon tästä
Hyvää alkanutta päivää
on vähän venähtänyt tämä ruudulle tulo
erinäisistä syistä johtuen.
En osaa sanoa palautteeseesi muuta kuin lämmin
kiitokseni.
Miellyttävää huomata, että runoni on tullut
huomioiduksi.
Mukavaa illan jatkoa sinne jonnekkin.
Sinussa asuu ihana haikeus, joka
runoillasi koputtelee minun sieluani.
Jään aina tunnelmaan, luettuani, hetkeksi
ihan sanattomaksi.
Mihin kaikki sanat silloin menevät,
kun niitä eniten tarvitsisin?
Runosiekkari, taas järisytit minua,
älä lopeta milloinkaan, jooko?
T: ystäväsi Mar.
Tuohan on kunnia minulle, jos lukija jää tunnel-
maan, oikeesti.
Niin, mihin ne sanat toisinaan katoaakin ja jää
vain tyhjyys ? Elämän kummallisuuksia tässä tulee
ihmeteltyä toisinaan ja purettua aatoksiaan
sitten näihin runoihin.
Elä luulekkaan, että lopettaisin - minähän elän
kirjoittamisesta ! Sen puolesta Sinun ei tarvitse
huolissasi olla, jos nyt muutenkaan.
Ja jaamme edelleen yhdessä nämä elämämme kiemu-
rat, eiköstä vaan.
Ja kuten lupasin, huomenna viimeistään.
Siulle jaksamista, kyllä se aurinko vielä
paistaa risukasaankin - usko pois.
Lämmöllä
linda
Pala pois
jotain puuttuu
tiedän kuintenkin
se olet Sinä
Sinulla on avain
tiedät mitä teet
ei ole kysymyksiä
on vain rohkeus sanoa
Sano ääneen se
mitä sydämesi haluaa
Tee minusta ehjä
sopeudun silloin tähän elämään
Sumuista alkuviikkoa lindalinda ja kiitos runostasi, osaat välittää sanoman
sitä, että osaan välittää sanoman, se tuntuu hy-
vältä.
Mutta liikuttavaa luettavaa on muutenkin komment-
tisi, jo sinällään valmis runo. Tuon olisit
voinut vallan mainiosti laittaa runona
sivustolle, se on kaunis kiteytys palan puuttumi-
sesta.
Kiitos Kaaru ja hyvää illan jatkoa Sinullekkin.
Hissuksiin ja ajan kanssa - tiedäthän sen...
Runosi on jälleen niin haikean kaunis!
Ihan kuin kuulisin huokausesi kun siinä ikkunalla odotat venettä saapuvaksi... *huoks*
m--
arpeutuuhan ne - ajallaan.
Haikeus kummallisesti asustaa tuolla
sisikunnassa, en tiijä mikä lie on. En vaan saa
synnytettyä juur muunlaista tekstiä, kuin tätä
yhtä ja sammaa. Oon ajatellut, että kohta kukaan
ei jaksa näitä lukea, että ne kulkee niin samalla
nuotilla vissiin jo toinen toisensa perään.
Yritän, yritän kovasti saada jotain muutakin ai-
kaiseksi, mutta minkäs perkuleen tuolle piäkopal-
le itse mahtaa, ei kai minkään.
Jos niiden toisenlaisten runojen aika on sitten
sen arpeutumisen jälkeen, ehkä ?
Tiedä vaan, kuinka kauan siihen mahtaa aikaa ku-
lua.
Ja Sinä voit varmaankin sielusi silmin nähdä sen,
kuinka tuossa pirtin ikkunassa seison ja odotan.
En kyllä vaan tiedä itsekkään mitä.
Kiitos avaimestasi, ehkä se on ensiapu ja
enenmmän kuin kiitos aina yhtä mieltä lämmittä-
vistä sanoistasi.
Huomenta lindalindal1.
Sinä sielä nojailet ikkunaan.
Käsii joihin aamussaki ois ihanaa tulla.
Poissa olevaa läheisyyttä, sitä.
"Ja Sinä
olit jossaki muussa maailmassa
kuin tässä"
Niitä tuntoja.
On avaimet hukassa?
Aina jotai vie mukanaan,
itse jää kysymysten rannalle?
Sinulle uuteen päivääs, lämmin ajatus töllistä
Sellaista se elämä vaan joskus on, odottamista
ja ihmettelyä. Mitä kaikkea se tuokaan eteemme
ja mitä kaikkea toisinaan joutuu pienessä mieles-
sään läpikäymään, miettimään.
Tuollaisia tilanteita vaan tulee
" ja Sinä, olit jossakin muussa maailmassa,
kuin tässä "
Ja avain toisen sisinpäänkin tuntuu joskus ole-
van kateissa, yksin kysymystensä kanssa sitten
on ihmeteltävä, mistä sen jälleen löytäisi.
Kiitos lämpimistä ajatuksistasi, kommentoinnis-
tasi. Yhdessähän tässä on jo pitkään näitä elä-
mämme polkuja käyty täällä.
Kynttilöiden tuiketta iltaasi,
t. linda
taidolla kuvattuna, kuten aina runoissasi.
Hieno lukuelämys, kiitos !
kun jaksatte olla kaikki yhtä kannustavia.
Saan aina uutta puhtia teidän kommenteistanne,
vaikka usko tahtookin toisinaan horjua omien ru-
nojen kanssa, se - että jämähtää paikalleen.
Jotenkin valatte uskoa siihen, että tuon jatkos-
sakin kirjoituksiani tänne.
Kiitos Pad kuuluu Sinulle.
Leppoisaa illan jatkoa,
t. linda
itsekään:)Kaunis ja koskettava..
ajoista, jolloin Relluna kirjoitin, siis sielun-
elämässäni. Teksteissäni varmaankin on tapahtunut
muutosta, paljonkin. Ja toivon, että edes hitusen
kehitystä.
Kiitos sanoistasi.