Tämä kirjoitus on melkein totta...
Oli sellanen talvi-ilta ..siis sellainen sininen hetki,jolloin ollaan pimeyden äärellä.
Se on se äärettömän kaunis hetki,jolloin puut ja muut kuvajaiset ovat tavattoman herkän näköisiä,että tälläinen renttukin"herkistyy luonnon kauneutta tarkaillessaan.
Varsinainen tarina onkin varsin erikoinen. Nimittäin lopullisesti hullun maineiseen juoduttuani joudun häpeämään ilmeisesti lopun elämääni olemustani.
Katselin haltioituneena taivaan Otavia
pakkasillassa liiterinkulmalla,johon olin tullut kuselle, silloin sattui onnettomuus,joka muutti elämääni.
Olin päätänyt lähteä läheisen kaupungin baariin juopottelemaan... kohtuuttahan kun en tunnetusti tunne.
Puin päälleni farkut ja pikkutakin,eli muistutin erästä runoilijaa..ainoastaan pipa puutui!
Kun tuijotin liiterin nurkalla noita taivaan Otavia,jotenkin horjahdin epähuomiossa liiterin kulmalla olevaa rautakankea päin ja elimeni tietysti jäi kylmään kankeen kiinni!
Kauhistuneena pälyilin ympärilleni,ettei kukaan vaan näkisi,mitä luonnottomuuksia harrastin.
Esinahan puhaltelu rautakangesta vei aikansa ja hermostuneena totesin kuinka läheisen hiihtoladun suksien läpinä taukosi tilan pihapiirin kohdalla.
Myöhemmin kuulin kylän virattomalta nais-pastorilta,kuinka pyhäkoulussa lapsia oli kielletty liikkumasta tilani laitamilla...varsinkin iltaisin.
Oli sellanen talvi-ilta ..siis sellainen sininen hetki,jolloin ollaan pimeyden äärellä.
Se on se äärettömän kaunis hetki,jolloin puut ja muut kuvajaiset ovat tavattoman herkän näköisiä,että tälläinen renttukin"herkistyy luonnon kauneutta tarkaillessaan.
Varsinainen tarina onkin varsin erikoinen. Nimittäin lopullisesti hullun maineiseen juoduttuani joudun häpeämään ilmeisesti lopun elämääni olemustani.
Katselin haltioituneena taivaan Otavia
pakkasillassa liiterinkulmalla,johon olin tullut kuselle, silloin sattui onnettomuus,joka muutti elämääni.
Olin päätänyt lähteä läheisen kaupungin baariin juopottelemaan... kohtuuttahan kun en tunnetusti tunne.
Puin päälleni farkut ja pikkutakin,eli muistutin erästä runoilijaa..ainoastaan pipa puutui!
Kun tuijotin liiterin nurkalla noita taivaan Otavia,jotenkin horjahdin epähuomiossa liiterin kulmalla olevaa rautakankea päin ja elimeni tietysti jäi kylmään kankeen kiinni!
Kauhistuneena pälyilin ympärilleni,ettei kukaan vaan näkisi,mitä luonnottomuuksia harrastin.
Esinahan puhaltelu rautakangesta vei aikansa ja hermostuneena totesin kuinka läheisen hiihtoladun suksien läpinä taukosi tilan pihapiirin kohdalla.
Myöhemmin kuulin kylän virattomalta nais-pastorilta,kuinka pyhäkoulussa lapsia oli kielletty liikkumasta tilani laitamilla...varsinkin iltaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sattui.opitpahan ainakin tarkistamaan,että et mee talvella kännissä kuseskelemaan minne sattuu.ainaski tarkistat onko rautoja näkösällä.kiitä onneas ettei ne olleet ketunraudat,olisivat kieltäneet kulkemasta kuuloetäisyydenki päästä.
No ketunraudat olis vielä kantanut baariinkin, mutta rautakanki olis ollut tosi kankea mukana!
sitäpaitsi olis ne ihmetellyt paikallisessa baarissa mikä ihme on tuonut ketunraudat tai rautakengen baarin vessan rosterikouruun !
Tästä tuli mieleeni eräässä teollisuuskaupungissa tapaus,jonka omin silmin näin. Puistuessani baarista näin pienen porsaan roikkumassan naulakossa, epäluuloisena mielenterveydestäni kävin sitä koskettamassa, kyllä se porsas oli. Häivyin pääni puristellen pikaisesti ulos- Myöhemmin selvisi,että paikallisen metsästäjän ajokoira oli ajosta villiintyneenä mennyt sikalaan ja listinyt porsaan..No, metsästäjä joutui tietysti ostamaan porsaan ja kotimatkalla päätti käydä kaljalla silloisessa keskaribaarissa.
Keskikaljabaarit on mennyttä aikaa..oikestaan kaiholla niitä muistelen. Kamala pölinä ja mölinä niissä oli, nykyään ne on oikeita baareja viinoineen, kaikki kävi niin äkkiä.. ?