Täällä aina silloin tällöin mourutaan noista aloittelijoista, että ollaan liian kauan siellä ja saalistetaan helppoja voittoja ja että oikeiden aloittelijoiden olis vaikea tulla touhuun mukaan näiden kokeneiden aloittelijoiden vuoksi. Joo, voi se olla noinkin joidenkin osalta.
Mutta kuitenkin uskon, että kukaan järkevä valmentaja ei laita kisaan painijaa, josta tietää ettei ole. Ja jos kisoihin pojan tuo, niin pitää olla valmistautunut siihen, että pari-kolme vuotta paininut vie varmasti justiin aloittanutta. Ja silti se pari-kolme vuotta paininut ei todellakaan oo mikään konkari vielä.
Meidän salilla kävi tänä syksynä tapaus, että valmentaja houkutteli minun poikaa kisoihin, poika ei halunnut. Yks toinen poika kuuli ja rupes kärttämään mukaan. Pojan äiti innostui ja toi pojan kisaamaan puoliväkisellä, vaikka valmentaja sanoi, ettei hän voi kieltää lähtemästä mutta ei suosittele.
No mentiin sitten porukalla näitä kisoja kattomaan ja arvata saattaa, että tätä poikaa vietiin kuin pässiä narussa. Joka matsin jälkeen äiti sätti muita painijoita jotka kuulemma olivat ihan liian hyviä aloittelijoihin. Tämän jälkeen ei poikaa näkynyt salilla.
Me katottiin ihan rauhassa ne kisat ja seuraaviin halus poika jo mukaan. Mainetta ja kunniaa niistä ei tullut mutta poika tieskin mitä on vastassa, ei ollut suuria odotuksia.
Eli miksi noita aloittelijasarjoja niin usein haukutaan? Voi olla, että siellä on "liian hyviä" poikia, mutta en usko, että montaa. Eikös joku harkitsija tai joku pitänyt jotakin listaa ja todennut, että ne viidennen ja neljännen vuoden aloittelijat ovat kuitenkin vähemmistönä. Ja niiden poikien seurojen ja vanhempien häpeähän se on. Ne pojat on ihan varmasti kaikkien tiedossa. Kolmannen vuoden aloittelijoita oli jo useampia, mutta ei kai kolme vuotta paininut mikään mestari vielä oo? Ja sit nää reppanat säälittää, jotka siirtyy tunnollisesti ihan raakileina kaks vuotta kilpailtuaan kilpasarjaan ja saavat kovempaa kyytiä siellä kuin kukaan aloittelija ikään.
Meillä "painiura" on vielä alussa; aloittelijoissa vois luvallisesti olla vielä kaks vuotta. Mutta en pidä ollenkaan pahana, jos joku toisen tai kolmannen vuoden aloittelija "vie" omaa poikaa. Oppii ainakin, ettei toiste mee yhtä helposti samaan liikeeseen. Ja suurin osa näistä pojista yrittää sitä samaa niskalenkkiä, minkä omakin jotenkin osaa. Yhdenkin pojan isä sanoi ottelun päätteeksi, että hänen poika on nyt kilpaillut kohta kaksi vuotta ja ekaa kertaa poika teki kisassa käsivarsiheiton, mikä lienee kanssa yksi perusliikkeitä. Että ei ne taidot niillä pari vuotta edellä olleillakaan niin huimat ole. Ja jos ovatkin, niin senhän huomaa siellä maton reunalla jokainen ja taas saa pojan seura ja isi hävetä, jos aloittelijamatolla tosiaan käytetään liikkeitä, joita ei a-passilaisen tarvisi osata.
Mutta kuitenkin uskon, että kukaan järkevä valmentaja ei laita kisaan painijaa, josta tietää ettei ole. Ja jos kisoihin pojan tuo, niin pitää olla valmistautunut siihen, että pari-kolme vuotta paininut vie varmasti justiin aloittanutta. Ja silti se pari-kolme vuotta paininut ei todellakaan oo mikään konkari vielä.
Meidän salilla kävi tänä syksynä tapaus, että valmentaja houkutteli minun poikaa kisoihin, poika ei halunnut. Yks toinen poika kuuli ja rupes kärttämään mukaan. Pojan äiti innostui ja toi pojan kisaamaan puoliväkisellä, vaikka valmentaja sanoi, ettei hän voi kieltää lähtemästä mutta ei suosittele.
No mentiin sitten porukalla näitä kisoja kattomaan ja arvata saattaa, että tätä poikaa vietiin kuin pässiä narussa. Joka matsin jälkeen äiti sätti muita painijoita jotka kuulemma olivat ihan liian hyviä aloittelijoihin. Tämän jälkeen ei poikaa näkynyt salilla.
Me katottiin ihan rauhassa ne kisat ja seuraaviin halus poika jo mukaan. Mainetta ja kunniaa niistä ei tullut mutta poika tieskin mitä on vastassa, ei ollut suuria odotuksia.
Eli miksi noita aloittelijasarjoja niin usein haukutaan? Voi olla, että siellä on "liian hyviä" poikia, mutta en usko, että montaa. Eikös joku harkitsija tai joku pitänyt jotakin listaa ja todennut, että ne viidennen ja neljännen vuoden aloittelijat ovat kuitenkin vähemmistönä. Ja niiden poikien seurojen ja vanhempien häpeähän se on. Ne pojat on ihan varmasti kaikkien tiedossa. Kolmannen vuoden aloittelijoita oli jo useampia, mutta ei kai kolme vuotta paininut mikään mestari vielä oo? Ja sit nää reppanat säälittää, jotka siirtyy tunnollisesti ihan raakileina kaks vuotta kilpailtuaan kilpasarjaan ja saavat kovempaa kyytiä siellä kuin kukaan aloittelija ikään.
Meillä "painiura" on vielä alussa; aloittelijoissa vois luvallisesti olla vielä kaks vuotta. Mutta en pidä ollenkaan pahana, jos joku toisen tai kolmannen vuoden aloittelija "vie" omaa poikaa. Oppii ainakin, ettei toiste mee yhtä helposti samaan liikeeseen. Ja suurin osa näistä pojista yrittää sitä samaa niskalenkkiä, minkä omakin jotenkin osaa. Yhdenkin pojan isä sanoi ottelun päätteeksi, että hänen poika on nyt kilpaillut kohta kaksi vuotta ja ekaa kertaa poika teki kisassa käsivarsiheiton, mikä lienee kanssa yksi perusliikkeitä. Että ei ne taidot niillä pari vuotta edellä olleillakaan niin huimat ole. Ja jos ovatkin, niin senhän huomaa siellä maton reunalla jokainen ja taas saa pojan seura ja isi hävetä, jos aloittelijamatolla tosiaan käytetään liikkeitä, joita ei a-passilaisen tarvisi osata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joku oppii liikkeet nopeammin kuin toinen, jotkut oppii liikeitä JOPA katsomalla kun isommat painii, ja paini kisoissa tietääkseni SAA käyttää KAIKKIA sallittuja liikkeitä.
Tosiaan oppiminen on yksilöllistä. Mutta aloittajan kirjoitus oli sinällään hyvä, ettei kerrankin lähdetty räksyttämään kokeineista aloittelijoista "oikeiden" aloittelijoiden sarjoissa.
Mutta se kuka oppii liikeet nopeammin, tulisikin sitten siirtyä kilpalisenssille niitä liikkeitä käyttämään ja oppimaan lisää.
Meilläkin seurassa esim. yksi poika, joka paininut 5-6 vuotta, ja aloittelijalisenssin omaa edelleen. Mutta kisoissa ei häntä voisi mitenkään laittaa kilpasarjalaisiin, jotka olisivat hänen ikäisiään/kokoisiaan. Eli oppiminen on yksilöllistä.
Mutta tätä asiaa taitaa olla täällä jauhettu jo niin monasti, että ei siihen täällä selvyyttä tule. Kyllä joku tähänkin ketjuun vielä alkaa valittamaan niistä ikialoittelijoista. Siitä voisi vaikka melkein vetoa lyödä =)
Yritetään luottaa niihin omiin valmentajiin, jotka varmasti (suurimmaksi osaksi) osaavat laittaa painijat kilpasarjoihin kun ovat siihen valmiita.
5-6 vuotta paininut poika aloittelijalisenssillä... kuulostaa oudolta. mä oon kahteen sellaiseen törmännyt. toinen on lievästi kehityksestä muista jäljessä ja tosiaan harjoittelee a-passilla, ei tosin edes aio kisoihin, käy vaa harkoissa. ja toinen, no oon ihmetellyt kun poika on yhä vaan aloittelijoissa. tää mun tietämäni poika osaa aika lailla liikkeitä, sellaisiakin, mitä ihan pari vuotta harjoitelleet ei osaa, on siirtynyt omalla salillaankin ensin nassikkaryhmästä aloittelijaryhmään ja nyt on jo siellä, missä treenaavat enemmän kilpailevat pojat. ei tän pojan kisamenestys kummosta oo ollut, mutta ei hän missään nimessä ole huonokaan. ei hän noissa aloittelijoissa ainakaan enempää kehity. tää poika peittoaa helposti aika lailla näyttävillä liikkeillä tosi kokemattomat ja sitten taas häivää itse, kun toinen sisuuntuu riepottelusta tarpeeksi - oon monta kertaa nähnyt tän pojan olevan 5-0 voitolla ja sitten kai alkaa olla varma voitostaan ja toinen sisuuntuu ja saa lenkin tai vastaavan...tän pojan pitäs kiiruusti siirtyä kilpasarjaan, sillä kyllä 5-6 vuotta jo kertoo sen, että kehitys on pysähtynyt. mitä sitten vaikka siellä häviää enmmän? enemmän poika siellä oppii.
toisaalta mä oon aloittajan kanssa samaa mieltä - ei nää pari kolme vuotta painineet pojat oo mitää konkareita muiden ku just aloittaneiden mielestä. mut ellei poika tai isä kestä painiuran aluksi tappioita, kantsii pysyä siellä salilla hiukan kaemmin ja treenata ennenku syöksyy kisoihin - se valkun näkemys yleensä on oikea, sitä pitäs vaa uskoa vaikka kisoihin halutaan kuinka.
mut sit se näkemys, että koska kilpasarjaan? se usein menee valkuilla metsään. tuijotetaan vaa sitä kahta vuotta, vaikka moni poika ja tyttö (nyt on monia pieniä tyttöjä, jotka on painineet sen 2 vee, tyttöjen kilpapassit pitäs lisääntyä aika lailla) olis valmis aiemminkin. ja vastaavasti yhtä moni tarvis sen yhden lisävuoden. mutta ei sentäs kuutta vuotta! sit on kyl jotakin pielessä.
tosiasia kylä noista lisensseistä taitaa olla se, että kun on aika siirtyä aloitteijoista pois, ei joko siirrytä tai sit käydään pari kovempaa kisaa ja lopetetaan. varsinki isommille pojille tulee aika kovaa kyytiä.
ja vaikka tätä on täällä jauhettu ties kuin monta kertaa, on tää asia aina jollekin uusi, kuten nyt aloittajalle, ett jauhetaan vaan lisää.
Jauhetaan vaan, osalle asia on takuulla uusi.
Mitä olen noiden porukoiden kanssa puhunut niin yleinen näkemys taitaa olla se, että kilpalisenssit vähenevät vuosi vuodelta mutta painiharrastajamäärät pysyvät samana tai jopa kasvavat.
Eli onko se kynnys siirtyä kilpasarjaan liian kova? On se, jos vaan osa siiryy ja osa vitkuttaa niin kauan, että painitaan pari kolme vuotta aloittelijapassilla ja sitten lopetetaan ura siihen.
Meillä vähä kinkkinen tilanne kun poika on nyt kilpaillut kaksi vuotta ja olis kai aika siirtyä. Taidot ei niin ihmeellisiä vielä ole mutta lienee aika antaa tilaa muille. Ilmeisesti täällä päin hän on ainoita kokoluokassaan siirtyviä ja se sarja mihin hän sitten joutuu on kova. Eli seuraava vuosi sitten tulee tappioita tappioiden perään. Sisu ainakin tulee kasvamaan.
Tilanne olisi vallan toinen jos ne hänen kanssaan nyt painineet aloittelijapojat siirtyisivät myös. Mutta mitä olen heidän vanhemmiltaan kuulostellut, eivät siirry koska pitävät siitä kahdesta (jopa kolmesta) vuodesta kynsin ja hampain kiinni. Kuitenkin tämä poikani kokoluokan aloittelijalössi on tasaväkinen - voitot menneet hyvinkin ristiin melkein kaikilla.
Miksi se kynnys siirtyä on niin kova? Meillä ei poika todellakaan ole mikään painitähti - enemmän niitä häviöitä taitaa olla takana kuin voittoja, mutta valmentaja pitää itsestään selvänä, että siirrytään. Itsekin olen samaa mieltä - kai siellä enemmän kehittyy jos vaan pää kestää luultavasti jatkuvat tappiot.
Kun vaan muutkin aloittelijoiden vanhemmat olisivat samoilla linjoilla. Monet siellä vaan tuijottavat voittojen ja tappioiden sumaa ja odottavat, että lähtisivät nyt nuo kauan tuolla pyörineet, että meidänkin poika pärjäis. Ei kaikista kuitenkaan ole kahden kilpavuoden jälkeen kilpasarjaan. Vaikka se niskalenkki lähtiskin vähän ärhäkämmin kuin ekan vuoden vuoden aloittelijalta, niin ei tarkoita sitä, että sinne kilpasarjaan pitäisi suin päin rynnätä. Useimmiten valmentajilla on joku näkemys poikien taidoista, useimmiten ihan oikea näkemys. Mutta joskus tuntuu myös seuroilla olevan kunnia-asia saattaa ne kaikki painijat kahden vuoden jälkeen kilpailijoihin - joskus aivan liian heppoisilla taidoilla. Silloin helposti lopetetaan koko paini. Toinen ääripää on sitten ne seurat joissa tosiaan on todella kauan painineita aloittelijoita. Samat pojat roikkuvat vuodesta toiseen A-passilaisena tai pidetään siitä kahdesta vuodesta kiinni vaikka painija olisi todella lahjakas.
Joku tuomarilinja voisi olla hyvä: aloittelijasarjoissa jos tuomari huomaa "liian hyvän" pojan tai tytön, niin nimi muistiin ja huomautus Painiliittoon. Esimerkiksi kolmesta huomautuksesta tulisi postissa kilpapassi jota ilman ei enää kisoihin pääsisi.