Minulla oli todella paha paniikkihäiriö parin vuoden ajan. Mihinkään en uskaltanut mennä, töissä kykenin käymään vain koska se on enimmäkseen itsenäistä yksintyöskentelyä.
Mutta aloin pahimmillani panikoida vain siitäkin, jos joku työkaveri tuli lähelle tai asentaja korjaamaan työkonettani.
Kun kaupassakäyntiäkin alkoi jo jännittämään, menin lääkärille, siis viime kesänä.
Sen jälkeen elämäni muuttui.
Aloitin Cipralexin käytön ja pikkuhiljaa paniikkioireet ovat kadonneet lähes täysin!
Ennen jännitin jopa läheisiäkin ihmisiä, mutta nyt olen taas uskaltautunut käymään juhlissa ja työpaikan pippaloissa.
Harmittaa vain, etten mennyt lääkärille jo aikaisemmin. Tai no, oikeastaan menin, mutta aina lopetin lääkityksen omin päin.
Lääkkeet ovat kalliita, mutta kyllä ne on sen väärti. Eikä enää kulu alkoholia lähes joka ilta, mieluumin maksan lääkkeistä kuin juopottelusta.
Joten menkää paniikista kärsivät lääkärille ja syökää niitä lääkkeitä, älkää lopettako vaikka niistä aluksi voikin tulla huono olo, itseäni huippasi pahasti.
En uskonut pääseväni paniikista muuten kuin tappamalla itseni, mutta onneksi sekin yritykseni epäonnistui.
Nyt alkaa olla taas sellainen olo, että elämä on sittenkin ihan mukavaa ja jaksan kyllä, vaikka hyvin yksinäinen olenkin.
Ei ahdista enää.
Olen puhunut:)
Mutta aloin pahimmillani panikoida vain siitäkin, jos joku työkaveri tuli lähelle tai asentaja korjaamaan työkonettani.
Kun kaupassakäyntiäkin alkoi jo jännittämään, menin lääkärille, siis viime kesänä.
Sen jälkeen elämäni muuttui.
Aloitin Cipralexin käytön ja pikkuhiljaa paniikkioireet ovat kadonneet lähes täysin!
Ennen jännitin jopa läheisiäkin ihmisiä, mutta nyt olen taas uskaltautunut käymään juhlissa ja työpaikan pippaloissa.
Harmittaa vain, etten mennyt lääkärille jo aikaisemmin. Tai no, oikeastaan menin, mutta aina lopetin lääkityksen omin päin.
Lääkkeet ovat kalliita, mutta kyllä ne on sen väärti. Eikä enää kulu alkoholia lähes joka ilta, mieluumin maksan lääkkeistä kuin juopottelusta.
Joten menkää paniikista kärsivät lääkärille ja syökää niitä lääkkeitä, älkää lopettako vaikka niistä aluksi voikin tulla huono olo, itseäni huippasi pahasti.
En uskonut pääseväni paniikista muuten kuin tappamalla itseni, mutta onneksi sekin yritykseni epäonnistui.
Nyt alkaa olla taas sellainen olo, että elämä on sittenkin ihan mukavaa ja jaksan kyllä, vaikka hyvin yksinäinen olenkin.
Ei ahdista enää.
Olen puhunut:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihanaa lukea tuommosta! Itellä on kans parempaan päin menossa Sepramin ansiosta.
Ihanaa lukea tällaisesta. Näistä saa aina jotenkin voimaa ja uskoa siihen, että itsekin voin lähteä ylämäkeä kohti. Mulla aloitettiin vähän vajaa kuukausi sitten Cipralexin syönti, ja siihen rinnalle Alproxia (hätätapauksiin). Aluksi olo oli kauhea, mutta muutaman viikon jälkeen olo koheni. Vieläkään en voi sanoa että vointi olisi hyvä, mutta uskon että parempaan päin ollaan menossa.
Miten kauan sulla meni, että Cipralexit alkoivat vaikuttaa kunnolla? Menikö kauankin. Itse kun olen jo kuukauden verran kohta syönyt.
Hienoa kyllä lukea tällasista tarinoista..
Hei! Minkälaisella annoksella pärjäät? Ihan vain haluaisin tietää minkälaisella annoksella pärjäät noin hyvin. Todella hienoa kuulla, että lääkkeistä on todella apua!
Moi,
Voin yhtyä tähän kokemukseen. Omani alkoi samoin usean vuoden paniikkihäiriöstä kärsittyäni. Lopulta rohkenin lääkäriin, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut. Olen syönyt Cipralexia nyt ~3,5 vuotta ja yritin lopettaa vuoden syönnin jälkeen, mutta paniikkihäiriöt palasivat pian mukanaan pakkoajatuksia. Nyt tilanne on ollut normaali jo yli vuoden 15mg annoksella ja lopettamista en enää edes harkitse moneen vuoteen, samaa mieltä oli lääkärinikin. Sivuvaikutuksia en ole juurikaan kokenut ehkä aluksi jonkinlainen huimaus ja seksuaalisuuden katoaminen, mutta ne olivat nopeasti ohi meneviä. Lääkkeen vaikutuksen alkaminen voi kestää puolikin vuotta, joten ei kannata hätäillä. Lisäapuna voi olla pahoihin hetkiin Alprox tai vastaava, mutta niitä en itse ole ottanut kuin todellakin pakon edessä, koska aiheuttavat riippuvuuden hyvin pian.
Cipralexin ansiosta elämäni on jälleen normaalia ja tunnen olevani sama vanha itseni kuin ennen paniikkihäiriöitä. Uskon paniikkihäiriöiden johtuvan kohdallani täydellisyyteen pyrkivästä luonteestani.
Lääkkeet vaikuttavat toki erilain eri ihmisille, mutta uskon, että jokaiselle löytyy joku apu, joko lääke tai terapia tai sekä että. Itse en ole terapiaa tarvinnut.
Mukavaa talven alkua kaikille!