En ikinä olisi toivonut että olisin ihastunut suhun..
Mut se ei näköjään kysy multa lupaa..
Näen hymys ja silmäs joista näen kuinka minä ja sinä olisimme.Itken,koska olen niin onnellinen sinusta.Itken,koska en halua tätä.En halua rakastua suhun.Itken,koska en saisi puhua kanssasi,koska olen varattu.Itken,koska satutan poikaystävääni.Itken,koska en halua satuttaa.
Jokainen päivä ja tunti tuntuu,että olis pala kurkussa ja sydämestä koskee..Olen lupantunut toiselle,miksi mun piti ikinä törmätä suhun?Miks sekoitat mun elämän ja miks mä annan sen tapahtua?
Tietäen,että se on väärin.
Jokaikinen päivä..
Mut se ei näköjään kysy multa lupaa..
Näen hymys ja silmäs joista näen kuinka minä ja sinä olisimme.Itken,koska olen niin onnellinen sinusta.Itken,koska en halua tätä.En halua rakastua suhun.Itken,koska en saisi puhua kanssasi,koska olen varattu.Itken,koska satutan poikaystävääni.Itken,koska en halua satuttaa.
Jokainen päivä ja tunti tuntuu,että olis pala kurkussa ja sydämestä koskee..Olen lupantunut toiselle,miksi mun piti ikinä törmätä suhun?Miks sekoitat mun elämän ja miks mä annan sen tapahtua?
Tietäen,että se on väärin.
Jokaikinen päivä..
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kylläpäs on valaisevaa lukea että muillakin ihmisillä on ihan samanlaisia ongelmia.. huh huh.. "Donnabelin" kaltainen nainen se tätäkin miestä nyt valvottaa.. ja sydämeen koskee. Jokainen katseesi hehkuu vieläkin sielussani, jokainen pieninkin sanasi kaikuu vieläkin korvissani..
Just nyt haluaisin vain kuolla.. ei tätä jaksa.. kiellettyjä tunteita..
kuuntele ensin ainakin tämä, ehkäpä se valaisee hieman;
http://www.youtube.com/watch?v=LW0cQ80_M6I
näin sen sanoisin hänelle.
Ompa kiva huomata että muutkin kärsivät samasta asiasta kuin minä. Sinun viestisi oli kuin minun kirjoittamat. Tunne toista miestä kohtaan on aivan suunnatonta. Ikävöin ja ajattelen häntä lakkaamatta.
Mutta olen toisen oma eikä rahkeet riitä lähtemään tästä suhteesta...
Tämä raastaa. Todella pahasti.
Tutun kuuloinen tilanne ... paitsi aivan päinvastoin.
Minä olen se pahis tyyppi joka on mennyt 'head over heels' ihastumaan varattuun. Tai en mä oikeastaan ole pahis, enkä silloin aluksi tiennyt että hän on varattu. Tosin, oishan se pitänyt arvata; miksipä sellainen tyttö olis viilettänyt vapaana ...
Mutta eipäs se tieto siitä että hän on varattu tehnyt musta immuunia tälle sairaudelle. Normaali neuvo on tietysti että etsi jostain vapaata seuraa. Niinku ihmiset ois jotain autoja; osta tuo kesä-rassi tuosta siksi aikaa että löydät sellaisen auton jonka haluat.
Ei se niin mee. Silloin kun on täysin jonkun silmien ja olemuksen lumoissa niin ei multa onnistu sellainen että alkaisin vikitteleen muita naisia. En mä osaa, voi enkä halua olla sellainen auervaara että katsoisin heitä silmiin ja kujertelisin ummetlammet vaikka omat ajatukset olisi oikeasti jossain aivan muualla.
Nyt mun paatti sitten on jämähtänyt tähän suvantoon. Ikävöin häntä, ja kun tiemme joskus kohtaavat niin hymyilen hänelle ystävällisesti ja yritän varastaa katseen niistä silmistä. Sitten saattaa kulua pitkiä aikoja ilman että saan nähdä hänestä vilaustakaan, ja kaipaus sydänalassa on tosi ahdistava.
Ja paha olo on siitäkin kun mä tiedän ettei musta voi koskaan koitua hänelle mitään hyvää; Jos olen hänelle yhdentekevä niin ne kaihoisat katseeni ovat hänelle vähintäänkin kiusallisia. Jos olen hänelle vastenmielinen niin eiköhän ne katseetkin ole sitä. Jos taas sattuisin olemaan hänen silmissään hiukankaan jotain sellaista kuin hän on minulle niin ne katseet olisivat hänelle(kin) kidutusta.
Ja tuo viimeinen vaihtoehto olisi kaikkein pahin. Eli on tosi skitso olo kun pohjimmiltaan tietenkin haluaisi että niin vahvoille tunteilleen saisi vastakaikua ... mutta en ikinä toivoisi hänelle tuollaista tilannetta kuin ap kuvaili.
Call me BAD ... I do.
Kynälläni kirjoitettuna. Sama juttu täällä..
Juuri tähänkin voisin samaistua itse yhtä lailla...
Met "pipit" ollaan täällä hakemassa vastausta, jota ei löydy, mutta ajattelemisen aihetta eräänkin verran...
kuten niin usein sanon, kuulostaa vaan tutulta.
Hänen katseet on "kidutusta", en voi mitään, kärsin ja toivon parasta, molemmille. Ja sydämeni lyö vaan hänelle..
Toivoisin että hän tekis jotain että voisin vihata häntä, ei tätä kidutusta kestä.. Mutta kun hän on vaan liian ystävällinen..
En osaa enää edes iloita hänen näkemisestä kun on niin kauhea olo.. Ihastus tietää että olen varattu joten pani pakin päälle, mut silti välillä katselee niin.... pläähhh =(
Jos kuviteltaisiin että olisit Hän ...
Niin mitä mä voisin tehdä että saisit tahtosi läpi ja alkaisit vihata mua?
:( viestistäsi päätellen alat tosin olla jo aika lähellä päämäärääsi ... Pelkään :)
Enpä mä kuitenkaan osaisi alkaa ilkeäksi hänelle edes pyynnöstä kun oon vaan niin säälittävän kiltti. Hän tietenkin voi itse alkaa ilkeäksi ... jos haluaa painaa mut kokonaan "maan rakoon".
"Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen"
Sepä se niin hankalaa onkin kun en vaan osaa vihata häntä.. Tai jos tosissani yritän kaatuu kaikki siihin kun näen hänet, katseemme kohtaa ja kaikki muu katoaa...
Mutta kun hän ei ole edes sellaine että voisi vihata, aina iloinen ja reipas ;)
On vaan niin vaikea luopua tunteistani ja luovuttaa suhtees kun olet päätöksesi tehnyt. Voisit vaan kävellä ohi huomaamatta mua, käyttäydy kuin mua ei oliskaan ehkä siten ymmärtäisin ettei tästä voisi mitään koskaan tullakkaan... ymmärtäisinkö sittenkään...
itsekunnioitus ja oman puolison kunnioitus?? Oksettavaa ajatella kuinka varatut täällä toisiaan huhuilee. Hyi vittu suomeksi sanottuna. Eipä ole annettu järkeä näille ihmisille.
Kertokaapa mulle miksi ette yksinkertaisesti jätä sitä ketä petät ja ota se kakkonen ykköseksi? Vai onko juuri niin ettei kakkonen oo mitään muuta kun pahan päivän vara=) Se jolle paskaa jauhetaan puhelimessa ja palstoilla?
Eikö löydy sitä vertaa naista/miestä että sanoisi kumppanilleen mitä puuhaa hänen selkänsä takana?
Te selkärangattomat vätykset.
noin hermostuit? Mitä kuuluu kenenkään asiat sulle?
muillekkin. Toivon sydämeni pohjasta että kärähdätte ja saatte kärsiä teoistanne. Jokaisesta sanasta ja ajatuksesta.
Kattoa kun kaveri pakkaa kamppees ja nakkaa ulkoruokintaan
jopas on tädillä pipo kireellä,kuule, täällä ei oo pakko olla lukemassa.jos noin koville ottaa.
kukaan ei ole sinulle tilivelvollinen mistään,
eikä kenenkään asiat kuulu SINULLE hiukkasenkaan
vertaa.
miksi sä oot noin kiree ja kärtty,ootko aina yhtä kamala?
muista:muiden asiat EI kuulu sulle.
kärähdät että niinpä sua varotettiin. Hopi hopi nyt vaimos ja lastes kainaloon, KUN NE SULLA VIELÄ ON.
kireepipoiselle tätsylle tuli paha erehdys:
en ole mies.
mutta ei se mitään, erehdyksiä sattuu, sulle
varsinkin, et ehdi ymmärtää lukemaasi.
ootko sä ihan järjissäs,ei täälä kukaan sun varotuksias kaipaa,painu h....
ressukkaa..
jäänyt lehdellä soitteleen?jos oot - en ihmettele
Eipä tässä ketjussa kukaan ole sanonut pettäneensä tai aikovansa edes tehdä niin. Lähinnä tässä on haikailtu jotain sellaista minkä itsekin suunnilleen tietää olevan pelkkää mielikuvitusta.
Varatut osapuolet nimenomaan tuntuu kärsivän siitä että mielikuvitus tekee tepposia ja haluaisivat vapautua tästä tilanteesta.
Jos jokaisesta ajatuksesta pitäisi rangaista niin heittäköön se ensimmäisen "kiven" jonka mielikuvitus ei koskaan ole eksynyt kielletyille poluille. Siltä ensimmäisen kiven heittäjältä voikin sitten tutkia pään että onkos siellä ollenkaan aivotoimintaa vai onko kyseessä patologinen valehtelija.
Toivottelet sydämesi pohjasta toisille kaikkea pahaa; taitaakin olla tosi musta sydän?
Ihastumista toisiin. En tiedä kuka ketäkin pettää. Tiedän, että tähän väliin on vaikea tulla , mutta mahdollista se kyllä on.
Voisin kuvitella että minäkin olisin hänen silmin nähtynä melkolailla tuollainen "aina iloinen". Oikeastaan olen sattuneesta syystä aika usein mietteliäs ja alakuloinen, varsinkin huonossa seurassa (=yksin ollessani). Mutta jos satun törmäämään häneen niin maailma kirkastuu välittömästi (Ihastumis-oireyhtymästä kärsivät tietää varmaan tunteen). Vaikka tunteissa on tuossa tilanteessa tietysti ristiriitaisesti sekä iloa että kaihoa niin kasvot on kuitenkin automaattisesti hymyssä.
Hänhän ei ole mulle mitään pahaa tehnyt eikä ole mulle mitään "velkaa". Ei mulla ole mitään syytä mököttää hänelle vaikka romanttiset tunteet meidän välillä oliskin yksipuoleisia.
Sekään ei tosiaan fiiliksiä paranna että kun sattuu välillä päästämään järjen äänen sisään tutkailemaan tunteitaan niin heti se morkkaa että "ethän sä tunne sitä ihmistä käytännössä lainkaan". Tunteille kuitenkin tuntuu hyvin riittävän että pelkkä toisen näkeminen antaa positiivisen sähkärin ja aiheuttaa lievää heikostusta, ja että hänen katseensa, ilmeensä ja eleensä tuntuvat soittavan jotain piilossa olevaa soitinta syvällä sisimmässä (oiskohan mun tapauksessa harppu).
Ja järkälemäiset tunteet jyrää helposti alleen tuollaiset pienet piipittävät järjenhivenet.
Omasta puolestani en mitään päätöksiä ole tehnyt. Tuollainen taktiikka että ohittaisin hänet kuin häntä ei olisi olemassakaan taitais tehdä kipeämpää mulle kuin hänelle. Tosin tuo taktiikka toteutuu tällä hetkellä automaattisesti koska mulla ei ole käytännössä lainkaan mahdollisuutta nähdä häntä ... mikä taitaakin olla syy siihen että olen alkanut hortoilla täällä virtuaali-todellisuudessa :(
Tuntuu vaan että tähän pitäis saada jonkinlainen ratkaisu, mielellään jokin muu kuin se että itse yksikseen päättää tukehduttaa tunteensa. Itseni tuntien se on niin pitkä ja rankka henkinen kemoterapia ettei sitä haluaisi edes ajatella. Ja jäljelle jäisi kuitenkin kaihertava menetyksen tunne, sellainen menetettyjen haaveiden haamujälki. (Kirottu mielikuvitus!)
Kun vaan tietäis että missä oikeasti mennään.
Jos tietäis 100% varmasti ettei itse merkitse hänelle oikeasti mitään (... se hassu tyyppi jolle vaan on ihan pakko joskus hymyillä takaisin kun se on niin sinnikäs ...) niin silloinhan se olisi vaan ihan oma ongelma ja ne omat tunteensa voisi halveksien hymähtää niin noloiksi että ne katoais omaan mahdottomuuteensa (Blob!)
Mutta kun se varmuus on vain 98.9% niin ne tunteet tarttuvat siihen 1.1%:iin ("... niin mutta jos se kuitenkin tykkäis musta...") ja kasvattavat vaan juuriaan vahvemmiksi. Jos siis hänelläkin olisi jotain tuollaisia mieltään kaihertavia tunteita minuun liittyen niin haluaisin saada tilaisuuden ihan vaan jutella tilanteesta ilman että mun puoleltani olisi minkäänlaisia odotuksia tai vaatimuksia. Tässä tilanteessa kuvittelisin että olisi helpotus kohdata hänet "oikeana ihmisenä" ja nähdä että miten hyvin oma ihastumisen sävyttämä mielikuva vastaa todellisuutta, puolin ja toisin. (Mulla ei tosin ole mitään epäilyksiä etteikö hän kelpaisi mulle; toisin päin epäilyttää enemmänkin :)
Jos ja jos ja jos ... blääh.
Tämän perusteella ei tietenkään voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä sinun ihastuksestasi (tai yhtään mistään, ever) kun kaikilla ihmisillä kuitenkin on omanlaisensa luonne ja ajatusmaailma; voihan hän vaan olla sellainen aina reipas ja iloinen huoleton veikkonen joka ei paljon ota murheita elämästä eikä vaivaa päätään kovin syvällisillä tunne-kysymyksillä ...
Sinunkin tilanteessasi voisi olla melkoinen helpotus huomata että "Jaaha, tuollainenko se vaan olikin" :) ... :(
"Tired of being sorry"
Niin ihan turhaan täällä kukaan tulee toisia sättimään ja haukkumaan.Jokaisen oma elämä ja jokainen tekee mitä haluaa ja pystyy.Sitäpaitsi kaikki ei aina oo niin mustavalkoista miltä joistain näyttää..
Jä tuosta pettämisestä.Itse en ole pettänyt fyysisesti..Mutta kyllähän se on myönnettävä,että ajatuksissani olen ja sekin tuntuu todella pahalta.
Eikä se "kakkonen" todellakaan ole mikään pahan päivän vara.Ihan oikeasti harkitsen tästä nykyisestä suhteesta luopumista,mutta se on vain todella todella vaikeaa, kun tietää kuinka toinen sydämensä pohjasta rakastaa ja on niin usein kertonu että"jos jättäisit mut niin mulla ei olis mitään muuta,ei elämää ei mitään,enkä tietäis mitä sitten tekisin." Ja se tuntuu niin helvetin pahalta.Miten kertoa se? Ja kun ei se asia vaikuta vaan meihin kahteen vaan kaikkiin muihin siinä ympärillä..surettaa.Mutta joku sanoi joskus viisaasti että näissä asioissa pitäis vaan pystyä olemaan itsekäs..
Asumme yhdessä.Miten kertoa se hänelle,että olen ihastunut,jopa rakastunut toiseen?Kaikki sählinki mitä sen jälkeen tulee.. :( Tuntuu,että olisin todella paha ihminen..
On niin vaikea olla ajattelematta tätä miestä joka on saanut sydämeni heittämään volttia.Ja silti yritän sitä kokoajan.Toisaalta en taas edes halua.Mitä hittoa on tapahtunut..
TUNTUU että oisi paha ihminen? SÄ OLET paha, läpeensä mätä kun täällä nuohoat ja haikailet. Ihan kuule säälittää sun kumppanis. Voi sitä raukkaa.
nautintoa tällaisista kommenteista oikein saa ...
Oon mahtanut syntyä jotenkin vajavaisena kun en ymmärrä. Täällä on aiheena Ihastuminen. Menisit vaan sinne Viha-osastolle meuhkaamaan, tai perusta vaikka Inho-osasto.
Please.
(en sitten ole AP; ei tartte tästä kommentista häntä alkaa haukkumaan)
Siis, rakastuminen tai ihastuminen ei ole sellainen asia, mistä voisi yksinkertaisesti päättää. Omia tunteita ei voi täysin hallita. Siinä, että ketjuna aloittaja purkaa täällä sydäntään ja kertoo anonyymisti tunteistaan, niin siinä ei ole mitään pahaa. Ei hän itsekään tilanteesta tunnu kovin paljon pitävän.
Ketjun aloittajalla on vaikea valinta edessä. Kumpikaan ratkaisu ei ole kaikille hyvä olettaen, että hän on todella oikeasti ihastunut/rakastunut tähän toiseen, suhteen ulkopuoliseen. Ennenkaikkea hänen kannattaa punnita sitä, rakastaako tätä nykyistä ihan oikeasti ja onko tämä toinen nyt vain hetken ihastus. Ja miten tämä ihastus suhtautuisi siihen, jos hän katkaisisi välit nykyiseensä.
Jos tässä ei olla naimisissa, niin mikään pakkohan ei ole toisen kanssa elää kituen, kun rakastaa toista. Mutta kyllä; välien poikkilaittaminen voi olla hyvin raskasta tälle toiselle osapuolelle, joka rakastaa koko sydämellään toista.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni silti on, että sellainen tilanne ei ole hyvä, jossa toinen toistelee, ettei hänen elämässään ole mitään ilman toista.
Vastausta en osaa antaa, muuta kuin muistutan, että ethän missään nimessä petä fyysisesti. Jos alkaa uuteen suhteeseen, vanha pitää ensin rehellisesti lopettaa.
Mutta sääliksi kyllä hieman käy nykyistäsi, jos hän on ihmisenä kiltti, kunnollinen ja kohtelee sinua hyvin ja sitten suhde päättyy.
Ärsyttää nää muiden tuomitsijat täällä. Suomalaisten lempi puuhaa o tosin syyttää ja löytää syyllisiä. Sekä yksinkertaistaa liiaksi monimutkaisia asioita.
Ei kai sitä kun kerran elämässä ihastu näin tavattomasti, ja lähes tuntemettomaan..
Nykyinen suhde on ollut alusta asti hankala, mutta yhdessä ollaan oltu monta vuotta. Oikeastaan en haluisi edes miestä elämääni, jos nykyisestä eroaisin, pääsis niin paljon helpommalla =)
Sitä olen miettinyt miksi piti ihastua näääin pahasti, mikä saa sen tunteen aikaan.. Kai tällä joku tarkoitus on, kaikella on.
Mutta itse ajattelen että aika tässä auttaa.. antaa vaan mennä niin kuin on mennäkseen. Ihastus saa olla ja jäädä muistoihin, en usko että siitä kuitenkaan olisi mitään kestävää..
Kuinkas kauan tilanne on jatkunut? Jos saat vastakaikua tunteillesi niin aina vaan hankalammaks menee..mutta jos et niin sen helpommalla pääset.
strategian olet päättänyt valita? Ilman, että edes kysyit minulta. Oletko miettinyt haluanko edes päästä tästä helpolla? Asiat olisi kyllä mielummin selvitettävä yhdessä, niin molemmilla on selvyys missä mennään.