Musta on tosi naurettaavaa kun kaikki ottaa nykyään mallia jostain Kelly Osbourneista ja Avril Lavigneista. Monen mielestä ihminen on persoonallinen jos käyttää niin räikeitä vaatteita, että silmiin sattuu, sitten pidetään jotai naurettavia kravaatteja (OK jos joku tykkää, mutta tuskin monet [puhun siis nyt tytöistä] pitäisivät niitä elleivät ne olisi niiin muotia. Ja alkaa melkeen itkettää kun vastaan tulee pieniä wannabe-punk-teinejä.
En siis sano että siinä olisi mitään vikaa jos haluu näyttää punkkarilta, mutta niiden mielestä muilla "tavallisilla" ole minkäänlaista tyyliä tai persoonallinen.
Persoonallinen voi olla monella tapaa.
I am what I am, most motherf*ckers don´t give a damn.
En siis sano että siinä olisi mitään vikaa jos haluu näyttää punkkarilta, mutta niiden mielestä muilla "tavallisilla" ole minkäänlaista tyyliä tai persoonallinen.
Persoonallinen voi olla monella tapaa.
I am what I am, most motherf*ckers don´t give a damn.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä pidän kravatista siinä mielessä, jos sen juontaa 50-luvun feministeihin. Puhut aivan asiaa.
Minä itsekin syyllistyn yltiöpäiseen matkimiseen, otan vaikutteeni Patti Smithiltä. Minä pidän hänen tavastaan pukeutua, jossakin kirjassa (Book of Pop(?)) taidettiinkin sanoa, että nuori nti Smith on kuin kaatopaikan prinsessa. "Kärkitossut jalassa, mustat suorat housut hekseleineen, rikkinäinen t-paita ja bleiseri päällään."
Se on myös erittäin totta, että 70-luvun puolenvälin punk-vaikutteet ovat nyt myös muodissa. Minä uskon, että mikäli ihminen on heikko, eikä löydä omaa tyyliään, on seurattava valtavirtaa. (Henkisiä ominaisuuksia tulee pitää myös suuressa arvossa.)
"Persoonallinen voi olla monella tapaa." Tuo virke kattaa kaiken. Kiitos siitä.