Aloitampahan tämän kertomalla hieman itsestäni. Olen siis miespuolinen tradenomiopiskelija ja ikää on kertynyt 22 vuotta. Harrastan silloin tällöin jalkapalloa ja lenkkeilen säännöllisesti (varsinkin näin talvisaikaan, jolloin tähtitaivas näkyy parhaiten). On vain niin rauhoittavaa sekä mielenkiintoista katsella miljoonien valovuosien päässä olevia tähtiä ja tähtikuvioita. Luen mielelläni kirjoja ja artikkeleita neitstä. Pelailen toisinaan myös strategia pelejä tietokoneella. katson mielelläni myös elokuvia sekä tietyt sarjat on ihan pakko nähdä :), kuten Pako ja Simpsonit. En polta ja juon vain toisinaan alkoholia.
Pidän enemmän ihmisten ja tilanteiden tarkkailusta kuin niihin osallistumisesta. Tosin tradenomiopinnot ovat hieman parantanut tätäkin suhdetta eli en ole enää täysin seinäruusu vain hieman sivussa kaikesta XD. En ole myöskään kovin hyvä ilmaisemaan itseäni ainakaan niin, että lukija/kuuntelija olisi vielä juttuni lopussa kiinnostunut jutun loppuratkaisusta. Olen kai siis hyvinkin "kuiva" kielellisenilmaisun alueella. ALkaahan tämäkin teksti muistuttamaan jo jonkinlaista raporttia kuin kevyttä kirjoitelmaa. Mutta asiaan...
Itselläni on aina ollut ongelmana se, että olen kauhean ujo. Ja olen siitä saanut sitten kärsiäkkin, sillä miten koskaan voi saada tyttöystävää, jos ei saa kerrottua tunteistaan tai edes pyydettyä kahville. Jos olen ihastunut johonkuhun ihanaan tyttöön, niin usein minulle käy seuraavasti:
1. Ajatus on että noin ihana nainen on varmasti varattu, enkä kehtaa edes yrittää onnenia.
2. Ajatus (jos satun uskomaan/tietämään että hän ei ole varattu) on että, miten minunlaiseni poika/mies voisi saada tuollaisen kaunottaren
Usein yrittäminen lannistuu näihin ajatuksiin ja saan riutua omassa saamattomuudessani. En kuitenkaan ole niin saamaton, ettenkö muuten tutustuisi tai jutustelisi ihastukseni kanssa. Usein vain en osaa puhua muusta kuin koulun käynnistä tai niistä asioista, jotka kiinnostavat minua, kuten talouden tila plää plää plää... Eli älyttömän tylsiä keskustelunaiheita...Kuunnella tosin osaan ja se onkin sitten parhaita puoliani. Ongelma vain on siinä, että jossain vaiheessa kuitenkin hänen (kahdenkeskisen keskustelun toinen osapuoli) aiheensa ovat käyty läpi, joten saattaa tulla hiljaisia hetkiä, kun en osaa luoda sitä jutustelua...Liian asiallista voisi olla ehkä hyvä termi...
Tunteiden kertominen ihastuksen kohteelle kaatuu monesti myös siihen, että on helpompi vain unelmoida ja toivoa ihmettä. Jos kertoisin tunteistani ja saisin pakit, niin siinä uppoaisi kaikki unelmat ja haaveet mukana ja se on tuskallisempaa kuin saamattomuus...Saamattomuus, pelko, ujous ovat niitä, jotka estävät minua etenemästä ihmissuhteissani. Henkinen tuska on mielestäni kauheimpia tuskia, mitä ihminen voi kokea, vaikka fyysinen kipu/tuska onkin haitallisempaa lyhyellä ajalla (fyysinen kipu kun on monesti paikattavissa lääkkeillä ja siihen myös turtuu tunnottomaksi paljon helpommin kuin henkiseen kipuun).
Toisinaan jopa toivon, että ihastukseni tekisi aloitteen, mutta aika epätodennäköistähän tuo on. Viimeisin tyttö johon olen ihastunut on todella ihana ja jonka kanssa olen jutellut enemmän kuin kenenkään muun ihastukseni kanssa koskaan.
No tässäpä tuli sitten kirjoiteltua yllättävän paljon, eikä suoranaista jutun juurta ole. Kaippa tahdoin hieman purkaa vain ajatuksiani yleisesti esille, kun en niitä niin paljon normaalisti jakele. Kiitokset kaikille (niille harvoille), jotka jaksoivat lukea tämän loppuun asti. Hyvää joulun odotusta kaikille ja muistakaa nauttia talvesta!
Tähän loppuun lisään vielä pari itse kirjoittamaani runoa, jotka mielestäni sopivat melko hyvin tälle palstalle.
Jäinen valo
Katson jäätä, sydän jäätä.
Se loistaa valoa sieluni pimeyteen.
Niin kauhistuttava on tuo valo,
joka pakottaa minut, kaiken kokeneen, kääntämään katseeni.
Se valo ei sieluani valaise. Eikä myöskään lämmitä näin pakkasyönä.
Ei, tuo valo ei ole tästä maailmasta. Sydämeni sen on luonut.
Valon, jonka olen tahtonut unohtaa, mutta ei.
Sitä unohtaa ei voi.
Ennen se oli kuuma, liiankin kuuma.
Mutta ei enää.
Jäljellä on vain tuo kaamea valo.
Rakkauden himmeä ja niin kylmä muisto.
Tunteet
Rakkaus, ihastus, tunteet ihanat nuo.
Sydämelle raskaalle ne lämmönkin suo.
Ei armoa anna, eikä huolia kanna rakkaus kestävä tuo.
Ilman rakkautta et ole mitään,
kuitenkin sinut pelastava rakkaus sinut maahan polkee
Rakkaus se vain satuttaa, mutta on silti niin ihanaa...
Pidän enemmän ihmisten ja tilanteiden tarkkailusta kuin niihin osallistumisesta. Tosin tradenomiopinnot ovat hieman parantanut tätäkin suhdetta eli en ole enää täysin seinäruusu vain hieman sivussa kaikesta XD. En ole myöskään kovin hyvä ilmaisemaan itseäni ainakaan niin, että lukija/kuuntelija olisi vielä juttuni lopussa kiinnostunut jutun loppuratkaisusta. Olen kai siis hyvinkin "kuiva" kielellisenilmaisun alueella. ALkaahan tämäkin teksti muistuttamaan jo jonkinlaista raporttia kuin kevyttä kirjoitelmaa. Mutta asiaan...
Itselläni on aina ollut ongelmana se, että olen kauhean ujo. Ja olen siitä saanut sitten kärsiäkkin, sillä miten koskaan voi saada tyttöystävää, jos ei saa kerrottua tunteistaan tai edes pyydettyä kahville. Jos olen ihastunut johonkuhun ihanaan tyttöön, niin usein minulle käy seuraavasti:
1. Ajatus on että noin ihana nainen on varmasti varattu, enkä kehtaa edes yrittää onnenia.
2. Ajatus (jos satun uskomaan/tietämään että hän ei ole varattu) on että, miten minunlaiseni poika/mies voisi saada tuollaisen kaunottaren
Usein yrittäminen lannistuu näihin ajatuksiin ja saan riutua omassa saamattomuudessani. En kuitenkaan ole niin saamaton, ettenkö muuten tutustuisi tai jutustelisi ihastukseni kanssa. Usein vain en osaa puhua muusta kuin koulun käynnistä tai niistä asioista, jotka kiinnostavat minua, kuten talouden tila plää plää plää... Eli älyttömän tylsiä keskustelunaiheita...Kuunnella tosin osaan ja se onkin sitten parhaita puoliani. Ongelma vain on siinä, että jossain vaiheessa kuitenkin hänen (kahdenkeskisen keskustelun toinen osapuoli) aiheensa ovat käyty läpi, joten saattaa tulla hiljaisia hetkiä, kun en osaa luoda sitä jutustelua...Liian asiallista voisi olla ehkä hyvä termi...
Tunteiden kertominen ihastuksen kohteelle kaatuu monesti myös siihen, että on helpompi vain unelmoida ja toivoa ihmettä. Jos kertoisin tunteistani ja saisin pakit, niin siinä uppoaisi kaikki unelmat ja haaveet mukana ja se on tuskallisempaa kuin saamattomuus...Saamattomuus, pelko, ujous ovat niitä, jotka estävät minua etenemästä ihmissuhteissani. Henkinen tuska on mielestäni kauheimpia tuskia, mitä ihminen voi kokea, vaikka fyysinen kipu/tuska onkin haitallisempaa lyhyellä ajalla (fyysinen kipu kun on monesti paikattavissa lääkkeillä ja siihen myös turtuu tunnottomaksi paljon helpommin kuin henkiseen kipuun).
Toisinaan jopa toivon, että ihastukseni tekisi aloitteen, mutta aika epätodennäköistähän tuo on. Viimeisin tyttö johon olen ihastunut on todella ihana ja jonka kanssa olen jutellut enemmän kuin kenenkään muun ihastukseni kanssa koskaan.
No tässäpä tuli sitten kirjoiteltua yllättävän paljon, eikä suoranaista jutun juurta ole. Kaippa tahdoin hieman purkaa vain ajatuksiani yleisesti esille, kun en niitä niin paljon normaalisti jakele. Kiitokset kaikille (niille harvoille), jotka jaksoivat lukea tämän loppuun asti. Hyvää joulun odotusta kaikille ja muistakaa nauttia talvesta!
Tähän loppuun lisään vielä pari itse kirjoittamaani runoa, jotka mielestäni sopivat melko hyvin tälle palstalle.
Jäinen valo
Katson jäätä, sydän jäätä.
Se loistaa valoa sieluni pimeyteen.
Niin kauhistuttava on tuo valo,
joka pakottaa minut, kaiken kokeneen, kääntämään katseeni.
Se valo ei sieluani valaise. Eikä myöskään lämmitä näin pakkasyönä.
Ei, tuo valo ei ole tästä maailmasta. Sydämeni sen on luonut.
Valon, jonka olen tahtonut unohtaa, mutta ei.
Sitä unohtaa ei voi.
Ennen se oli kuuma, liiankin kuuma.
Mutta ei enää.
Jäljellä on vain tuo kaamea valo.
Rakkauden himmeä ja niin kylmä muisto.
Tunteet
Rakkaus, ihastus, tunteet ihanat nuo.
Sydämelle raskaalle ne lämmönkin suo.
Ei armoa anna, eikä huolia kanna rakkaus kestävä tuo.
Ilman rakkautta et ole mitään,
kuitenkin sinut pelastava rakkaus sinut maahan polkee
Rakkaus se vain satuttaa, mutta on silti niin ihanaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähä sä oot hyvä kirjottaa runoi... Lue joku ruono sille sun ihastukselle :D
Nyt... MIES! Ota ittees niskasta kiinni vaikka ihan konkreettisestikin ja raahaa itses peilin eteen. Juu, ja tuijota toki sinne peiliin kans, sitä mitä sieltä sun silmiin heijastuu. Taatusti aivan mukiinmenevä nuorimies, jonka teksti on oikein taitavasti kirjoitettua, joskin sisältää muutamia kirjoitusvirheitä ;)
Älä ajattele: "ajatukseni ovat tylsiä", "olen tylsä", "kirjoitan tylsästi", "jos jaksoitte lukea niin kiitos...."! Hyvänen aika, vähän jotain rotia! Sulla on oikein järkevä, organisoitu ja looginen tapa kirjoittaa ja käsitellä asioita. Minkä takia sitten häpeilet sellasta - nuohan on kaikki yleisesti arvostettuja ominaisuuksia. Kyllä jos tytöt sun kanssa malttaa jutella ni eihän siinä sit. Ja mitä jutun keksimiseen tulee niin kerro sitten vaikka tähdistä tai mitä kaikkea touhuilet vapaa-ajalla, ja sit kyselet niitä juttuja tytsyltäkin. Ei luulis olevan niin kauhian hankalaa, kun kuitenkin kaveriks jo oot ihastukses saanu :)
Ja mitäs muuta vielä? Niin joo, sanoit lukevas mielelläs kirjoja. Ei muuta ku tyttökirjoja luettavaks, samoin ns. tyttöleffoja. Siellähän niitä hyviä esimerkkejä puhetavoista ja puheenaiheista löytyy. Mut elä ala kopioimaan, vaan annat mennä suht omalla painollaan. Hyvin se menee, turha nimittäin alkaa itteensä liikoja muuttamaan. Pitää kuitenkin loppujenlopuks kelvata sellasenaan kuin on :)
Totta turiset ystäväiseni, että kai sitä pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä siirtoni :). Suu vain tuntuu liimautuvan kiinni aina tärkeimpien sanojen kohdalla :D. Kaippa se on vain kokemuksen puutetta. Kiitokset sinulle, että kerroit hieman vinkkejä. Usein sitä ulkopuolinen näkee tilanteen kokonaan uudessa valossa, jonka kommenteista pystyy paremmin omaa näkökulmaansakin muokkaamaan.
Hyvä jos olin avuks :) Joskus tommonen "huutaminen" aiheuttaa vaan pahempaa ja tyyppi vaan suuttuu tms. Mut kiva että otit sen noin :)
Toivon vaan että vinkeistä on apua. En oo ikinä ollu ujo poika ni en oikeen tiiä mikä ois paras "lääke" siihen. Tosin seurustelen kyllä ennen ujomman pojan kanssa, mut se on vaan koko ajan osoittautunu vähemmän ja vähemmän ujoks. Että ehkä jos iteki alat seurustella vaikkapa nykysen ihastukses kanssa, ni alat päästä ujoudestas sitä kohtaan ja ehkä pikkuhiljaa muitakin kohtaan.
Ken tietää. Barbie ei. :)