Onko koolla väliä ?

Tiijätkö, tän piti olla se huumoripläjäys. Ei
tätä oo juurikaan hiottu, kirjotettu ehkä noin
5-7:ssä minuutissa. Ja huom - tämä on kaiken li-
säksi vielä nakutettu suoraa ruudulle, usko pois.

En edes ymmärrä, miten voit sanoa
" kadehdittavaksi " ynnä muuta.

Ja lopeta oikeesti toi häpeemään meno. Minä oon
aivan ulalla palautteestasi, kun tämän siis piti
olla se huumorijutska.

Upeako, voi hyvänen aika likka.

Saat minut ulalle joka helkkarin päivä, mutta
olet siltikin se päivieni valo - edelleen.

Kiitos kolminkertaisesti, ekaks sanoistasi,
tokaks siitä että olet Sinä - omana ihanana itse-
näsi siinä ja kolmanneksi siksi, että on onni
saada olla ystäväsi. En luopuisi Sinusta mistään
hinnasta !

lindalinda1 kirjoitti:

Tiijätkö, tän piti olla se huumoripläjäys. Ei
tätä oo juurikaan hiottu, kirjotettu ehkä noin
5-7:ssä minuutissa. Ja huom - tämä on kaiken li-
säksi vielä nakutettu suoraa ruudulle, usko pois.

En edes ymmärrä, miten voit sanoa
" kadehdittavaksi " ynnä muuta.

Ja lopeta oikeesti toi häpeemään meno. Minä oon
aivan ulalla palautteestasi, kun tämän siis piti
olla se huumorijutska.

Upeako, voi hyvänen aika likka.

Saat minut ulalle joka helkkarin päivä, mutta
olet siltikin se päivieni valo - edelleen.

Kiitos kolminkertaisesti, ekaks sanoistasi,
tokaks siitä että olet Sinä - omana ihanana itse-
näsi siinä ja kolmanneksi siksi, että on onni
saada olla ystäväsi. En luopuisi Sinusta mistään
hinnasta !

Lue lisää

Nyt sait mut lisäksi parkumaan =)

Mysteriet kirjoitti:

Nyt sait mut lisäksi parkumaan =)

En osaa ikuna valita sanojani oikein, etteikö
aina joku alkais poraamaan, ja nyt sitten Sinä
Myttikseni.

Kun se ei minusta ole vieläkään mikään upea, mut-
ta kieltämättä - kyllä sanasi on kuin huumetta
sydämelle. Heh - voi hyvänen aika akka.
Jos vaikka möyrisinkin jossain murheen laaksossa,
niin AINA Sinä nostat minut sieltä, tavalla tahi
toisella, Sinä valon lapsi.

" erottamattomat "

Ihanaa, että kohtasimme ja enemmän kuin
k i i t o s !

varmaankaan väliä.

Ja tarkotus oli alunperin kyllä tässä runossa
tuon otsikon päätettyäni, tehdä tästä enemmänkin
huumoripitoinen, kuin miksi tää sitten jäi.

Sydän tietää, sydän tuntee.

Kaikista suurin on rakkaus, mutta senhän me tie-
dämme sanomattakin, eikö niin Cc.

Ihanaa, että pysyttelet taas lähellä, kun olit
niin pitkään täältä pois.
Sinuunkin on alkanut jotenkin tottumaan, ja pois-
saolosi on kuin puuttuva auringon valo.

Kiitos Coppikseni ja rakkauden täyteistä päivää.

Minun pitää unohtaa hempeilyt nyt ja lähteä kyllä
ikkunoiden pesuun.

en sitten vielä päässytkään lähtemään.

Miten Sinäkin osaat asettaa nuo sanasi aina niin
koskettavasti ?

Mutta totuus on, että noita tuntemuksia joita ru-
nossani tuon esille vaan kokee toisinaan. Joskus
kaikki tuntuu niin epätodelliselta, kuin meitä
ei koskaan olisi ollutkaan.

Kyyneleiden määrä on mittaamaton, ja toisinaan
ajattelee että kai niiden aika on jo ohi.
Kunnes jälleen ne valuu ja valuu.

En tiedä, ehkä on synkkä aamu eikä runostani sit-
ten tullutkaan huumoripitoista, vaikka se oli
vakaa tarkoitus alunperin.

Kiitos Kaaru ja toivotaan että löydämme tästäkin
päivästä jotain positiivista. Jos ei muuta, niin
ainakin toinen toisemme täällä, sekin on jo
melko paljon.

avaan palautteesi. Sinussa elää jokin
salaperäisyys jota ei voi vastustaa. Melkein kuin
pikkulapsi odottaa, mitä saadusta lahjapaketista
avautuu, samanlaisella jännityksellä minäkin aina
avaan näitä Sinun kommenttejasi.

En tiedä, mistä kummasta tähän runooni nuo ainek-
set edes aamulla syntyi, mutta kumman helpolla ne
tipahtelivat eteeni. Mikähän lienee se
kiihkeyskään enää, suorastaan pitää sitä itsekkin
miettiä toisinaan.

Hyvä, jos ymmärrät yskän * hymy *

Kiitos että poikkesit sanasesi pudottamassa Uni,
Unisein.

Pakko yrittää jotain vastinetta, koska tuo teks-
tisi on enemmän kuin sanoa saatan ...

Mitä toi tuuli
minkä tuoksun iholleni
ja mikä oli se joka korvani tavoitti ?

Sinun ikäväsi
Sinun kosketuksesi muisto.

En kestä tätä hiljaista rantatietä yksin
en raitojen mykkiä katseita
enkä routaista rahinaa askelten alla.

Haluan Sinut rinnalleni
kätesi käteeni
ja kasvosi katseeni eteen,
että voisin suudella silmiäsi,
ja tuntea sen kiihkon
jonka vain kanssasi olen kokenut.

Tahdon sitä enemmän kuin mitään muuta,
saavu rakkaani
pohjantähden opastamana
iltatuulen viestin saattamana.
---

Sinäkin sitä nessupakettia siellä hypistelet,
olettepa te likat tänään herkkiksiä, höh.

Ei ole mitään vastaan teidän hokemianne, nehän
on kuin kanferttitippoja rytmihäiriöihin - ne ne
vasta saavat potkua elämään, jos mikä.

En osaa sanoa, kumpi on ihanampaa - lukea
laisianne palautteita vaiko yrittää keksiä sopi-
vaa vastinetta niille.

Ehkä suloinen tasapaino :D

Sylintäyteinen kiitokseni ystävä kallis, olen
jälleen humaltunut sanoistasi/sanoistanne.

makoisa on kommenttisi, etten sanoisi sokerin-
huurteinen jonka keskellä kirsikkaterttu koristaa
jonkinmoista leivonnaista, sanojen kerrostumia.

Joudun oikeasti hämilleni Sinunkin sanoistasi,
enkä tiedä millä olen ansainnut tämän kaiken.
Omasta mielestäni runoni ei ole ansainnut tätä
huomiota, jonka olen saanut.

Nöyränä kiitän aina yhtä persoonallisesta palaut-
teestasi Pad.

Olette yhdessä salvanneet sieluni haavoja tänään
enemmän, kuin osaan sanoa !

se ei onneks räjähdä silmille :)

Käsittämätöntä jäleen kerran on ollut lukea pa-
lautteita. Jonkin aiemman runoni kohdalla ehkä
itse olisin odottanut tämänkaltaista palautetta,
mitä tämä extempore runoni nyt on saanut.

Tässä se taas kerran nähdään, itse omille runoil-
leen on aivan väärä henkilö tekemään minkään val-
takunnan arviota, lukijat sen tekevät.

Huumoripitoinen tästä alunperin oli tarkoitus
tulla, mutta taisi matkan varrella kadota jonnek-
kin bittitaivaaseen koko huumori - kait.

Sinulle Tequila kiitos, palautteesi ovat myös ai-
na vertaansa vailla.

lindalinda1 kirjoitti:

se ei onneks räjähdä silmille :)

Käsittämätöntä jäleen kerran on ollut lukea pa-
lautteita. Jonkin aiemman runoni kohdalla ehkä
itse olisin odottanut tämänkaltaista palautetta,
mitä tämä extempore runoni nyt on saanut.

Tässä se taas kerran nähdään, itse omille runoil-
leen on aivan väärä henkilö tekemään minkään val-
takunnan arviota, lukijat sen tekevät.

Huumoripitoinen tästä alunperin oli tarkoitus
tulla, mutta taisi matkan varrella kadota jonnek-
kin bittitaivaaseen koko huumori - kait.

Sinulle Tequila kiitos, palautteesi ovat myös ai-
na vertaansa vailla.

Lue lisää

Sytyttää pienen tulen ;D

ëmo kirjoitti:

Sytyttää pienen tulen ;D

juups, anna palaa - nou palovaaraa.

Kiitz ja mukavaa iltaa eemooo :D

niin sanoisin, että tuskin tiedät.
Etkä voi tietää sitäkään, että kaipaako yleensä
ottaen yhtään mitään, kirjoittaja.

Tietenkin sillä erotuksella, että puhumme VAIN
runon naisesta, emmekä kirjoittajasta.
Kas siinä on huisi ero, fakta ja fiktio sulassa
sovussa kulkee tässä.

On siinä surummielisyyttäkin, kyllä.
Syyt ovat moninaiset jotka eivät kestä
päivänvaloa. Ja jos vaikka kestäisivätkin, niin
eivät ne tänne kuulu.

Ja sitten se koko. Otsikko tuli ensin mieleeni ja
vasta sitten sisältö, kun normaalisti kyllä punon
runoni ensin ja vasta sen jälkeen mietin, mikä
olisi sopiva otsikko. Siitä saa kenties kaksimie-
lisen kuvan jos haluaa. Mutta tarkoitusperäni ei-
vät olleet ne, mitä se ehkä ensimmäiseksi tuo
lukijan mieleen.

Toivon että otsikko-sisältö yhdistelmä toimi kui-
tenkin jotensakin onnistuneesti.

Kiittäen salaperäisä kommentoijaa,
linda

niin kuin se on, ja jotenkin se vaan tuntui sopi-
van runon säkeeseen, niin ajattelinpa kerrankin
käyttää oikeaa voimasanaa vahvistamaan
tuntemusta, jonka säkeistöön ymppäsin.

Resutaan, resutaan.

Eikä ole mitään väliä SEN koolla, ei myöskään
sydämen koolla kunhan se vain tuntee ja kokee.

Nautitaan, itketään ja nauretaan Margitta.

Illan suloista hyrinää ja kynttilöiden tuiketta
sinnekkin,
t. äitee

kuinka monta kertaa, kohtaammekaan tilanteen
jossa olemme kaksin, olematta läsnä toisillemme.

Ja kuinka usein halu hukkua kipuilun alla kaiken
tietoisuuden tavoittamattomiin, humaltua hetkel-
lisesti totuudelta. Siltä ettemme kykene enää nä-
kemään ja kokemaan kaikkea sitä, mikä ennen oli
elämää.

Ja juuri silloin tulee tuo, johon viittaat
" olemmeko - ajattelemmeko "

Elämän polun karikoita, mutta vielä tässä kuiten-
kin on selvitty kaikesta huolimatta.

Kiitos Mer, että poikkesit.

Hyvän huomenen toivotus Sinullekkin,
lämmöllä linda