..Niin oli varmaan parempikin.
Jos siis joku vielä muistaa tämän keskustelun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000029703987
Minusta kyllä kouluissa pitäisi lisätä näitä homo-ja lesboseksuaalisuus juttuja.Sillä tuskinpa kukaan kehtaa tai uskaltaa sanoa terkkarille olevansa homo tai lesbo.
Ja luulen että ennakkoluulotkin pienenisi.
Jos siis joku vielä muistaa tämän keskustelun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000029703987
Minusta kyllä kouluissa pitäisi lisätä näitä homo-ja lesboseksuaalisuus juttuja.Sillä tuskinpa kukaan kehtaa tai uskaltaa sanoa terkkarille olevansa homo tai lesbo.
Ja luulen että ennakkoluulotkin pienenisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni teit oikean päätöksen. Ei se kuulu terkkarille.
Minä itse jouduin aikoinaan kuulusteluihin koulussa kun minun epäiltiin harrastelevan jotain seksuaalista koulun WC-tiloissa, mutta ei tiedetty mitä.
Minut lähetettiin kasvatuslaitokseenkin, kun psykologi vääristeli minun sanomisiani. Kasvatuslaitos lähetti minut viikon päästä takaisin kouluun, jonka jälkeen urputus loppui.
Silloin tietysti oli voimassa kehotuskieltokin, käytännössä se tarkoitti ettei homoseksuaalisuudesta puhuttu. Ei varmuuden vuoksi puhuttu muustakaan seksuaalisuudesta.
Tunne vihollisesi:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sosio/vk/lehtonen/seksuaal.pdf
pitkä kirja!
Mutta ihan hyvää sisältöä :) Kiitoksia!
sua nyt ettet tullut terkalle kertoneeksi,vai miksi nostit tän jälleen esille?
Siis miten ni oli parempi ettet kertonut?Oliks se sun kirjoittama ettei terkka ollukkaan se vanha mummeli,vaan tilalla oli hehkee nainen tj.?Siitäkö se puhumattomuus johtui?
No mua vaivaa se että haluisin kertoa jollekin ja jutella jonkun kanssa.Ensin ajattelin,että voisin kertoa terkkarille,mutta sitten tulinkin siihen tulokseen,että siitä syntyisi vaan jotain lisähäslinkiä.
Ja myös sen takia nostin tän keskustelun uudelleen,että mun mielestä kouluissa pitäs lisätä niitä homo-ja lesbojuttuja.
Ja puhumattomuus ei ollut siinä,että siellä oli se nuori nainen,(siellä oli myös se mummeli),vaan siinä että en halunnut mitään lisähäslinkiä.
Ja muutenkin vähän pelkäsin heidän reaktioitaan.
Siinäpä kuuntelin sitten kiltisti miten kondomia käytetään ja että kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen on normaalia murrosiässä -.-
kappale sun tekstissä pistää hymyilyttää:)Sorit,ei pahalla...vaan että mutta et ole ainoa joka on saanut sukupuolivalistusta mm.kondomin käytöstä ja seksuaalisesta kiinnostuksesta poikiin.Köh köh,pisti kesken valistuksen yskittämään:D
Kerroin terkalle että en tod.näköisesti tule kiinnostumaan pojista sillai...Keskustelimme sitten siitä et onko mulla kaikki ok.Eli siis ei siks että mulla ei olis "kaikki kotona" kun olen lesbo,vaan et olen henkisesti kondiksessa asian kanssa muutenkin teini-iän myllerryksen keskellä.Ettei mikään paina mieltä,tietääkö kaverit ja porukat kotona.Aionko kertoa,miten ne suhtautuisi ja mitä siitä seuraisi.
Mä en kyllä keksi mitä lisähäslinkiä siitä syntyisi jos menisit juttelemaan terkalles.Vai olisitko menossa juttelemaan sillai et sulle olis ongelma tää sun seksuaali-identiteetti?
Siis että ne tekis "ongelman" sun lesboudesta?
Voithan sä marssia terkan luo milloin vain juttelee ku saat rohkeutta kerättyy,sitähän varten se siellä on!
"Toi
viimenen 6.11.2007 klo 13.35
Keskustelimme sitten siitä et onko mulla kaikki ok.Eli siis ei siks että mulla ei olis "kaikki kotona" kun olen lesbo"
Minulla olisi varmasti epäilty mielenterveyttä. Vuodet olivat 1982-1985. Homoseksuaalisuus oli hiljattain poistunut tautiluokituksesta, mutta en halunnut kyllä kokeilla oliko kaikille kouluterveydenhuollossa kerrottu!
siihen aikaan koulussa,jos selvis et on lesbo?Mielialalääkitykselle kenties?
"Oliko" silloin edes lesboja?
Reksin puhuttelussa ravattiin koko ajan. Ja puhun monikossa, sillä ainakin yksi luokkatoveri juoksi siellä kanssa. Hän muuten päätyi tarjoilijaksi ja reksi tuli kerran ravintolaan niin hän teki kaikkensa ettei olisi iskenyt lautasta naamaan!
Reksin kuulustelusta koulupsykologille, koulukuraattorille yms.
Jos oli taipumaton eikä menestynyt koulussa, niin tarkkailuluokka oli paikka. Jos oli taipumaton ja menestyi niin sitten kasvatuslaitos.
Kasvatuslaitokseen pistettiin sitten minut. Ne lähettivät minut takaisin kouluun lyhyen arvioinnin jälkeen. :D
Mutta minä en silloin tuntenut olevani lesbo! Olin jonkinlainen genderqueer. Tein eksperimentaatiota sukupuoleni kanssa. Erityisen raskauttavaa oli rehtorin puhutellessa molempien sukupuolten WC-tilojen käyttö. Siinä täytyi olla jotain seksuaalista takana, täytyi!
Tuohon aikaan oli vaikea saada Seta-lehteä mistään. Sitten löysin tieni psykologin, ei toki koulusellaisen, vastaanotolle ja vastaanoton odotushuoneessa oli Seta-lehti. Mikä pettymys olikaan, kun toimintaa oli vain 380 kilometrin päässä ravintolassa, johon eivät alaikäiset pässeet!
terveydenhoitajalle lesboudestasi ja jutella hänen kanssaan siitä, niin mikset kertoisi? Vai tuntuuko terkkari jotenkin vastenmieliseltä, sellaiselta joka ei ymmärtäisi? En usko, että kertomisesta tulee mitään lisähäslinkiä. Hän on vaitiolovelvollinen ja keskustelut ovat vain teidän kahden välisiä.
Pelkäsin itsekin yläasteella terveydenhoitajan reaktiota, mitä jos hän pitää sairaana tai tulee jotakin lisähäslinkiä? Ysillä koin olevani valmis puhumaan, mutta paikalla oli myös harjoittelija, joten pidin suuni kiinni.
Viimevuonna, ollessani lukion ensimmäisellä, puhuin asiasta ja kerroin olevani homo ja pitäväni miehistä. Se oli helpottava kokemus. Terveydenhoitaja ei pitänyt minua mitenkään sairaana ja kaikki sellainen pelko osoittautui turhaksi.
Tietenkin se riippuu varmaan jonkin verran terveydenhoitajasta, miten suhtautuu. Välillä terveydenhoitajan sijaisena on eräs toinen terveydenhoitaja, josta en oikein pidä. Enkä halua kokeilla hänen ymmärryskykyään, sillä hänen poikansa on samalla luokalla kuin minä.
..siinä se just onkin,kun se tuntuu jotenkin niin vastenmieliseltä ja pelottavalta.Nääh..
Ja sitäpatsi se terkkari kuitenkin sanoo,että tilanne voi olla ihan eri vaikka viiden vuoden päästä.Mutta kun ei ole.
Sain tietää,että meidän "kylälläkin" (Hohoo,14 000 asukasta :D) asuu yksi lepakko.(Mun lisäksi siis).Me pelataan samassa seurassa,ja meidän iskät on jotain kavereita,mutta siihenpä se sitten jääkin.Ollaan me Irc-Galleriassa pari sanaa vaihdettu ja aina moikataan jos tulee vastaan..En ees tiedä hänen ikäänsä tarkalleen,mut se on varmaan joku 18-20v.Eli aika vanha minuun verrattuna.
Mutta mutta..Ajattelin että oiskohan sille voinut jotakin jutskata..Mutta mitenpä menet jollekin puolitutulle hölöttämään..
noista terkkareista ja heille avautumisesta.
Olin silloin 9lk. (eli viidentoista taisin olla).
Nyt olen semmoinen parikymppinen.
Tämä on vähän ikävä juttu.Silloin luulin, että miksipäs en voisi sille terkkarille jutella siitä ja näin.Mutta se olikin virhe.Todellakin.
Terkkarin ensimmäinen kommentti meni suunnilleen näin: "Etkai sä nyt tosissas ole?!"
No minä nokkelana vastasin tietenkin että "Joo-o"
Sen jälkeen tajusin,että olis ollu parempi vain sanoa että ihan vitsihän tämä vain oli..Ajattelin että hän sanoo jotain kivaa ja rohkaisevaa,mutta ei niin ei..
"Kuuleppas,tässä koulussa ei ole yhtään homoa eikä lesboa, eikä tule olemaankaan.Minä pidän siitä huolen!!"
Sen jälkeen lähdin vessaan itkemään,enkä tullut pois koko loppupäivänä -.-
Ajattelin,että kuka voi oikeasti olla noin homofoobikko..!Ja en vieläkään käsitä,että miten homouteen suhtaudutaan tuolla tavalla vielä 2000-luvulla.Ja vieläpä koulunterveydenhoitaja!
Sitten mietin myös sitä,että en ollut polttanut ylä-asteella yhden yhtä tupakkaa kokoaikana ja yhtäkkiä luokanvalvoja rupesi valittamaan että terkkari oli muka "käräyttänyt mut monta kertaa tupakasta".Hahhah.Äitikin rupesi ihmettelemään mitä mä oikeen teen kun oon joka päivä jälkkärissä.Eikä äiti olisi uskonut jos olisin kertonut paskamaisesta terkasta.
Silloin mulla paloi pinna,enkä jaksanut tulla enää kouluun,rupesin lintsailee,sain surkeita numeroita kokeista,koska olin niin paljon muita jäljessä.Se näkyi myös todistuksessa.Rupesin myös juomaan.
Sain jotenkuten ylä-asteeni loppuun,ja pääsin kuin ihmeidenkaupalla lukioon.Olin vasta 16 kun muutin pois kotoa isosiskoni luokse,joka lupasi äidille ja isälle että pitää huolta minusta.Ihan siksikin koska lukioon oli niin pitkä matka.Olin niin helpottunut ettei tarvinnut enää varoa kyylijäterkkaria.
Silloin mun tunnelin päässä alkoi näkyä jo valoa; lukiossa meni hyvin,olin kesätöissä,tultiin siskon kanssa hyvin juttuun,ja mikä parasta; sain oman kullan!
Hän oli mua vuotta vanhempi,maailman ihanin ja suloisin tyttö.Olin kesätöissä kitkemässä kaupungin puistoissa kukkapenkkejä.
Enpä olisi silloin arvannut että mulla oli työkaverina maailman ihanin tyttö!
Aluksi me oltiin vain kavereita.Mutta sitten mä rupesin käymään sen luona tosi usein ja se mun.Olin mä jo vähän ruvennut epäilemäänkin hänen "heteroisuutta",mutta yhtenä iltana löysin itseni tämän tytön sylistä :--)
Ja löydän vielä tänäkin päivänä :))
Sehän on tietenkin sun päätettävissä,että kerrotko sä sen just terkkarille vai kelle.
Oho,tulipas tuosta elämäntarinasta aika pitkä :D
Mutta voimia teille kaikille ihanille ihmisille jotka olette ympärilläni! :)