Hei!
Te, jotka olette keskenmenon / keskenmenoja kokeneet, mikä teitä auttoi jaksamaan? Millä keinoilla jaksoitte seuraavaan päivään? Koska tuska helpottaa? Onko mitään keinoja??? Oma olo tuntuu toivottomalta. En saa asiaa ollenkaan pois mielestä?
Te, jotka olette keskenmenon / keskenmenoja kokeneet, mikä teitä auttoi jaksamaan? Millä keinoilla jaksoitte seuraavaan päivään? Koska tuska helpottaa? Onko mitään keinoja??? Oma olo tuntuu toivottomalta. En saa asiaa ollenkaan pois mielestä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse koin 3viikkoa sitten keskenmenon ja eka viikko oli aivan kamala!Itkin koko ajan ja olo olo ihan hirveän ahdistunut.Mulla meni tosi aikaisessa vaiheessa kesken mutta menetys oli kuitenkin tosi iso.Alkion sydänäänetkin oltiin nähty ja kuultu mutta kesken meni viikolla 8.Nyt voin sanoa että kyllä se tuska helpottaa vaikka välillä vielä tuleekin surullinen ja vihainen olo kun miettii miksi juuri meille kävi näin.Minua helpotti suuresti että sain puhua asiasta ja niin olen koko ajan tehnytkin.Mieheni on ollut suurin tukeni!!!Tsemppiä sinulle ja parempaa huomista!
Otan kovasti osaa suruunne! Me jouduimme kokemaan keskenmenon vajaa kolme viikkoa sitten. Aluksi oli todella hankala olla, itketti kokoajan ja olo oli hyvin epätodellinen...niin kului ensimmäinen viikko. Halusin olla vain kotona, enkä nähdä ketään. Toisella viikolla huomasin, että tein kaikkeni, etten olisi joutunut olemaan kotona...halusin muuta ajateltavaa. Nyt huomaan miettiväni asiaa vähänväliä. Viimeviikolla mietin asiaa niin, että mitä ns.hyvää tässä tilanteessa on, vaikka se pahalta tuntuikin ja varmasti kuulostaakin...en vaan olisi jaksanut muuten päivästä toiseen. Nyt vaan mietin, että millonkahan ensimmäiset kuukautiset tulevat. On pari päivää ollut maha kipeenä, vähän niinkuin menkat olisivat alkamassa. Koska sinä koit tämän surun? Oletko harkinnut uutta raskautta? Meille monet sanovat vaan, että uutta vaan heti yrittämään, mutta en minä vaan pysty! Vaikka tiedän monia pariskuntia, jotka ovat heti keskenmenon jälkeen yrittäneet uudestaan ja niin vaan on tärpännyt ja ovat saaneet suloisen vauvan.
Hei!
Keskenmeno tapahtui jo syyskuussa, mutta silti se kummittelee koko ajan mielessä ja tavallaan hallitsee elämää. Ei pysty uutta raskautta edes miettimään ennen kun on tämän surrut rauhassa läpi. Työnteko on auttanut minua jaksamaan paremmin.
ainakin mulla. Tuntee itsenäs tarpeelliseksi, ja saa muuta ajateltavaa.
Samaa mieltä..
Kova työteko auttoi minulla, sai muuta ajateltavaa. Ei koko ajan miettinyt sitä keskenmenoa... Välillä tulee aateltua että masu olis jo iso. Laskettu olis ollut tammikuussa.
Kyl se siitä. Lepäilet vähän aikaa ja sitten vaan paljon paljon muuta ajateltavaa!!
Luonto päätti 1,5 vuotta sitten, että raskauteni päätyi keskenmenoon viikolla 15. On hyvin yksilöllistä kuinka tapahtuneesta pääsee yli.. Toivottavasti sinulla on ihmisiä joille voit puhua. Myös tunteista kirjoittaminen auttoi ainakin minua. Itse olin kuukauden sairauslomalla ja sitten alkoi tuntua että elämä kuitenkin jatkuu.. Älä heitä toivoa tulevasta! Minulla kesti noin puoli vuotta kunnes olin uudelleen raskaana ja nyt ihanan vauvan äiti. Anna surulle aikaa ja muista itkeä, se helpottaa! Lämpimiä ajatuksia ja voimia!
hei,
valitettavasti siihen ei auta mikään ja se on vain käytävä läpi ja surettava. olen itse kokenut saman ehkä voi muuta sanoa, kuin että tuntui tosi ahdistavalta ja surulliselta aika pitkään. itkin paljon ja nukuin, kävin kävelyllä ja elin päivä kerrallaan.
voimia voimia sinulle
Itse en ollut kovin surullinen, lähinnä äärimmäisen vihainen ja turhautunut. Jälkivuoto kesti 30 päivää ja viikko siitä alkoi menkat (tuli juhlittua niitten alkamista ensimmäistä kertaa elämässä) :) Olin koko jälkivuodon ajan vihainen ja väsynyt, kun tiesi, ettei voi alkaa heti uutta raskautta yrittämään.
Kun hcg laskee ja kroppa normalisoituu ns. perustilaansa, alkaa mielialakin kohentua. Omalla kohdalla vain aika auttoi, ei mikään muu. Mielessä nimittäin pyöri todella synkkiä ajatuksia koko jälkivuodon ajan, ja yhdessä vaiheessa jo raivosin, etten mitään lapsia koskaan tee.
Nyt kun kaikki on ohi ja kuukautisetkin päättyneet, olo on mitä mainioin ja uutta yritetään hymyssä suin.