onko ihmisellä, joka on koko ikänsä kärsinyt erilaisista lievistä neurologisista oireista kuten hahmotusvaikeudet, asperger- ja ADHD-tyyppiset oireet korkeampi riski dementoitua kuin ns. taviksilla?
Olen huolissani hieman yli viisikymppisestä äidistäni, joka on alkanut käyttäytyä omituisesti. Tosin äiti on aina ollut hieman erikoinen, lähes kaikki aspergerin syndrooman diagnoosikriteerit sopivat häneen. Nyt hän on kuitenkin alkanut käyttäytyä jotenkin sopimattomasti mm. kiroilee kovaäänisesti niin kissalle, lapsille kuin aikuisillekin esim. kaupassa, puhuu muutenkin mitä sattuu, ei aina tunnista kaikkia tuttuja paikkoja ja eksyy ilmeisesti helposti, välttelee yksin liikkumista, vaikka ennen tykkäsi käydä esim. kaupoilla tai kirjastossa, mokailee kotitöissä: tyhjensi tiskikoneesta likaiset astiat kaappiin, ei osannut avata uuniin lapsilukkoa... Lukuisista "oppitunneista" huolimatta ei ole oppinut käyttämään tietokonetta tai lähettämään tekstiviestejä, muutenkin kännykän käyttö on vaikeaa. Hän on myös todella yksinäinen eikä tunnu kaipaavan ihmisiä ympärilleen. Ainoastaan veljeeni takertuu kovasti ja on jatkuvasti vaatimassa tältä palveluksia.
Äidistä on tullut jotenkin ilkeä ja itsekäs, ei puhettakaan, että voisin viedä enää lapsiani hänelle hoitoon (hän puhuu lapsille mitä sattuu, ei kuuntele näitä eivätkä hänen hermonsa kestä aina edes lasten normaalia puhetta).
Haluaisin auttaa äitiäni, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin. Hän ei kuuntele minua ollenkaan eikä näe missään mitään ongelmaa. En haluaisi hylätä häntä, vaikka todennäköisesti elämäni olisi silloin paljon helpompaa.
Olen huolissani hieman yli viisikymppisestä äidistäni, joka on alkanut käyttäytyä omituisesti. Tosin äiti on aina ollut hieman erikoinen, lähes kaikki aspergerin syndrooman diagnoosikriteerit sopivat häneen. Nyt hän on kuitenkin alkanut käyttäytyä jotenkin sopimattomasti mm. kiroilee kovaäänisesti niin kissalle, lapsille kuin aikuisillekin esim. kaupassa, puhuu muutenkin mitä sattuu, ei aina tunnista kaikkia tuttuja paikkoja ja eksyy ilmeisesti helposti, välttelee yksin liikkumista, vaikka ennen tykkäsi käydä esim. kaupoilla tai kirjastossa, mokailee kotitöissä: tyhjensi tiskikoneesta likaiset astiat kaappiin, ei osannut avata uuniin lapsilukkoa... Lukuisista "oppitunneista" huolimatta ei ole oppinut käyttämään tietokonetta tai lähettämään tekstiviestejä, muutenkin kännykän käyttö on vaikeaa. Hän on myös todella yksinäinen eikä tunnu kaipaavan ihmisiä ympärilleen. Ainoastaan veljeeni takertuu kovasti ja on jatkuvasti vaatimassa tältä palveluksia.
Äidistä on tullut jotenkin ilkeä ja itsekäs, ei puhettakaan, että voisin viedä enää lapsiani hänelle hoitoon (hän puhuu lapsille mitä sattuu, ei kuuntele näitä eivätkä hänen hermonsa kestä aina edes lasten normaalia puhetta).
Haluaisin auttaa äitiäni, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin. Hän ei kuuntele minua ollenkaan eikä näe missään mitään ongelmaa. En haluaisi hylätä häntä, vaikka todennäköisesti elämäni olisi silloin paljon helpompaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta persoonallisuuden, toimintatapojen ja toimintakyvyn sekä käytöksen muutos kannattaisi kartoittaa. Aika omalle lääkärille, mahdollinen seulonta ja tilanteen kartoitus, myös psykologinen (neurops.) testaus voisi olla hyvä tehdä. Saisi selvyyden, minkä aisan kanssa elää ja mitä aletaan hoitaa ja kuntouttaa.
Tuskin kukaan on hoksannut tutkia yhteyttä neurologisten ongelmien ja dementioiden välillä ja välikö hällä.
Ilmiselvästi äidilläsi on jokin ongelma ja tutkimukset paikallaan. Kyse ei ole välttämättä alzheimerista, samantapaisia oireita voivat aiheuttaa aivoverenkierron häiriöt sun muut, joista osa on hoidettavissa. Ja alzheimerin lääkityksestä on suurimmalle osalle potilaista hyötyä jopa vuosiksi eteenpäin, kunhan se aloitetaan ajoissa. Eli kaikki konstit käyttöön ja äiti lääkäriin!
Erilaiset lääkitykset ja niiden yhteensopimattomuus voi aiheuttaa myös ko oireita. Hän ei selvästikkään voi hyvin.