Osaako kukaan sanoa

onko ihmisellä, joka on koko ikänsä kärsinyt erilaisista lievistä neurologisista oireista kuten hahmotusvaikeudet, asperger- ja ADHD-tyyppiset oireet korkeampi riski dementoitua kuin ns. taviksilla?

Olen huolissani hieman yli viisikymppisestä äidistäni, joka on alkanut käyttäytyä omituisesti. Tosin äiti on aina ollut hieman erikoinen, lähes kaikki aspergerin syndrooman diagnoosikriteerit sopivat häneen. Nyt hän on kuitenkin alkanut käyttäytyä jotenkin sopimattomasti mm. kiroilee kovaäänisesti niin kissalle, lapsille kuin aikuisillekin esim. kaupassa, puhuu muutenkin mitä sattuu, ei aina tunnista kaikkia tuttuja paikkoja ja eksyy ilmeisesti helposti, välttelee yksin liikkumista, vaikka ennen tykkäsi käydä esim. kaupoilla tai kirjastossa, mokailee kotitöissä: tyhjensi tiskikoneesta likaiset astiat kaappiin, ei osannut avata uuniin lapsilukkoa... Lukuisista "oppitunneista" huolimatta ei ole oppinut käyttämään tietokonetta tai lähettämään tekstiviestejä, muutenkin kännykän käyttö on vaikeaa. Hän on myös todella yksinäinen eikä tunnu kaipaavan ihmisiä ympärilleen. Ainoastaan veljeeni takertuu kovasti ja on jatkuvasti vaatimassa tältä palveluksia.
Äidistä on tullut jotenkin ilkeä ja itsekäs, ei puhettakaan, että voisin viedä enää lapsiani hänelle hoitoon (hän puhuu lapsille mitä sattuu, ei kuuntele näitä eivätkä hänen hermonsa kestä aina edes lasten normaalia puhetta).

Haluaisin auttaa äitiäni, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin. Hän ei kuuntele minua ollenkaan eikä näe missään mitään ongelmaa. En haluaisi hylätä häntä, vaikka todennäköisesti elämäni olisi silloin paljon helpompaa.