En ole. Olen kyllä uinut matalissa rannoissa mutta en kaukana "palloverkosta" :))ja aina asia on ollut mielessä että mitäs jos....
Pikku pakkohan se on ollut aikanaan lapsia viihdyttää ettei heille niin sairasta kuvaa synny isästä. Sitä paitsi kohtaukseni kun ovat niitä yöllisiä, muttä mistäs sitä koskaan tietää milloin paha päivä koittaa.
Pikku pakkohan se on ollut aikanaan lapsia viihdyttää ettei heille niin sairasta kuvaa synny isästä. Sitä paitsi kohtaukseni kun ovat niitä yöllisiä, muttä mistäs sitä koskaan tietää milloin paha päivä koittaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kylähän varovainen kannattaa olla. Itseltäni uiminen on ainakin toistaiseksi kielletty kokonaan, joten en tiedä saisinko uidessani kohtauksen.
Toisaalta kohtauksesi ovat yöllisiä...Säälihän olisi jättää hauskanpito lasten kanssa. Mutta sitten vain rantavesissä! Ja kyllähän lapsiakin voi opastaa hengenpelastustaitoihin, tosin riippuu lapsen iästä.
Olen joskus miettinyt samaa asiaa, sillä uin paljon. Kesäisin polskuttelen vesikävelyvyön kanssa veneen perässä ja talvisin käyn uimahallissa aamu-uinnilla. Uimahallissa valvojat tietävät epistäni ja kyllä he ihan vaivihkaa uimistani pitävätkin silmällä;) kotiväki taas on muutenkin asioista perillä.
Yksin en oikein uskaltaudu veteen, en ainakaan polvia syvemmälle. Muksujen kanssa oli tietysti pakkokin olla enemmän rannalla silloin kun olivat pieniä.
Hienosti olet saanut asiasi järjestettyä ja varmasti paljon omaa ansiotasi. Ostin juuri ton epilepsiaelokuvan, josta kohu ja mielestäni se ei ollut ollenkaan huono. Etenkin kun se sijoittu yliopistomaailmaan ja pääosan esittäjä oli todella fiksu ja kaunis. Hän muuten ui myös paljon ja hänen painajaisissaan oli aina vettä.
Aika taiteellinen elokuva ja jonkin verra siinä oli faktaakin. Olin yllättynyt, että se olikin niin hyvä.
Taas on jäänyt kulttuuririennot väliin, kun en ole kuullutkaan koko elokuvasta? Toivottavasti ei ole ainakaan ameriikantekoa :( niitä ei voi oikeasti katsoa nauramati..
Kerrohan leffan nimi, jos vaikka ehtisi sen katsomaan.
en ole leffaa vielä nähnyt. Muistan, että olin juuri sairastunut leffan ilmestymisaikoihin ja se haukuttiin kaikilla palstoilla ihan lyttyyn:) Nyt kesällä Suomessa käydessäni neuro (se ainoa inhimmillinen eli yksityinen) suositteli sitä, oli itse katsonut. Kunhan palaan Suomeen (ihan kohta muuten!) ajattelin sen käydä vuokraamassa.
Sen sijaan kirja-arvostelut hehkuttivat sitä alkuperäisteosta. Josko senkin kahlaisi läpi. Tööttölle: leffan ja kirjan nimi on siis Suden vuosi.
Oli varmaan täällä niin parjattu, että pystyi vain positiivisesti yllättymään. Kauniit maisemat ja henkiöt toivat tunnelmaa. Teattereissa tais olla pieni floppi.
en ui. Lilluttelen rantahiekassa ja kahlaan meressä mutta siinä kaikki:) Mietin asian niin, että jos GM pamahtaa vaikkapa uimahallissa niin sieltä ei useampikaan valvoja pintaan kramppailijaa nosta. Tällä hetkellä arvostan elämääni turhia riskejä enemmän mutta enpä mikään superuimari ole koskaan ollutkaan. Jos olen joskus useamman vuoden kohtaukseton niin sitten ehkä.
Eräs neuro sanoi, että kuulemma jenkeissä, jossa kylpeminen on paljon yleisempää kuin Euroopassa, ammeeseen hukkuminen on valitettavan yleinen epileptikkojen menehtymissyy?
Itse uin paljonkin kesäisin ja nautin uimisesta etenkin järven selällä syvällä. Joessa uiminen on myös mukavaa. Nautin siitä, kun virta kuljettaa ja saa itse vain kellua. Aina kuitenkin on ollut matkassa joku kaveri, joka tietää tilanteeni.
Olin myös uimaohjaajana yhden kesän epilepsiasta huolimatta vuosia sitten. Oli aika erikoista, että kunta huoli minut epilepsiasta huolimatta siihen tehtävään.
Kertaakaan en ole saanut kohtausta kuitenkaan uidessa, mutta varmuuden vuoksi on aina ollut joku mukana joka tietää mitä tehdä.