Vihdoin sen tajuan
nyt kun yksin astelen
tähän hetkeen heräten
Liian myöhään kuitenkin
kuulen äänen järjen
sain jo arven ikuisen
Silmät sinisyyttä loistaen
valheita korvat kuunnellen
pahuutta vastaanottaen
kaiken anteeksi annoin
Tyhmä onneton
aina niin voimaton
ei taistella jaksanut
lähteä uskaltanut
itseensä luottanut
Rakkauden minulta riistit
väkivälloin veit
virnuillen kaiken kiistit
E I !
Silmäni salamoiden
päällesi syljen
vielä näytän
voimani kerään
uskoni käytän
Elämääni et saanut
toivoani et vienyt
Taakseni katsomatta
Nousen
lailla leijonan
lennän
siivillä enkelin
löydän onnen
rakkauden
hellän
suloisen
nyt kun yksin astelen
tähän hetkeen heräten
Liian myöhään kuitenkin
kuulen äänen järjen
sain jo arven ikuisen
Silmät sinisyyttä loistaen
valheita korvat kuunnellen
pahuutta vastaanottaen
kaiken anteeksi annoin
Tyhmä onneton
aina niin voimaton
ei taistella jaksanut
lähteä uskaltanut
itseensä luottanut
Rakkauden minulta riistit
väkivälloin veit
virnuillen kaiken kiistit
E I !
Silmäni salamoiden
päällesi syljen
vielä näytän
voimani kerään
uskoni käytän
Elämääni et saanut
toivoani et vienyt
Taakseni katsomatta
Nousen
lailla leijonan
lennän
siivillä enkelin
löydän onnen
rakkauden
hellän
suloisen
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja jotenkin tuntuu, että tämä kaikki on todella
koettua, ei pelkästään runo rakkauden
taistelussa.
Vaikka kaikki olikin erehdystä, on hienoa että
nouset leijonan lailla ja enkelin siivin uskot
löytäväsi rakkauden, siihen minäkin uskon.
Vahva sanoma ja hieno kokonaisuus, vaikka aihe
oli tummaakin tummempi.
..laidasta laitaan heittelee.
Joskus on tuska nurkkaan heitettävä
tulevaan uskottava
mahdollisuus uudelle annettava
kiitos sanoistasi :)
Ei pelkästään että teksti oli soljuvaa ja ymmärrettävää,
mutta pidin lopusta myös, jossa sisu pysyi, eikä lähtenyt latistaan loppua jollakin; 'kuitenkin'... :\
Hyvä taistelu! *Muru heiluttaa kaulinta*... Eiku oon leipomassa..... :))))) Mukvaa illatsua, Enkuli! :)
Huomenta!
Joskus sitä vaan "kuitenkin" jaksaa taistella loppuunasti :)
Kiitosta sanoista ja pullakin maistuis
kahvin kanssa...pitänee penkoa pakastinta.
Nii ja oopa varovainen sen kaulimen kanssa:)
olit päästellyt, se on oikea asenne.
Vaan suru, sekin sieltä sitten aikanaan hiipii.
Siihen hetkeen voimia.
Runosi oli vahva, Sinäkin olet!
Suru on käyty
epätoivossa ryvetty
Katse suuntaa tulevaan
murhe jääköön unholaan
...iäksi toivon!
Vahvuudesta en tiedä,mutta kovasti koittaa leijona päätään nostaa :)
Kiitos sanoistasi!!