säikähdin ihan itsekkin tässä, kun löysin erään sivun. äitini on vahtinut paro kk painoani koska joulun jälkeen laihduin 10 kiloa, syytä oli, olin kauhea läski, nytten 170/53. vielläkin saisi lähteä pois mutta kumminkin, äiti on ollut jo viemässä moneen kertaan miuna hoitoon, minä vain rupean aina huutamaan että vihaan häntä ja juoksen huoneeseeni itkemään joka kerta, aina jos hän mainitseee painostani jotain, hän luulee että minulla on muka anoreksia. ei varmana kyllä ole tälläisellä läskillä. mutta sitten yhdellä sivulla luki tällein:
ANOREKSIAN OIREITA:
-alakuloisuus
-lihavuuden pelko
-ruuasta kieltäytyminen
-runsas liikuntaharrastus
-voimakas laihduttaminen
-kuukautisten poisjääminen
-yksinäisyys ja eristäytyminen
-oksentelu ja ruuan kätkeminen
-jalat ja kädet ovat usein kylmät ja sinertävät
-valkuaisaineiden puutoksesta johtuva turvotus
-jatkuva paleleminen lämpimistä vaatteista huolimatta
-sydämen lyöminen harvakseltaan ja joskus rytmihäiriöt
-näkemys itsestä lihavana rajusta laihtumisesta huolimatta
-ihon muuttuminen poikkeavan ohueksi ja untuvaisen karvoituksen ilmestyminen
ANOREKSIAN SEURAUKSIA:
-fyysinen kehitys pysähtyy
-veren hemoglobiinin ja valkosolujen määrä saattaa poiketa normaalista
-pitkään kestävä kuukautisten puuttuminen voi häiritä luiden kehittymistä
-laihduttaminen voi aiheuttaa vakavia muutoksia elimistön suolatasapainossa
-lapsettomuudesta kärsivillä naisilla on tavallista useammin ollut syömishäiriöitä
-voi olla että kuukautiset eivät käynnisty uudelleen moneen vuoteen, vaikka paino nousisi
tuossa kun mainittiin noita oireita niin kun mietin niin minulla on juuri noita, nimittäin,
alakuloisuus, olen ollut hirveän masentunut(olen ajatellut tappaa itsenikin monia 10 kertoja, mutta aine se kaatunut siihen että ei ole tarpeeksi kivutonta tapaa, jokin nopea tapa olisi hyvä) ja muutenkin purskahdan itkemään pienimmästäkin,
pelkään lihoavani koko ajan, lasken joka päivä tarkat kalorit kaikesta mitä syön, ja jos menee yli kulutan ne liikunnalla. mutta sitä harvoin päästän tapahtumaan, kieltäydyn nykyään kaikista ruuista, mikään pulla ym. en varmasti syö, ja tuo laihtuminen (-10kiloa), kuukautisten poisjääminen minulla ei ole ollut kuukautisia n. 5 kk tammikuussa oli viimeeksi,
jalat ja kädet ovat usein kylmät ja sinertävät, minulla on kokoajan ihan kylmät kädet ja ne sinertävät ja iho on kuiva, monesti jopa kynteni ovat sinertävät.
mutta sitten tuossa luki noita seurauksia ja todella SÄIKÄHDIN! kauheata...jään tälläiseksi läskiksi lauta rinnaksi joka ei voi saada lapsiakaan (mieskin olisi tietty joskus hyvä, mutta ei tälläistä paskaa kukaan huoli.)
mutta oikeasti...tyhmä kysymys...mitä pitäisi tehdä? pitäisikö minun tehdä jotain?? kyllä nuo kuukautisten pois jääminenkin vähän ihmetyttää, mutta ehkä kuvettelen nytten vain koska luin niitä seurauksia, mutta OSAISIKO JOKU NEUVOA? AUTTAA?
ANOREKSIAN OIREITA:
-alakuloisuus
-lihavuuden pelko
-ruuasta kieltäytyminen
-runsas liikuntaharrastus
-voimakas laihduttaminen
-kuukautisten poisjääminen
-yksinäisyys ja eristäytyminen
-oksentelu ja ruuan kätkeminen
-jalat ja kädet ovat usein kylmät ja sinertävät
-valkuaisaineiden puutoksesta johtuva turvotus
-jatkuva paleleminen lämpimistä vaatteista huolimatta
-sydämen lyöminen harvakseltaan ja joskus rytmihäiriöt
-näkemys itsestä lihavana rajusta laihtumisesta huolimatta
-ihon muuttuminen poikkeavan ohueksi ja untuvaisen karvoituksen ilmestyminen
ANOREKSIAN SEURAUKSIA:
-fyysinen kehitys pysähtyy
-veren hemoglobiinin ja valkosolujen määrä saattaa poiketa normaalista
-pitkään kestävä kuukautisten puuttuminen voi häiritä luiden kehittymistä
-laihduttaminen voi aiheuttaa vakavia muutoksia elimistön suolatasapainossa
-lapsettomuudesta kärsivillä naisilla on tavallista useammin ollut syömishäiriöitä
-voi olla että kuukautiset eivät käynnisty uudelleen moneen vuoteen, vaikka paino nousisi
tuossa kun mainittiin noita oireita niin kun mietin niin minulla on juuri noita, nimittäin,
alakuloisuus, olen ollut hirveän masentunut(olen ajatellut tappaa itsenikin monia 10 kertoja, mutta aine se kaatunut siihen että ei ole tarpeeksi kivutonta tapaa, jokin nopea tapa olisi hyvä) ja muutenkin purskahdan itkemään pienimmästäkin,
pelkään lihoavani koko ajan, lasken joka päivä tarkat kalorit kaikesta mitä syön, ja jos menee yli kulutan ne liikunnalla. mutta sitä harvoin päästän tapahtumaan, kieltäydyn nykyään kaikista ruuista, mikään pulla ym. en varmasti syö, ja tuo laihtuminen (-10kiloa), kuukautisten poisjääminen minulla ei ole ollut kuukautisia n. 5 kk tammikuussa oli viimeeksi,
jalat ja kädet ovat usein kylmät ja sinertävät, minulla on kokoajan ihan kylmät kädet ja ne sinertävät ja iho on kuiva, monesti jopa kynteni ovat sinertävät.
mutta sitten tuossa luki noita seurauksia ja todella SÄIKÄHDIN! kauheata...jään tälläiseksi läskiksi lauta rinnaksi joka ei voi saada lapsiakaan (mieskin olisi tietty joskus hyvä, mutta ei tälläistä paskaa kukaan huoli.)
mutta oikeasti...tyhmä kysymys...mitä pitäisi tehdä? pitäisikö minun tehdä jotain?? kyllä nuo kuukautisten pois jääminenkin vähän ihmetyttää, mutta ehkä kuvettelen nytten vain koska luin niitä seurauksia, mutta OSAISIKO JOKU NEUVOA? AUTTAA?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinäkin sinulla on anoreksia.
Äitisi on sinusta syystä huolissaan ja mielestäsi sinun kannattaisi antaa äitisi viedä sinut hoitoon.
Heti luettuasi tämän mene ja myönnä äidillesi, että itsekin säikähdit, kun luit netistä anoreksian oireista ja ne tuntuvat täsmäävän sinuun.
Äitisi varmasti osaa ohjata sinut pätevään hoitoon ja on tukena ja turvanasi kamppailussasi päästä jälleen terveeksi nuoreksi naiseksi.
vaikuttaa anoreksialta... mun parhaalla kaverilla oli myös anoreksia. oli tajunnut sen itse, ja kertonut sitten itkien äidilleen että ei ole enää menkkoja ja mitä jos ei saakkaan lapsia jne. sitten oli mennyt lääkäriin ja saanut jotku lääkkeet millä menkat taas alkoi. ja sit opetteli uudestaan suhtautumista ruokaan. tänäkin päivänä ystäväni on hoikka, mutta terve nuori nainen menossa naimisiin ensi kesänä!
eli: kerro äidillesi tai ota itse yhteyttä lääkäriin. painoindeksisi on hieman turhan alhainen. saat varmasti samantyyppiset lääkkeet kuin kaverini muutamia vuosia sitten. sairautesi ei ole vielä liian pitkällä! tsemppiä!
kiitos todella paljon teille! taitaa viellä toivoa olla minullakin sitten...:)
Minulla alkoi anoreksian oireita ilmetä jo 9.luokalla. Mutta kun lukio alkoi, ja sitä myötä valtavat paineet, se vasta pukkasi raskaasti päälle. Harrastan myös urheilua maajoukkue tasolla, ja olemme nyt kolmena vuotena voittaneet suomenmestaruudet. Suurin osa joukkueestamme on poikia. Minäkin halusin olla vahva ja nopea. Mutta sitten kun treenasin kovaa, ja yritin syödä oikeanlaista ruokaa, huomasinkin pian, että kuinka kivaa olikaan, kun vatsalihakset näkyivät. Sitten ajattelin, että jos vähän laihdutan, kaikki lihakseni näkyisivät todella hienosti.
Olen aina ollut hirveän tunnollinen, ja juuri nuo paineet joita ITSE itselleni asetin johtivat sairauteen. Viime talvena sitten jouduin sairaalaan vakavien rytmihäiriöiden takia. Ne jatkuvat edelleen, mutta eivät niin pahoina. Veriarvoni näyttivät huonoilta, viitamineja tms. kehossani ei juuri ollut. Nukuin kahdet housut, t-paita fleece huppari yhdistelmän kanssa, ja olin aina jäässä luita ja ytimiä myöden. Kuukautisia minulla ei ollut 7:mään kuukauteen. Kun taas palasin terveelliseen painoon, kuukautisetkin palasivat takaisin. En tahtonut nähädä ketään tai tavata ketään. Koko elämä pyöri laihuuden ympärillä. Sairaalassa sydänkoneissa ollessani, tajusin hirveällä jysäyksellä, kuinka paljon pahaa olen itselleni tehnyt. Olin melkein saanut itseni hengiltä. Sen jälkeen alkoi parantuminen. Se tuntui aluksi niin mahtavalta. Poikakaverinikin auttoi suuresti. Mutta tottakai siitä seurasi masennusta ja alakuloisuutta..eräänlaista shokki-reaktiota. Mutta en voi tarpeeksi isoin sanoin kuvata sitä tunnetta, miltä tuntuu, kun on ymmärtänyt, mitä elämä oikein on. Syöminen ja ulkonäkö ovat vain yksi pieni osa sitä. Voin vakuuttaa sinulle, että kaikki sellaisten asioiden murehtiminen on turhaa, elämässä on niin paljon muutakin. Ja kivempihan kaikki asiat on kohdata kun on iloinen.
Paljon tsemppiä sinulle ja ennenkaikkea voimia!
Tiedän aivan tasantarkkaan miltä sinusta tuntuu, mutta voin luvata, että turhaan tunnet itsesi huonommaksi!! Tsemppiä:)