tupakoinnista

Hei

Meillä minä tupakoin, mut mies lopetti n. 3 vuotta sitten.
Jokaisen hoidon alussa olen yrittänyt lopetella, mut ei se niin helppoa ole, kun on 15 vuotta syöpäkäärylettä laittanut huuliensa väliin :(

Joo, valitettavasti molemmat ollaan poltettu hoitojen aikana, mutta vähennetty hurrjasti, vain pari tupakkia päivässä eli tapa tupakit pois, esim kahvin jäkeen ym. Se on niin hemmetin vaikeaa lopettaa kun on melk 20 vuotta sauhuutellut. Mutta mä päätin että se loppui tähän päivään, sillä tänään siirrettiin alkio, siis icsi hoidoilla mennään.

kuin seinään, kun aloin ennen ensimmäistä inssiä popsia ja piikittää lääkkeitä (clomit ja menopur). Joka kerran, kun mieleni tekee tupakkaa, ajattelen sen jarruttavan mahdollisuutta lapseen... Olen pystynyt olemaan tupakoimatta, mutta enpä mä tosin ehtinyt kuin reilun 10 vuotta polttaakaan ja senkin ajan hyvin epäsäännöllisesti ja välillä lakkoillen. Ukkeli ei oo pystynyt lopettaan 20-vuotista sarkaansa ja ihan ymmärrettäväähän se on...

Tosin jokaisen vuodon alkaessa (ja siis hoidon epäonnistuessa), tekis mieli vetää pe***et olalle ja kartsa röökiä kylkiäisinä.. Ei oo helppoo. Tsemppiä teille lopetus yrityksiin niin raskautumiseen :)

Minä lopetin kun hoidot alkoi ja mieskin on vähentänyt aivan minimiin käpryttelyn ja hänellä on myös tavoite päästä eroon tupakista ja uskon varmana että pääseekin eroon, on se niin päättäväinen urho.

Lopetin ennen hoitojen aloittamista. Tuli poltettua melkein 20vuotta sitä ennen. Ja tosi vaikeaa oli lopettaminen! Nyt poltan vain silloin, kun käyn kavereiden kanssa baarissa ja otan kuppia. Ja se jää siihen. Selvään päähän en uskalla polttaa, jäisin koukkuun.
Mieheni polttaa. Puhuu lopettamisesta,mutta uskon ettei se ole hänelle helppoa. Kun saisikin sen lopettamaan. :) Mutta se päätös sen on tehtävä ihan ite...