Olen pitkään kärsinyt univaikeuksista ja öisin ajatukset pyörii missäs muuallakaan kuin töissä. Ennen puudutin itteni viinalla kun stressi oli pahimmillaan. Pian kyllä huomasin että metsään mentiin rytinällä kun viina oli kuvioissa. Ei hyvä.
Paine on välillä töissä kova ja kiire helvetinmoinen. Palaveria, koulutusta, jatkokoulutusta, esitelmää, myymistä ja kehumista..
Pitkään jatkunut huono unenlaatu ja stressi on tehnyt sen, että välillä tuntuu sydän lyövän kahtasataa, kädet vispaa ja jännitysoireet on lähes hallitsemattomat. Yleisolo on ahdistunut ja jännittynyt mikä taas häiritsee normaalia elämää..
Eilen marssin lääkärin ja kerroin, että työpaineet on kovat....en ehtinyt enempää päästää suustani kun lääkäri pamautti päin naamaa -jos on liikaa töitä, pitää vähentää töitä! Sinulla on helppo tilanne kun tiedät mistä kiikastaa? Eikö?
-No perkele, sanoin siihen...
Kovan tenttaamisen jälkeen sain reseptilääkkeen univaikeuksiin ja sitten jotain rauhoittavaa kun tuntuu, jos lähtee tilanne keuliin.
Siis ei saatana, aika neropatti siellä antoi viisaita neuvoja. Ihan hyvin voisin jäädä sairaslomallekin vaikka pariksi kuukaudeksi jos haluaisin. Uskon ja toivon, että pahin kohellus täällä hellittä ja saan taas pian nukuttua
yöni normaalisti eikä tartte joka asiaa ressata niin helevtisti.
Onko muilla vastaava kokemuksia.
Mulle jäi ainakin ihan helvetin syyllinen olo!!
Paine on välillä töissä kova ja kiire helvetinmoinen. Palaveria, koulutusta, jatkokoulutusta, esitelmää, myymistä ja kehumista..
Pitkään jatkunut huono unenlaatu ja stressi on tehnyt sen, että välillä tuntuu sydän lyövän kahtasataa, kädet vispaa ja jännitysoireet on lähes hallitsemattomat. Yleisolo on ahdistunut ja jännittynyt mikä taas häiritsee normaalia elämää..
Eilen marssin lääkärin ja kerroin, että työpaineet on kovat....en ehtinyt enempää päästää suustani kun lääkäri pamautti päin naamaa -jos on liikaa töitä, pitää vähentää töitä! Sinulla on helppo tilanne kun tiedät mistä kiikastaa? Eikö?
-No perkele, sanoin siihen...
Kovan tenttaamisen jälkeen sain reseptilääkkeen univaikeuksiin ja sitten jotain rauhoittavaa kun tuntuu, jos lähtee tilanne keuliin.
Siis ei saatana, aika neropatti siellä antoi viisaita neuvoja. Ihan hyvin voisin jäädä sairaslomallekin vaikka pariksi kuukaudeksi jos haluaisin. Uskon ja toivon, että pahin kohellus täällä hellittä ja saan taas pian nukuttua
yöni normaalisti eikä tartte joka asiaa ressata niin helevtisti.
Onko muilla vastaava kokemuksia.
Mulle jäi ainakin ihan helvetin syyllinen olo!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
No jopas sinulla kävi huono tuuri lekurin suhteen. Tai sitten hänellä oli äärettömän huono päivä. Toisaalta täytyy todeta, että hän on oikeassa: jos stressisi ja unettomuutesi johtuu liiasta työstä, niin työtä pitäisi vähentää. Eri asia on, voiko sitä vähentää noin vain, vai pitäisikö sinun päästä sairauslomalle ottamaan etäisyyttä. Vaikutat sen verran ahdistuneelta ja ylikierroksillakäyvältä, että olisi luullut lääkärin passittavan sinut sairauslomalle.
Suosittelen, että menet jollekin toiselle lääkärille ja kerrot hänelle tilanteesi. Vaikka itse kuvittelet, että tilanne töissä helpottuu, niin välttämättä kehosi ja mielesi eivät toivu ylikuormituksesta noin vain.
Vastasin viestiisi, vaikkei minulla ole ollutkaan vastaavia kokemuksia (lääkäreistä) kuin sinulla. Mutta minulla on ollut kokemuksia liian suuresta työkuormasta ja siitä, mitä se voi aiheuttaa. Sillä perusteella suosittelen sinulle sairauslomaa vielä, kun ymmärrät sellaista tarvitsevasi.
Tsemiä.
tilanteessa, mutta ajanhallinnan/töiden vähentäminen lisäksi kannattaa alkaa säännöllinen liikunta. Kun saat kehosi hyvään kuntoon, niin stressitkään ei tunnu enää entisellä tavalla ja liikunta parantaa nukahtamista ja unenlaatua. Ihan voisi aloittaa vaikka reippaasta kävelystä (30-40 min/3-4 kert/vko)ja lisäksi vaikka kevyillä painoilla vahvistaisi yläkropan lihaksia (fysikaalisesta saa hyviä ohjelmia).
Itselläni on ollut viime keväästä asti kova paine töissä, olen joutunut tuunaamaan sellaista systeemiä, jonka melkein kuvaisi Helvetissä suunnitellun. Kolme samaan systeemiin kuulunutta projektia olen läpi vienyt (viimenen on vielä hiukka kesken) ja olen ollut jo monta viikkoa jamassa, että en saa enää nukutuksi. Olen käynyt lekurilla ja saanut uneen auttavaa lääkettä, sekä just ohjeet töiden määrän vähentämisestä. Itse olen firman osakas, joten vastuu töistä ja niiden tekemisestä on hieman toisella tasolla kuin tavallisen duunarin. Eli en voi ihan noin vain jäädä "saikulle". Tunnen raskasta velvollisuutta täyttää tehtäväni, sekä kotona perheen päänä, että töissä esimiehenä ja työntekijänä.
Persoonallisuuteni ei ole ulospäin varmaankaan hirveästi muuttunut, mutta pään sisällä kiehuu, toisinaan todella pahasti. Olen kokeillut ilman unilääkitystä nukkumista, mutta yritys nukkua ilman lääkettä menee perseelleen pääsääntöisesti.
Tänä ilta en ottanut lääkettä ja tässä sitä kirjoitellaan. Ei naurata, vituttaa lähinnä. Itseasiassa kaikki asiat on alkanut ottamaan helvetisti päähän. Lekurille ei oikein osaa purkaa ihan niitä synkimpiä juttuja, sillä en usko, että se osaa suhtautua ajatuksiini oikein.
Lekuri on sinänsä hyvä, on ehdotellut jo pitemmän aikaa sairaslomalle jääntiä. Mutta en ole halunnut, kun pitäisi ensin saada akuutimmat velvollisuudet hoidettua. Minäkin uskon, että omalla kohdallani pahin ryysis helpottaisi kohta ja onhan sitä tapahtunutkin. Ongelmana on vaan se, että nukkuminen ei onnistu (joko nukahtaminen ei onnistu tai sitten herääminen ja valvominen aamuyöstä), jolloin kaikenlaiset ajatukset pyörii päässä. Ihan viimeaikoina on ajatukset suuntautuneet yhä enemmän kuolemaan ja siihen tosiasiaan, että ei se oma elämä taida olla kummoinen juttu. Itseasiassa, en panisi pahakseni, jos vaikka rekka sattuisi ajamaan autoni keulaan tai vaikkapa hirvi hyppäisi eteen. En välitä. En jaksa.
Jos nyt tässä tilittämään aloin, niin kerronpa vielä yhden jutun: toisinaan kun oikein väsyttää, tuntuu siltä, että jokin osa minua erkanee pikkuhiljaa siitä, mitä persoonana olen. Olen vuosia ollut "kiltti poika/mies", mutta jo hyvän aikaa kielenkäyttöni on muuttunut yhä karkeammaksi. En jaksa olla aina niin helvetin sliipattu puheenparsissa, hyvä kun jaksan pitää itseni kurissa ihmisten kanssa ollessa. Välillä sekin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Minulla on välineet välittömään ja lopulliseen ratkaisuun. Jostain kumman syystä sitä vaan ei ole munaa toteuttaa sitä, mitä pitkien öiden aikana tulee mietittyä...
Minulla on tainnut mennä asiat jo jonkin rajan yli, en tiedä. Ota tästä paskasta elämästä selvä.
Sinulle hyvä nimimerkki, sanoisin, että etsi sellainen lekuri, joka osaa auttaa. Niitä ei taida olla joka oksalla...
Itse olen apua saanut, mutta en tarpeeksi. Tulevista päivistä en tiedä, mitä tapahtuu tai on tapahtumatta.
Siinä vaiheessa kun ajattelet kuolemaa, ajattele vaihtoehtona koko stressaavasta hommasta lopettamisen ja siirtymisen johonkin helpompaan työhön mutta kuitenkin motivoivaan. Vaikka vaivasi on noin vakava uskallan silti ehdottaa sinulle tutustumista luontaistuotteisiin ja varsinkin kun lääkitys on ohi että ennaltaehkäisevästi tutustut esim. E-EPA, karnosiini jne.. akupainanta tai akupunktio mukaan, hypnoositerapia, vaihtoehtoja on paljon. Tutustu myös aivojen välittäjäaineisiin ja niiden häiriintymisen seurauksina tuleviin ongelmiin. Masennustestejäkin on. Kiinnostuthan itsestäsi enemmän kuin firmasta? Näkisin sinut kuitenkin tärkeämpänä ja arvokkaampana siihen verraten :)
Tsemppiä ja tarmoa itsehoitoon ja apuun joka kannattaa AINA
itseopiskellut luontolääkäri,ja joka vitun ruohon asiantuntija,näitähän on nyt nähty,pelkkää kusetusta koko homma.näihin ihmeparantajiin ryhtyy yleensä ihmiset,joilla on tödellisuudentaju kadonnut,eivät pärjää enään tosielämässa,vuorataan mökki maaseudulta,ja ryhdytään ihmeparantajaksi,ja jonkun sortin poppamiehiksi.pureskelkaa rauhassa siellä ruohojanne,mutta älkää suotta houkuteltua järjkeviä ihmisiä ihmisiä,mokomaan paskaan.
eihän näillä terveysaseman lääkäreillä,ole miinkäänlaista tajua tämän päivän työelämästä.siellä ne istuu päivät pitkät tuolilla ja naputtelee tietokoneitansa.olen itse käynyt läpi kaksi täydellistä masennusta ja totaalista työuupumusta.viimeisin oli tänä syksynä,olin kuukauden kotona,ja itkin illasta aamuun,psykiatri totesi keskivaikean masennustilan(yksityinen)olen aina ollut niin sanottu ylisuorituja,mutta tämän päivän työelämässä painetaan veren maku suussa,ei mitään taukoja juokset henkesi edestä päivästä toiseen.lääkärin neuvo harrasta liikuntaa,todella viisas neuvo kun työpäivän jälkeen jaksat hädintuskin raahautua kotiin jalat rakoilla.haluaisin että esim.oma terveysaseman lääkäri vaihtaisi paikkaa kanssani muutamaksi päiväksi,niin näkisi mitä on todellisuus.elän alkoholin,ja tabujen avulla vielä tänä päivänä töissä,en tosin tiedä kauanko elimistöni jaksaa tätä helvettiä,toisaalta en kyllä enään jaksa välittää paskaakaan,painetaan nyt niin pitkälle kun kyetään.nää yli välkyt lääkärit voi ottaa ne kävelysauvansa esiin,ja tepastella tuolla iltakaudet,harrastin minäkin aikanaan liikuntaa ennenkun tää työelämä vei kaikki voimat.uskoisin tietäväni tasan tarkkaan miltä susta tuntuu,toivottavasti löydät hyvän lääkärin,niitäkin on luojan kiitos olemassa.tsemppiä sulle!
Tuskin se sua syyllistää halusi; kertoi vain napakasti, mitä mieltä oli.
Älä ota itseesi, vaan ota onkeesi.
Tervehdys,
Itsellä sama tilanne ja apua tuli.
Lääkäri oli hyvä, asiantunteva ja empaattinen.
Lääketieteelliseen pitäisi olla soveltuvuus-
kokeet. Tuntuu että nuorella lääkärikunnalla
ja lääkiksen opiskelijoilla on mennyt pissi päähän. Liian helpolla tulee liikaa liksaa
ja toisaalta ei ole kunnollista työnohjausta,
vaan koko terveydenhoitosysteemi on palasina.
Ei muuta kuin tsemppiä kirjoittajalle.
Ihmisellä tulee elämässä hetkiä ettei
omat voimat riitä.
Jostain sitä vaan pitää silloin apua löytää
ja alkaa keriä ongelmaa auki.
Apua löytyy kanssaihmisistä, harrastuksista
ja liikunnasta. Voi varmaan lääkeetkin auttaa
tilapäisesti.
T:G47
Todella harmillista, kun sait tuollaisen kohtelun. Tuollaisessa tilanteessa kaipaa kyllä totta tosiaan hiukan toisenlaista apua. Mulla oli ehkä hieman vastaava tilanne joku aika sitten ja tiesin, että tarvitsen apua. Otin yhteyttä työterveyshuoltoon ja pääsin ensin keskustelemaan työterveyshoitajan kanssa. Siitä eteenpäin alkoivat pyörät pyöriä ja apua olen kyllä saanut. Olisiko sinun tapauksessasi mahdollista ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon? Siellä todennäköisesti ymmärretään tilanteesi vähän paremmin, ainakin toivottavasti!