klisee ongelmanana

Minä ainakin arvostan lukiessani hyvää ihmiskuvausta, ns. pyöreitä hahmoja. Jos on kovin kliseistä tarinanjuoksutusta, on myös tavallisesti kovin latteita, kliseisiä ihmisiä.

Karmein lukemani esimerkki tällaisesta latteasta ihmiskuvauksesta on Risto Isomäen "Herääminen". Henkilöt olivat suurin piirtein kuin paperinukkeja. "Jänskät" tapahtumat eivät auttaneet siihen ongelmaan tippaakaan.

Kokeilepa keskittyä ihmishahmojen rakenteluun. Tarina syntyy varmaan siinä sivussa. Aina tarina / juoni ei ehkä olekaan niin kovin tärkeä.

Kässäätkö?

Voisitko aloittaa muutoksen vaikkapa siitä, että tarinoissasi ei olekaan happy endiä eli sankari ei saa haluamaansa naista tai mikä se sitten onkin? Tulisi enempi särmää tekstiin. Ja yllätyksellisyyttäkin, jos koko ajan ekaksi näyttää, että saa, saa....ja sitten käykin muulla tavoin.

niitä. Kliseisyys voi johtua henkilöiden ominaisuuksista. Esim. jos sinulla on sankari joka taistelee pahaa vastaan, teekin paha sankari tms. Henkilöt voi muuttaa kauniista rumiksi tai jotain.

millä palstalla olet julkaissut tekstejäsi.
Helpompi kommentoida.

Rajuja, ei edes pehmeitä kommentteja ei voi muuten antaa.

Käytetään tämän hetken ajankuvaa hyväksi ja kirjoita minä muodossa sisäinen dialogi tämän päivän tragediasta. Ilman, että liität tapahtumia keskenään.

Ite luen nykyään (sen jälkeen kun kirjoittamista aloin harrastaa) novellikokoelmia.
Lyhyitä tarinoita yms.

Niissähän on aina joku idea ja näin ideoita menee aivoni läpi paljon koko ajan.

Jos kolahtaa, sovitan sen omaan kokemusmaailmaani.


Kirjailija Solveig Schoultz sanoi:
"Hyvin tietäen, että kaikki on sanottu jo aikaisemmin, kirjailija kuitenkin elää sen kuvitelman vallassa, että hän pystyy ilmaisemaan kokemuksensa tavalla joka on yksin hänen."