poikamme on vilkas ekaluokkalainen.lukenut ja kirjoittanut pitkään,laskutkin sujuu.ei häiriköi tunneilla tms.ongelmana lapsen into piirtää kaikenlaisia hirviöitä ym.tykkää ari koivusesta ja lordista,musiikista yleensäkin.meillä ei katsota kiellettyjä elokuvia tai pleikkapelejä.ikärajat tarkastetaan ja niitä noudatetaan.kotiasiat ja olot ihan normaalit,sisaruksiakin on.tuli vain mieleen kun koulusta sanottiin että lapsen psyyke jo vaarassa kun tämmöistä tekee,että kun aina puhutaan että lapset yksilöitä ja pitäisi olla mielikuvitusta niin tässä tapauksessa lapsen pitäisi kai piirtää kukkasia ja laulaa titinallea.poika on aina ollut ns.pikkuvanha ja kai mekin olemme siihen tottuneet.miten tästä eteenpäin kun kaikki lastenohjelmat ja lelut jotain taistelujuttuja...
ongelmia mielikuvituksen kanssa?!
huolestunut äippä
141273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
H:C Andersenin alkuperäiset sadut olivat varsin väkivaltaisia.
Ajattelin, että jspa lapsella on tarve esittää koulussa tai kotona herkkää puolta, mutta pimeä puoli jää vaille huomiota?
Elämä ja kuolema, hyvä ja paha jne. ovat luonnollinen osa ihmiselämää. Niitä pitäisi oppia käsittelemään pienestä asti.
Elämä päättyy kuolemaan ja elämä ei sisällä pelkkiä aurinkopäiviä ja tikkaria.
Olisiko syytä keskustella peloista? odotuksista? Herkkä lapsi voi tarvita enemmän tukea myös näihin asioihin?
tunteista on puhuttu paljon ja nimenomaan että niitä saa kaikenlaisia olla.kuolema on myös ajankohtainen kun eräs lähimmäinen kuoli kesän lopussa.asiasta on paljon keskusteltu.poika on muutenkin ollut aina enemmän kiinnostunut taruolennoista yms.kuin ikätoverinsa.kyselee paljon erilaisia asioita ja tietysti muistaa ulkoa kirjaston videoiden tietoiskut mm.minotauroksesta.nyt sovittiin että kotona voi piirrellä mitä haluaa,koulussa opiskellaan.toivottavasti oikea ratkaisu,katsotaan mitä tuleman pitää.kuitenkin ns.normaali,terve vilkas ja vilkkaan mielikuvituksen omaava lapsi.annettiin koulusta ymmärtää että jotain vialla ja pahasti.siksi että lapsi erilainen kuin luokkatoverinsa?
Olisiko mahdollista saada poika esim. kuvataidekouluun, jossa mielikuvituksen käyttö on jopa suotavaa... peruskoulu valitettavasti latistaa persoonalliset oppilaat.
Mielestäni on huolestuttavaa, jos lapsi piirtelee VAIN hirviöitä, aseita ja taisteluita.
Tasapainoinen lapsi piirtää sekä mukavia että niitä pelottavia juttuja.
Voisitko/osaisitko ohjata lapsen piirtelyhetkiä aina välillä. Piirtäisitte yhdessä ja kehottaisit poikaa piirtämään MUKAVIA asioita. Jos poika edelleen piirtää aseita, olisin todella huolissani. Jos poika "mukavina" asioina piirtää sateenkaaren/ eläimiä tms. on kaikki kunnossa.
poikani piirtää myös muuta ja osaa piirtää aika hyvin.lordille lähetti yhtyeestään piirtämänsä kuvan euroviisuvoiton jälkeen.mutta pääasiassa näitä.en tiedä onko vaikutusta,paras kaverinsa vähän vanhempi adhd-poika.tosi mukava ja sympaattinen mutta todella vilkas mielikuvitus.poika juttelee paljon eri asioista,on ns.norm.harrastuksiakin.ei todellakaan vaikuta ahdistuneelta,mietin mistä johtuu ja miten rajoitaa "omaa maailmaa"kouluaikana.aina sanotaan että lapsi yksilö,pojat vilkkaita,täytyy olla mielikuvitusta ja täytyy tukea lapsen kiinnostusta esim.antaa tietoa dinosauruksista tms.nyt kun näin on,se onkin paha.jos tyttö piirtäisi pelkkiä bratzeja,tuskin olisi mitään ihmeellistä.onko kellään samanlaista tilannetta samanikäisen pojan kanssa?
jos poika piirtää myös esim dinosauruksia. Eihän niissä ole mitään väkivaltaa! silti järjestäisin välillä ns. ohjattuja piistämishetkiä, jotta poika oppisi piirtämään myös ns. "herkkiä" asioita.
Minä piirtelin pienenä kaikkia synkkiä juttuja, kun koin ne jänniksi, ei muuta syytä. Käskystä eli koulussa tein jotain hempeitä kukka-asetelmia, mutta välillä nekin sain hirviön muodon. Kävin kuvislukion ja olen nyt tavallinen sairaanhoitaja ja äiti..
minun poikani piirteli myös 5 vuotiaasta lähtien hurjia kuvia, taistelua ja veri lensi. Tietenkin vähän huolestuneena katselin touhua, mutta jotenkin se taisteluhomma tuntuu kuuluvan pikkupoikien(ja kai vähän isompienkin :)) elämään. Muistan kun menimme 6 v neuvolaan ja terkkari pyysi piirtämään jotain. Kauhusta kankeana katselin kun oika aloitti ja arvelin että seuraavaksi sitten psykologille ja sossutädeille selittelemään mikä on pielessä. Poikapa piirsikin kauniin akvaarion kaloineen ja kasveineen... Mitään ennakkosopimusta emme siis olleet tehneet. Silloin arvelin että piirtäköön örkkejä ja taisteluja, ihan terve poika tuo on. Koulussa sitten kuvistunneilla ja jo päikkärissäkin piirsi mitä oli kulloinkin aiheena ja vapaalla näitä kamaluuksia.
Itse olen tehnyt pojalleni yksinkertaisen selväksi, että mitään "hirvityksiä" ei papereille piirretä, emme yksinkertaisesti hyväksy sellaista. Emme myöskään katsele mitään typeriä taistelupiirrettyjä. Fiksuakin, lapselle sopivaa ohjelmaa on tarjolla!
Maailmasta löyty paljon parempaa piirrettävää kuin kammotukset, eikä niiden tarvitse myöskään olla kukkasia! Noiden kahden asian väliin jää tavallisen paljon fiksuja juttuja. Mitäpä jos valikoisi niistä!
Samaa pätee leluihin. Aikuinen tekee päätöksen, mitä haluaa jälkikasvulleen tarjota!
En ole mikään asiantuntija lastenkasvatuksessa, mutta mieleeni tuli, että onko tuokaan asenne kovin hyvä, että ehdottomasti kielletään "hirvitysten" piirtäminen. Kun jokaisella lapsella on eri aikoina erilaisia pelkoja ja muita ikäviä tunteita, niin eikö ole mahdollista, että lapsi saa niitä käsiteltyä ja mieltään painamasta purkamalla tunteitaan paperille piirtämällä. Käytetäänhän piirtämistä myös terapiankin välineenä. En tiedä, mutta toivottavasti ette vain noin ehdottomalla kiellolla suotta estä lasta ilmaisemasta tunteitaan vaarattomalla tavalla.
Ja jotenkin minua myös vähän häiritsee tuo mielipide, että maailmasta löytyy paljon parempaa piirrettävää kuin kammotukset. Se on sinun mielipiteesi, mutta vaaditko lastasi omaksumaan sen kyselemättä? Jos hänen mielestään olisi juuri niiden kammotustenkin piirtäminen silloin tällöin jostakin syystä tärkeää ja hyvä.
Taistelupiirretyistä kyllä olen samaa mieltä, että paljon fiksumpia ja kehittävämpiäkin ohjelmia on, ja joillekin agressiivisuuteen taipuvaisille lapsille tuollaiset voivat olla suorastaan vahingollisia. Mutta sen piirtämisen suhteen kyllä olisin sallivampi : )
Näytin tätä ketjua nuorelleni, joka on taitava piirtäjä, kynällä tehnyt hienoja kuvia pari vuotaasta alkaen, kaikkea laidasta laitaan, myös niitä hirviöitä, sotakuvia, mutta ihan kaikkea muutakin. Hän sanoi, että ne hirviöt yms. ovat sitä mielikuvituksen tuotosta, ei hän kokenut purkavansa mitään agressioita tms. vaan oli mukava kokeilla, mitä kaikkia erilaisia kummajaisia kynällään sai tehtyä. Emme ole koskaan rajoittaneet lasten piirtämistä, miksi ihmeessä! Aivan älytöntä edes ajatella moista! Oletteko lukeneet esim psykiatri Jari Sinkkosen kirjoja. Hän puolustaa poikien oikeutta olla poikia ja leikkiä sotaa, leikkiä hirviöillä hyviä ja pahoja jne. Emme me äidit saa poikiamme barbipehmoiluun eikä tarvitsekaan. Annetaan poikien pitää hirviönsä ja taistelunsa!
kysyinkin, kuka ja kenen idea on ettei lapsi saa edes piirtää vaan siihen puututaan??
..tuntuukin tietävän lapseni asiat paremmin kun minä vanhempana ja se ketuttaa.meidän tapauksessa opettaja.olen poikani kanssa jutellut nyt todella paljon(jutellaan muutenkin paljon) ja vaikka pieni vielä onkin,osasi sanoa ettei ole paha olla ja ei piirrä näitä kuvia minkään erityisen syyn takia vaan juuri ihmetellen mitä kaikkea kynällä saa aikaan.isänpäiväkorteista ja piirustuksista ei löytynyt ainuttakaan öllinkäistä,aurinkoja,sydämiä sitäkin enemmän.kiitos rohkaisevista viesteistänne muut äidit.kyllä minä luulen että luotan että tunnen oman lapseni ja kyllä puutun asiaan ja vien suurinpiirtein psykologille jos asiat siihen malliin menee.suututtaa kun muut ns.ammatti-ihmiset vaahtoaa eikä edes halua ymmärtää poikaani.olen myös lukenut sinkkosen kirjoja,hän jos kuka ymmärtää että pojat vaan on poikia ilman että aina tarttee olla heti jotain vialla.kunpa kaikki pitäisivät huolta omista asioistaan..
opettaja, terkkari?