Mä oon paniikkihäiriöö muutaman kuukauden ja oireina mulla on sydämen tykytys, vapina, hengenahdistus jne. jne perinteiset kuoleman pelko ja pelko siitä että on joku vakava sairaus.
Olen lopettanut kokonaan liikkumisen, koska pelkään et saan rasituksessa jonkun kohtauksen kuolen. Tosi hienoa.
Nyt tänään rohkastuin ja lähin yksin pienelle kävelylenkille luontoon. Ihanan raikas ilma ja tsemppasin itteeni koko matkan kun meni tosi hienosti. Ei tullut paniikkia eikä tarvinnut tulla nopeeta kotio. En tosin kävellyt kun 20min mut se oli saavutus jo mulle. Mutta kun olin ihan 20 metrin päässä kotoa ja olin ihan innoissani ja iloinen et lenkki meni hienosti ja piristi tosi paljon oloa niin sain ilmeisesti paniikkikohtauksen. Tuli kummallinen olo- tuntui et syke alkoi laskeen ja et sydän pysähtyisi ihan justiinsa ja alkoi huippaan. Tunnustelin pulssia hädissäni ja ihan normaalisti mielestäni siellä tykytti. Mut tosiaan oliko toikin paniikkikohtaus? voiko oireet vaihdella ihan miten sattuu? onko teillä muilla oireissa paljon vaihtelevaisuuksia- joskus tosi pahat ja joskus lievät? oon ihan hukassa tän kans...
Olen lopettanut kokonaan liikkumisen, koska pelkään et saan rasituksessa jonkun kohtauksen kuolen. Tosi hienoa.
Nyt tänään rohkastuin ja lähin yksin pienelle kävelylenkille luontoon. Ihanan raikas ilma ja tsemppasin itteeni koko matkan kun meni tosi hienosti. Ei tullut paniikkia eikä tarvinnut tulla nopeeta kotio. En tosin kävellyt kun 20min mut se oli saavutus jo mulle. Mutta kun olin ihan 20 metrin päässä kotoa ja olin ihan innoissani ja iloinen et lenkki meni hienosti ja piristi tosi paljon oloa niin sain ilmeisesti paniikkikohtauksen. Tuli kummallinen olo- tuntui et syke alkoi laskeen ja et sydän pysähtyisi ihan justiinsa ja alkoi huippaan. Tunnustelin pulssia hädissäni ja ihan normaalisti mielestäni siellä tykytti. Mut tosiaan oliko toikin paniikkikohtaus? voiko oireet vaihdella ihan miten sattuu? onko teillä muilla oireissa paljon vaihtelevaisuuksia- joskus tosi pahat ja joskus lievät? oon ihan hukassa tän kans...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun ei kukaan vastaa..:( no toivottavasti joku kohtalotoveri vastailee jossain vaiheessa vielä.:)
Samanlaisia oireita on kuin sullakin.. Tosiaan aika vasta oli vaihe, kun en uskaltanut lenkille/kävelylle, kun pelkäsin että tulee sydänlihastulehdus... :o Vaikkei mitään kuumetta/flunssaa ollutkaan. Nyt lähiaikoina olen uskaltautunut ulkoilemaan, piristää ihan mukavasti :)
Pulssin tunnusteleminen on ihan arkipäivää mulla. Saatan yölläkin herätä kokeilemaan pulssia, ja jos tulee rytmihäiriö, niin menen paniikkiin-> lisää tykytyksiä..Lenkin jälkeen kokeilen myös pulssia, jos rytmihäiriöitä->menen paniikkiin.. Tiedostan kyllä, että se on ihan normaalia että sydän pamppailee välillä vähän miten sattuu, varsinkin jos on paniikkikohtaus/valvonut/stressiä, mutta silti jaksan pelätä että se on jotain vakavaa...
mä oon onneks vähän päässyt irti siittä kokoaikaisesta pulssin tarkkailusta mutta liikkumaan lähteminen on tosi vaikeeta. Ahdistun jo siitä kun alan kiskoon ulkoiluvaatteita päälle ja päätän lähteä ulkoileen edes hetkeksi. Ilmeisesti sain sen paniikkikohtauksen lenkin lopussa kun pelkäsin sitä koko ajan et mitä tapahtuu kun pääsen kotio et saanko jotain lisälyöntejä tms. Tosi kurjaa. Ja lenkin jälkeen vahtaan pulssia koko ajan et tuleeko lisälyöntejä tai jääkö pulssi keikkuun koholle. Tosi ahdistavaa. Mut eipä tässä muu auta kun koittaa päästä eroon tästä.
Onko sulla lääkitystä/hoitoa jotain mitä? vai miten oot selvinnyt tän kamalan taudin kanssa?
Ei ole lääkitystä, ei ole hoitoa. Olen muutaman kerran rohjennut soittamaan lääkäriin mutta sillon juuri ei ole vastattu... Siihen se on jäänyt. Kerran mainitsin yhdelle lääkärille puhelimessa asiasta, mutta käski varata aika. En varannut. En uskalla mennä puhumaan koska kun puhun tästä, niin ääni alkaa tärisemään, koko kroppa alkaa tärisemään, alkaa itkettää... Puhuminen ja avun hakeminen on niin s'tanan vaikeeta... Jospa tää tästä joskus.
Kuullostaa erittäin tutulta. Pulssin jatkuva tarkkailu, välillä nousee kattoon ja välillä tuntuu niinku et se hyytyy kun lada ylämäkeen.
Kuulemma aivan tyypillisiä oireita paniikkihäiriöstä kärsiville, itselläni ollu muutaman kuukauden ajan ja vaikka kuinka olen tingannut lääkärien kanssa väittäen sen olevan jotain vakavampaa, niin uskottava se on, koska kaikki oireeni viittaavat kyseiseen häiriöön.
Lääkityksellä vaiva saadaan kuulemma kuntoon, ja suurin osa potilaista paranee pysyvästi. Jatka vaan urheesti liikkumista, ja ota päivä kerrallaan!. Tsemiä vaan, kyllä se siitä. =)
Niin se vaan täytyy uskoa et päässä se vika on. Välillä kun tulee pelko niin sillon olen aivan varma että mulla on kuitenki joku sydänvika tai jotain muuta vakavaa. Mut lohduttavaa kuulla että tosiaan sykkeen tarkkailu ja sen välillä jätkyttävä vaihtelu kuuluu paniikkihäiriöön.
Aattelin taas ottaa niskasta kiinni itteäni ja kohta käydä pienellä kävelyllä. Alotan pienellä rasituksella ja ehkä joskus vielä pystyn juokseen niin kun ennen tätä ihanaa tautia.
Mutta kiitos vastauksista teille! Pakko tästä on selvitä, se on ihan ittestä kiinni. Mut tsemiä myös sinne!! :)