ajattelen sua päivittäin. Tiedän, että omalla tavallani itsehän kaiken pilasin. En vain osannut päästää sua kunnolla lähelleni, vaikka kuinka halusin. Kuvittelit mua ehkä välinpitämättömäksi. Sitten teit omat ratkaisusi ja päätelmäsi ja nyt kaikki on jo liian myöhäistä. Se oli yksi elämäni rankimmista kokemuksista, vaikka emme toisiamme tunteneetkaan pitkään. Petyin itseeni ja siihen että en kyennyt parempaan. Mulla kestää kauan ennen kuin luotan toiseen ihmiseen, eikä kukaan jaksa/ole velvoitettu odottamaan.
Vieläkin
kaipaan ja
8998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oliko tää naiselle vai miehelle?
-nainen-
on..
Miksi on liian myöhäistä??
luulen, että toinen on siirtynyt elämässä eteenpäin.
Eteenpäin päässyt, sua aina vaan saa odottaa :).
Eniten tunnen pahaa oloa siitä, ettet koskaan antanut mulle kunnon mahdollisuutta näyttää ja osoittaa olevani luottamuksen arvoinen. Oletit että minunkin täytyy olla paha ja vaistosin sen. Vaikka et sitä tarkoittanut niin. Ei mullakaan ole helppoa luottaa toiseen. Ehkä huomasit sen?
välittää susta oikeasti, en usko, että mitään olet menettänyt. Itse ainakin huomioin toista lähestyessäni, että saattaahan olla kuten kirjoitat. Toisella voi mennä aikaa ennenkuin tulee vastaan, luottaa. Siksi lähestyn kerran, ja jos toinen ei sitä täysin estä, lähestyn uudelleen, ja taas uudelleen.. kunnes toinen sanoo selvästi ettei ole kiinnostunut. Entäs jos tuo ihmisesi ei olekaan tehnyt lopullisia päätelmiä, jos antaakin sulle aikaa, että saat aikaa miettiä asiaa. Ellet ole sanonut sitä lopullista eitä..
..jos otat yhteyttä kyseiseen henkilöön? Jos hän oikeasti on välittänyt, tuskin hän edes haluaa satuttaa sanallisesti, varsinkin jos aikaa on jo välissä kulunut.
Se mitä voit menettää, on tieto olisiko asialle ollut tehtävissä vielä jotain. Jos tunnet noin vahvasti jotakuta kohtaan, haluatko todella menettää mahdollisuuden olemalla ottamatta yhteyttä?
Olen itse joskus ylpeyttäni tehnyt sen virheen, enkä ole täysin sitä antanyt vieläkään itselleni anteeksi.