Liian myöhään minä asiasta valittelen kun huomenna on tarkoitus eroa mennä anomaan.
Mutta minulle kävi huonosti. Tiesin kyllä, että lukio on vaikeampaa kuin peruskoulu ja että numerot laskevat parilla. Mutta liika on liikaa enkä ysin keskiarvon jälkeen halua nähdä seiskoja, kutosia, vitosia ja nelosia todistuksissani. Matikka, kemiat fyssat, yms. Kielet ja kädentaidot menee erinomaisesti mutta en jaksa ainaista epäonnistumista. Olen masentunut entisestä ja sen ovat huomanneet kaikki. En halua aloittaa uutta lääkitystä koulun vuoksi taas, en koskaan! Se on lukion hinta minulle. Joko alan taas popsimaan rauhottavia ja depressio lääkkeitä jotta pystyn koulussa olemaan tai menen suosiolla amikseen ensi vuonna. Olen päätynyt tähän päätökseen ja äitini kunnioittaa sitä koska on ajateltava minun parastani.
Jos en saa yhtään edes pienintäkään onnistumisen iloa ja istun tunnilla vain hymyilemässä saamatta siitä mitään irti niin miksi helvetissä edes vaivaudun olemaan siellä? Amiksessa on paljon ammatteja jotka ovat "mahdolliset suunnitelmat" listassani. Mutta niissä ei kovin hyvät palkat ole enkä varmasti tule elämään koskaan mitään yleellistä elämää.
Mitä minä sitten marisen? Sitä että kannan epäonnistumistani koko loppuelämän ja en kestä kun ystäväni kuulevat tästä. Olemme aina uhonneet kuinka minä olen porukan viisain ja musta tulee vielä lääkäri tai psykologi. Nyt voin jättää hyvästit niille. En halunnut vaihtaa pitkää matikkaa lyhyeen tai vähentää kurssejani joka olisi tosin ollut mahdotonta koska 30 kurssia on pakko suoritata ekana vuotena.
Uusinta kokeita oli tällä viikolla eikä siitä matikasta tai niistä muista tullut yhtään mitään. Vaikka kuinka olen opiskellut. Yömyöhään on venynyt ja bussin takia on herättävä joka aamu kello 6. Ei terveyteni kestä. 8 tunnin koulupäivän jälkeen en jaksa tehdä läksyjä enää. Niskani ja selkäni ovat ihan jumissa ja perse kipeänä kaikesta istumisesta.
Nyt mikä harmittaa:
- Raha joka meni kirjoihin plus laskimeen
- Jos kadun tätä tulevaisuudessa (epäilen)
- Jos tulevaisuuteni menee pilalle
- Jos teenkin väärin
- Minulle tulee ikävä uusia kavereita joita en pitkän välimatkan vuoksi pysty enää näkemään (ainenkaan usein)
Mitä jos teenkin väärin? Tämä tuntuu melkein yhtä oikealta ja väärältä samaan aikaan. En tiedä mitä ajatella mutta henkinen kuntoni on jo todella huono.
Mutta minulle kävi huonosti. Tiesin kyllä, että lukio on vaikeampaa kuin peruskoulu ja että numerot laskevat parilla. Mutta liika on liikaa enkä ysin keskiarvon jälkeen halua nähdä seiskoja, kutosia, vitosia ja nelosia todistuksissani. Matikka, kemiat fyssat, yms. Kielet ja kädentaidot menee erinomaisesti mutta en jaksa ainaista epäonnistumista. Olen masentunut entisestä ja sen ovat huomanneet kaikki. En halua aloittaa uutta lääkitystä koulun vuoksi taas, en koskaan! Se on lukion hinta minulle. Joko alan taas popsimaan rauhottavia ja depressio lääkkeitä jotta pystyn koulussa olemaan tai menen suosiolla amikseen ensi vuonna. Olen päätynyt tähän päätökseen ja äitini kunnioittaa sitä koska on ajateltava minun parastani.
Jos en saa yhtään edes pienintäkään onnistumisen iloa ja istun tunnilla vain hymyilemässä saamatta siitä mitään irti niin miksi helvetissä edes vaivaudun olemaan siellä? Amiksessa on paljon ammatteja jotka ovat "mahdolliset suunnitelmat" listassani. Mutta niissä ei kovin hyvät palkat ole enkä varmasti tule elämään koskaan mitään yleellistä elämää.
Mitä minä sitten marisen? Sitä että kannan epäonnistumistani koko loppuelämän ja en kestä kun ystäväni kuulevat tästä. Olemme aina uhonneet kuinka minä olen porukan viisain ja musta tulee vielä lääkäri tai psykologi. Nyt voin jättää hyvästit niille. En halunnut vaihtaa pitkää matikkaa lyhyeen tai vähentää kurssejani joka olisi tosin ollut mahdotonta koska 30 kurssia on pakko suoritata ekana vuotena.
Uusinta kokeita oli tällä viikolla eikä siitä matikasta tai niistä muista tullut yhtään mitään. Vaikka kuinka olen opiskellut. Yömyöhään on venynyt ja bussin takia on herättävä joka aamu kello 6. Ei terveyteni kestä. 8 tunnin koulupäivän jälkeen en jaksa tehdä läksyjä enää. Niskani ja selkäni ovat ihan jumissa ja perse kipeänä kaikesta istumisesta.
Nyt mikä harmittaa:
- Raha joka meni kirjoihin plus laskimeen
- Jos kadun tätä tulevaisuudessa (epäilen)
- Jos tulevaisuuteni menee pilalle
- Jos teenkin väärin
- Minulle tulee ikävä uusia kavereita joita en pitkän välimatkan vuoksi pysty enää näkemään (ainenkaan usein)
Mitä jos teenkin väärin? Tämä tuntuu melkein yhtä oikealta ja väärältä samaan aikaan. En tiedä mitä ajatella mutta henkinen kuntoni on jo todella huono.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin siis jokaisen oma asiahan se on ja itse sinä tiedät oman terveytesi rajat. Aikuislukiohan on myös olemassa jos satut vanhemmittasi tulemaan katumapäälle. Ja pääsee sitä ilman lukiokoulutustakin hienoihin,mielenkiinotisiin ammatteihin. :) Itselläni on lukion oppimäärä käyty ja kirjoitusten tuloksia odottelen.
Täytyy kyllä sanoa että olisi pitänyt jättää käymättä lukio, sillä itselläni ei ole päätä panostaa niin paljon opiskeluihin eri aineissa. Ja kuulemma ei enää missään ammattia hakiessa kysytä lukion arvosanoja.
Oli asia niin tai näin toivotan sinulle onnea opiskeluillesi ja muista että olet nuori ja sinulla on vielä paljon aikaa käydä vaikka ammatillinen koulutus, lukio ja vaikka kauppakoulu ja miettiä niiden jälkeen minkälainen työ sinua kiinnostaa. :)
(Varmaan tuhat kirjotusvirhettä kun tulee vastailtua näin myöhään)
Lukion kirjoitusnumeroja olen tarvinnut vain osana (vapaaehtoisena) pääsykoetta. Todistusta en missään, työnhakutilaisuuksissa vain ilmoittanut tiedosta, että olen jossain vaiheessa sellaisenkin käynyt, mutta ei kukaan työnantaja ole kiinnostunut silloisista historian tai matematiikan keskiarvoista.
Ammattikoulun todistuksella on esimerkiksi paljon suurempi merkitys ja toisaalta kun se elämä etenee, niin ei nekään paljoa merkitse. Esimerkiksi omalla opinalalla edes ne yliopiston arvosanat eivät ole kiinnostaneet pätkääkään vaan erilaiset työtodistukset ja tieto siitä MITÄ on suorittanut, ei se millä arvosanoin. Ja sitten kun homma lähtee kulkemaan, niin yhä vähemmän ne entiset asiat kiinnostaa, kuten vaikka se tutkinnon sisältö ja aikaisimmat työpaikat.
Eli ei se lukiotodistus ole mitenkään merkitsevä ja lukio on vain välivaihe, josta ei kannata hirmuisesti paineita itselleen ottaa. Alkuaikoina, kun opiskelee vielä eikä ole korkeamman asteen tutkintoa, niin se lukiotodistus merkitsee yleensä vain siinä mielessä, että onko lukion suorittanut - harvoin edes sillä painoarvoa.
Missä sanotaan, että ekana vuonna on PAKKO käydä 30 kurssia? Ihme juttu, meillä ainakin saa tehdä miten haluaa, mutta 4 kurssia/jakso on minimi. Itselläni on 5 kurssia/jakso, ja se sopii minulle.
Ehkä olen laiska jonkun mielestä, mutta samapa tuo.. Onhan meilläkin niitä "suosituksia", että mitä kannattaisi käydä ekana vuonna, mutta ei niitä tarvitse orjallisesti noudattaa.
Kyllä lukio on rankkaa jos sen itselleen rankaksi tekee. Kurssien vähentäminen ei tietenkään automaattisesti takaa sitä, että saisi jotenkin parempia numeroita.. Kyllähän 7- ekasta äikänkokeesta vähän kirpaisi, mutta mä yritän pitää mielessä, että lukiota ja peruskoulua EI oikein voi/kannata verrata keskenään. Sen verran erilaista. Kokeetkin täysin toisenlaisia ja koealuekin on koko kirja, eli sama mitä peruskoulussa saatettaisi opetella koko vuosi..
Siksipä huokaisen helpotuksesta kunhan vaan pääsen kokeesta läpi. Muulla ei ole väliä, mutta onhan se ihan kiva katsella välillä hyviäkin numeroita..
Mutta olet varmaan eropaperin jo vienyt.. Tosin mikäli ei ole, niin mieti vähän vielä. Älä tavoittele liikaa täydellisyyttä, niin kaikki menee hyvin. Mä olin menossa amikseen ennen kuin mut saatiin puhuttua ympäri. Huhhuh, onneksi en mennyt, lukiossahan on kivaa. :P
Siis joo...7- kirpas...voin kertoo et niistä joita ei meinaa kirjottaa saa vetää 5..ja pääsee lääkkiksee..Ei tartte olla mikää nörtti niiku toi vimosi kirjottaja..ja jotku tekee lukio 5 vuotee..saatanan possut..mu joo..eli ei mitää äly viisas lukios tartte olla..pitää vaa osata ja pakkoo ittesä lukemaan...vaikkei se edes allekirjottaneellakaa aina onnisty(nimimerkki äikän 5 )
Asdasdasd minä en mikään hikipinko valitettavasti ole.. Äikkä vaan sattuu olemaan yks niistä muutamista aineista, joista tykkään ja joihin koitan panostaa, en kyllä väitä että osaan sitä. Kai sullakin sentään joku aine on, jossa sä haluat olla hyvä? Sitäpaitsi äidinkieli on koko homman ydin. Miten voi huonolla äikällä saada muistakaan kokeista kovin hyviä numeroita..
Mutta mitä ihmettä? Onko mun käsitys jotenkin vanhentunut, vai mennäänkö oikeasti nykyään vitosilla lääkäriksi? OMG mihin maailma on menossa! Paras pysyä terveenä. :'D
Ja mitä kummaa lukiota käyt, meillä maksimi on, että neljässä vuodessa läpi. Nyt kyllä haiskahtaa..
Oletko tuo aikaisempi, joka kyseli matskuun vinkkejä, mutta jokatapauksessa....
Tärkeintä on se, että pääsee tekemään sitä mistä nauttii. Oli se sitten parturi tai muu korkeamman tutkinnon vaativa ammatti.
Mutta oikeasti; Ei lukiota käydä, jotta voidaan katsella myöhemmin mitä mistäkin kurssista sai. Itse olen unohtanut täysin jopa ne keskiarvot eri aineista ja suunnilleen muistan mitä kirjoitin. Lukio käydään MINUN MIELESTÄNI vain jatkokoulutuspaikkaa ajatellen, joskus sitä ei edes tarvita. Ja yleensä jatkokoulutuspaikkaan hakiessa arvioidaan sekä kirjoitettujen arvosanojen että oman suorituksen perusteella (pääsykoe). Ja pääsykoetta painotetaan enemmän. Itsellä oli tosi huonot arvosanat, mutta ei se ole kuin hidaste (vaikka ei toki lukiota kannata läskiksi lyödä) vaan hyvällä pääsykoesuorituksella pääsee sisään. Sen jälkeen lukiotodistus on ollut yhdentekevä. Ja on ihan eri asia opiskella niitä kaikenmaailman kursseja lukiossa kuin tenttiä aihetta, josta todella on kiinnostunut.
Jos olet onnellisempi kuin muualla niin hyvä. Mutta eihän ne ensimmäiset kerro toisaalta paljoa mitään ja siinä vaaditaan se oma aikansa oppia uuteen opiskelusystemiin.
Mutta nuo huolenaiheesi; Aina voi valita toisin ja kääntää kelkkansa. Niin teki mm. eräs opiskelijatoverini 55-vee. :) Jos teet väärin, niin sitten päätät tehdä oikein - ei sen vaikeampaa. Mutta jos päävaikuttimesi on ainoastaan ne ekojen kurssien huonot arvosanat ja tahdot oikeasti jatko-opiskella, niin mene vaan takaisin, sillä ei ne numerot ole pääasia elämässä. Kyllä sulla tulee kummallakin tiellä olemaan vielä paljon onnistumisen iloja. Niitä ei vaan välttämättä heti tule, mutta sen makoisammalta ne sitten tuntuu kun se aika koittaa ja vaivannäkö palkitaan.
Mene ammattikouluun, ei lukio kaikille sovi. Itse vuoden lukiota käynyt ja todennut että se ei oo mun paikka. Ammattikoulun jälkeen oon tällä hetkellä vielä valmistumassa amk insinööriksi.
Sain opolta tarvittavat oppaat ja ohjeet hakua varten ja näin on paras. Lukio ei sovi kaikille, ei välttämättä edes entisille "tähtioppilaille". Keskiarvolla ei ole mitään tekemistä enää. Kaikki riipuu puhtaasta motivaatiosta. Minä en vaan ollut sopiva tähän hommaan. 1 jakson keskiarvo (5 ainetta) 7,4. (4,7,8,8,10)
on huonompia kun vasta harjotellaan lukion kokeisiin vastaamista. Sen myöntää kaikki.
"Amiksessa on paljon ammatteja jotka ovat "mahdolliset suunnitelmat" listassani. Mutta niissä ei kovin hyvät palkat ole enkä varmasti tule elämään koskaan mitään yleellistä elämää."
Taas yksi ihminen joka luulee amiksen olevan jotenkin huonompi paikka kuin lukio. Amiksestahan siihen kunnon työhön valmistaudutaan ja varmasti päästäänkin paremmin kuin lukiosta. Lukio on kuin jatkoa yläasteelle mutta amiksessa oikeasti pääsee oppimaan niitä asioita joita työelämässä tarvitaan.
Eli mene ihmeessä amikseen, suosittelen lämpimästi.