Kertokaapa kaikki (erityisesti tytöt mutta miksei muutkin) mitä mieltä ootte lihavista pojista???? (siis huomattavasti lihavista, ei vain vähän ylipainoisista)
Voisiko kukaan tyttö kuvitella seurustelevansa lihavan pojan kanssa??? Onko ajatus mahdoton?
Ite oon tosi lihava poika ja oon aika varma etten tuu koskaan seurustelemaan yhdenkään tytön kanssa elämäni aikana!
Tämä johtuu ensinnäkin just siittä että yksikään tyttö ei juuri pidä lihavista pojista (ei edes lihavat tytöt), En siis vedä millään lailla tyttöjen kiinnostusta puoleeni vaan päinvastoin saan vain tuomitsevia katseita.
Jotenki tuntuu että just pojilla lihavuus on suurin este seurustelulle! Kyllä rumat ja muuten luuserit pojat saattavat hyvinkin saada tytön itselleen mutta lihavat pojat eivät saa. Lihavat tytöt kyllä löytävät itselleen mies-seuraa.
Kun tähän lisätään se että oon tosi ujo, hiljainen ja en ole kovinkaan sosiaalinen niin tilanne on mahdoton. En uskalla oikeastaan lähestyä ketään tyttöä. Lisäksi on niin etten vois ottaa itselleni kuitenkaan ihan minkälaista tyttöä tahansa vaan on mullakin joitain ihanteita (ulkonäöllä ei niinkään väliä kunhan jotenkin kohtalainen, mutta luonne olis tärkeetä olla oikeen tyyppinen) En varmaankaan oo liian nirso kuitenkaan. Monet aattelee jotenkin niin että lihavalla pojalla ei sais olla mitään vaatimuksia/toiveita ainakaan tytön ulkonäön suhteen. Kyllä mulle kävis lihavakin tyttö.
Mitä arvelette? Onko mulla mitään mahdollisuuksia näin? Älkää ehdottako että pitäis alkaa laihduttaan tai muuttua sosiaalisemmaksi sillä ei se onnistu. Enkä ees välttämättä haluais laihduttaa kenenkään tytön vuoksi, vaan toivoisin että mua rakastettais just tällaisena kun oon.
En oikein pitäis ajatuksesta että joku tyttö saattais "hampaat irvessä" tyytyä minuun koska ei ketään muuta itselleen saa ja laittais sitte mut jollekkin laihdutuskuurille.
Voisiko kukaan tyttö kuvitella seurustelevansa lihavan pojan kanssa??? Onko ajatus mahdoton?
Ite oon tosi lihava poika ja oon aika varma etten tuu koskaan seurustelemaan yhdenkään tytön kanssa elämäni aikana!
Tämä johtuu ensinnäkin just siittä että yksikään tyttö ei juuri pidä lihavista pojista (ei edes lihavat tytöt), En siis vedä millään lailla tyttöjen kiinnostusta puoleeni vaan päinvastoin saan vain tuomitsevia katseita.
Jotenki tuntuu että just pojilla lihavuus on suurin este seurustelulle! Kyllä rumat ja muuten luuserit pojat saattavat hyvinkin saada tytön itselleen mutta lihavat pojat eivät saa. Lihavat tytöt kyllä löytävät itselleen mies-seuraa.
Kun tähän lisätään se että oon tosi ujo, hiljainen ja en ole kovinkaan sosiaalinen niin tilanne on mahdoton. En uskalla oikeastaan lähestyä ketään tyttöä. Lisäksi on niin etten vois ottaa itselleni kuitenkaan ihan minkälaista tyttöä tahansa vaan on mullakin joitain ihanteita (ulkonäöllä ei niinkään väliä kunhan jotenkin kohtalainen, mutta luonne olis tärkeetä olla oikeen tyyppinen) En varmaankaan oo liian nirso kuitenkaan. Monet aattelee jotenkin niin että lihavalla pojalla ei sais olla mitään vaatimuksia/toiveita ainakaan tytön ulkonäön suhteen. Kyllä mulle kävis lihavakin tyttö.
Mitä arvelette? Onko mulla mitään mahdollisuuksia näin? Älkää ehdottako että pitäis alkaa laihduttaan tai muuttua sosiaalisemmaksi sillä ei se onnistu. Enkä ees välttämättä haluais laihduttaa kenenkään tytön vuoksi, vaan toivoisin että mua rakastettais just tällaisena kun oon.
En oikein pitäis ajatuksesta että joku tyttö saattais "hampaat irvessä" tyytyä minuun koska ei ketään muuta itselleen saa ja laittais sitte mut jollekkin laihdutuskuurille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://www.outwar.com/page.php?x=1159897
Ougey... olin aika ihastunu pari vuotta sitte yhteen poikaan, joka oli ehkä vähän lihava... Ei mitenkään tajuttoman kokonen, mut jonku verran kuitenki. Seki ihastu muhun välittömästi, ja olin siitä nuorena tyttönä aika imarreltu =) Soiteltiin ja pidettiin muutenki paljon ja usein yhteyttä.
Mut jotenki ei vaan toiminu... Mua väsytti olla sen jatkuva itsetunnon kohottaja ja se, joka sanoo sille et se on hyvä tyyppi, eikä mitenkään huonompi ku kukaan muukaan!! Se juttu alko olee aika hiljasta, ja loppujenlopux pidettiin aika harvoin yhteyttä... =( Ikävä kyllä.
Nyt se kävi meillä eilen illalla, ja istuttiin myöhään yöhön ja puhuttiin!! =) Oli aika hassuu... Ollaan molemmat muututtu aika paljo. Sekä henkisesti että fyysisesti... Eli se poika oli laihtunu paljo... Nyt se on normaalikokonen, ja luulen et kaikista eniten se on vaikuttanu sen omaan itsetuntoon! Ja erittäin positiivisesti!!!
En tosiaankaan usko, et tästä tulee minkäänlaista vuosisadan rakkaustarinaa, en varmastikaan tuu yhtään mitää. Mut oon tosi ilonen, et saan olla sen ystävä!! =)
No sellasta vaan että ei se ylipaino vaikuta kuten moni muukin sanoo et se millanen itse tunto on. olin joskus taannoin itsekkin tosi lihava (179cm 105kg) No otin vähän itseäni niskasta kiinno ja nykyään 184cm 85kg ja silti pidän itseäni vähän lihavana joten huomaan jo itsekkin että ei ole itsetuntosi kohdallaan.. kyl sitä naisten eteen saa laihuttaa ja on se omaksi hyväksi kans... (kokemusta)
Mieti sitä laihuttamista kans mutta kohota itse tuntoasi nii helpottaa :)
Miksi ihmeessä et haluaisi laihduttaa? Lihavuus on siitä hyvää rumuutta, että siitä pääsee eroon jos itse haluaa, ainakin siihen on kaikilla mahdollisuus jotain sairauksia lukuun ottamatta. Mieti jos sinulla olisi vaikka iso nenä tai hörökorvat, niiden korjaamiseksi tarvitsisi mennä leikkaukseen.
Ja minä ainakin tuomitsen lihavat osittain siksi että mielestäni jokaisen pitää huolehtia itsestään. Ja tyyppi joka ei viitsi yhtään katsoa miltä näyttää ei ikinä kelpaisi minulle.
Pistäähän asiakaspalvelussakin olevat ihmiset puvun päälle töihin mennessään..siisti ulkonäkö osoittaa kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan
minä seurustelen parhaillaan pojan kanssa jolla on jonkun verran ylipainoa,mut ei se mua haittaa.tää poika on vieraitten seurassa ujo...mut mä oon saanu tätä poikaa vähän avautumaan ja kertomaan tunteistaan ja ollaan todella onnellisia.ollaan tunnettu 2v3kk.ei se minusta este ole,jos poika muuten on aivan ihana...
omaa kokemusta on sen verran että kerran olin tajuttoman ihastunut yhteen lihavaan poikaan.. muut sanoi sitä joskus ällöksi yms. mut mää en välittänyt.. hän oli niin ihana ja huumorintajuinen ihminen, ettei ulkonäöllä ollut mitään merkitystä..Tai oli sen verran, että oli mukavaa kävellä sellaisen "hieman" ison pojan kanssa, tunsi tietynlaista turvaa ja välittämistä. Olin kuitenkin ensin vain hänen ystävänsä ja luulin että suhde voisi vain pilata hyvän ystävyyden.. Olemme edelleen hyviä ystäviä.. Eli ei lihavuus ole mikään este!!!
Ensinnäkin. Itse olen 177cm ja 92kg. Olen kuitenkin sillälailla lihava, ettei noita numeroita uskoisi, jos mut näkisi. On siinä jonkin verran lihasmassaakin, kun kävin taannoin salilla kerran viikossa, mutta rasvat ovat jotenkin kertyneet niin, etten kasvoista näytä lihavalta, mutta mulla on mahaa ja lantiota ja reisissäkin on paljon ylimääräistä.
Mua se ei ole koskaan pahemmin haitannut, kun en ole mitenkään pilkattavan näköinen. Olen kuitenkin ihan ok muuten ulkonäöltäni.
Mun valtti on juuri tuo itsepäinen hyvä omatunto, sosiaalisuus ja taito käsitellä ihmisiä. Mulle on helppoa saada ihmiset pitämään musta ja niin oonkin monen tytön kanssa ollut läheinen. Mua ei haittaa, eikä niitä. Mä osaan tuoda sen esille, että mussa on enemmänkin, kuin huonokuntoinen keho.
Sen verran voin neuvoa, että itsetunto tulee parhaiten rakentamalla sitä. Harjoita ihmissuhteita kavereiden - jätkien kanssa ja pikku hiljaa sä rakennat sitä itsekunnioitusta. Mun oma filosofia on se, että vaikka mä meen jollekkin tytölle juttelemaan ja saan pakit niin mielummin se kuin etten olisi edes yrittänyt.
Vanhana mä tuskin kadun niitä asioita, mitä oon suhdeasioissa tehnyt, vaan niitä mitä en tehnyt.
Näinhän se juuri on!
Ei kukaan tyttö jaksa katella sellasta valittavaa reppanaa jolla itsetunto on miinuksella, mutta jos itse pitää itsestään niin se tarttuu muihinkin.
Tartuppa itseäsi niskasta kiinni ja opi rakastamaan itseäsi.
mä oon huomannu ton saman jutun kans et lihavat pojat ei saa ketään mut vähä lihavemmat tytöt saa jätki...ite en oo mikää kukkakeppi,mut mul on jätkii riittävästi...
vaik ei haluiskan nii sitä tulee aina katottuu se ulkonäkö....!
kyl sä joskus si tuut vanhempana löytää viimestää itelles jonkun,koska kattelen kaupungissakin kun meen että on isokokosii miehii mut niil on naiset kainalossa!!
a life ! oot vähä nörde ,mene ja treenaa läskis pois !kato sitte uuestaan
Kommentoimpa tätä asiaa... =) Niin joo itsekki olen ylipainoinen.. mutta kuitenkin olen seurustellut.. seurustelin yhden tytön kaa mutta suhde loppu ajat sitten.. Minulle ulkonäkö ei ole tärkeä asia vaan se millainen ihminen on sisältä katsottuna. Ja luulen että me "tukevammat" jätkät olisimme turvalissimepia ja tunteellisempia... =)
Itsekkin uskallan kertoa tunteeni ihmiselle josta välitän... mutta ku tytöt ei oikei tykkää meistä tukevimmista jätkistä... mistähä sekin johtuu? onko se tää että kaikilla pitäisi olla joku hirveen hyvännäkönen jätkä vai mitä?.. kyl tukevakin voi olla hyvä seurustelukumppani koska varmaa tytöt tykkäisi olla sellaisen "nallekarhun" kainalossa... =) en halua loukata ketää nyt tällä kommentilla mutta halusin kertoa oman mielipiteen... voi tätäkin mun juttua nyt kommendoida jos haluaa!! =)
...siis saada tyttöjä ym...siis se on mun mielestä enemmänki luonteesta kiinni....mulla on tuttavapiirissä yks siis aika tavalla lihava jätkä, ja hän ei edes ole kovin pitkä.....mutta silti hänellä on tyttöystävä (nätti ja sopusuhtainen)...mutta tämä jätkä on luonteeltaan tosi mukava....sosiaalinen, joka viikonloppu menossa ym. ja kavereitakin riittää.....siis että....nii..eli jospa vaan alkaisit elämään ni kyllä niitä tyttöjä sieltä löytyy....että jos ei nyt löydy, niin eiköhän se ole ihan asenteista kiinni....siis että "turha käskee muuttumaan sosiaalisemmaksi..." siis en tiedä mikä siihen on syynä ettei se onnistu, mutta kannattaisi ainakin yrittää, koska se jo auttaisi TODELLA paljon.