Moi
Minulla todettiin kuukausi sitten vaikea masennus ja psykoosi. Jäin sairaslomalle. Päivät olen yksin kotona. Jatkuva väsymys ja lihaskivut ovat lamaannuttavia tuntuu ettei jaksa muuta kuin maata sängyssa. Yritän keksiä kaikkea pientä tekemistä, mutta nekin tuntuu jäävän tekemättä kun ei saa itsestä niskasta kiinni.
Jotain piristävää kaipaisin (radiota kuuntelen mutta päivästä toiseen saman formaatin mukaan etenevä ohjelma ei paljoa piristä). Jos teillä on jotain vinkkejä niin otan ne mielellään vastaan.
Minulla todettiin kuukausi sitten vaikea masennus ja psykoosi. Jäin sairaslomalle. Päivät olen yksin kotona. Jatkuva väsymys ja lihaskivut ovat lamaannuttavia tuntuu ettei jaksa muuta kuin maata sängyssa. Yritän keksiä kaikkea pientä tekemistä, mutta nekin tuntuu jäävän tekemättä kun ei saa itsestä niskasta kiinni.
Jotain piristävää kaipaisin (radiota kuuntelen mutta päivästä toiseen saman formaatin mukaan etenevä ohjelma ei paljoa piristä). Jos teillä on jotain vinkkejä niin otan ne mielellään vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei se ihan heti rupee sujuu kellään tuo paraneminen.
Ite aloitin kotona olemisen ihan vain lepäämällä niin paljon kun vain pystyin. Sitten kun tuntu että tarvii jotai muutakin kun sitä niin aamuisin laitoin kellon herättään yhdeksän aikaan ja keitin teetä ja katsoin telvisiosta Tuhkimotarinaa. :)
Tuli vähän rutiinia. Sen jälkeen nukuin taas jos nukutti.
Pesin myös vanhempieni pyykkejä ja poikakaverini. Sain vähän kiitosta ja se toi iloa hieman elämään.
Koita kehittää jotain kivaa mutta ei se sieltä ihan heti tuu kuitenkaa. :)
hEI,
Tässä vanha,joka sanoo sinulle nuori ihminen!
Herää ja havahdu elämääsi.
0let ainutkertainen ihminen. M mUISTA SE AINA.
RAKKAUTTA JA ENKELEITÄ ELÄMÄÄSI
TÄHÄN HETKEEN
========================
Niin kuin aalto uittaa aallon yli valtameren
niin selviydymme mekin toinen toistamme
tukien. -Risto Rasa
Kuuntele. Ole tukena. Ole läsnä.
Moi
En uskonut saavani yhtään vastausta vaikerointiini, mutta ilokseni huomasin että vielä on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät. Kiitos kannustuksesta.
Koskaan ei suapi luovuttaa,itke jos itkettää,ja itke niin perkeleesti,se purkaa sielua. Ja isäni sanoi hyvin,masennus on kuin sangollinen sitä itseään,päivä päivältä se masennuslieju katoaa :))
Ja muista nauraa. :)
Kylläpä isäsi on osuvasti sanonut. Itken parhaillaan...
Siis se E-EPA ja karnosiini joista tietoa netissä
Täällä toinen riutuva yksilö...
Ainakin olen huomannut täällä palstalla lorvimisen tosi hyväksi terapiaksi.
Lohdullista (jos tietty surullistakin) on ollut huomata, että sitä ei ole murheineen yksin.
Olen nukkunut pois käsittämättömiä univelkojani, katsellut telkusta kaikenmaailman hömpät ja vähän vakavammatkin. Porua on tullut, jos joskus joku hymynpuolikaskin.
Eilen iski joku käsittämätön siivousmania, nyt taas tuntuu, etten jaksa sormeani nostaa.
Ajattelin kuitenkin raahautua kauppaan ja ostaa jotakin kivaa, ihan vaan itselleni.
Eilen ostin kirpparilta kauhean kasan muutaman viikon vanhoja lehtiä ja kaupasta tuoksukynttilän. Kun sain koululaiset ulos, polttelin kynttilää, kuuntelin lempilevyäni ja lueskelin. Lötkötrikoissa ja ilman rinsikoita...
Tänään tulee isäntä pitkältä työmatkalta ja yritän saada itseni näyttämään edes jotenkin järjissään olevalta.
Toisinsanoen harjaan tukkani ja puen ainakin farkut. Tsemppaan kovasti, että menevät vielä oikein päinkin.
Siitä se lähtee, tosi pienistä jutuista. Suihkussakäynti piristää aina. Vähän ootekolonkia kaulalle ja olo on jo hitukaisen parempi.
Ja pitää muistaa et aina on päiviä ja PÄIVIÄ, toivottavasti sulla on se parempi päivä jo tänään. Tai viimeistään huomenna!
Koeta jaksaa!