Elämän todennäköisyys universumissamme kasvaa

"Maailmankaikkeuden pitäisi olla pullollaan sivilisaatioita,
mutta niistä ei näy jälkeäkään. Missä kaikki muut ovat?
Tutkimatta emme ainakaan saa koskaan tietää."

- Esko Valtaoja -


Mutta miksi suurin osa ihmisistä ovat "ennakko asenteessaan" kallistunut ja "lukkiutunut" siihen ajatelmaan ettei universumissamme ole muita sivilisaatioita. Varsinkaan ettei ole meitä huomattavasti älykkäämpiä ja tekniikan hallinnassa ylivertaisia sivilisaatioita...

Johtuuko se siitä vain mitä meille opetetaan virallisessa tieteen käsityksessä - joka taasen perustuu valtaosin siihen käsinpideltävään ja laboratorio-olosuhteiden "totuus-arvoon" ?

Löytyyhän päivittäin jopa maapallolta vieläkin tuntemattomia kasvi-ja eläinyksilöitä...joista ei ollut mitään "hajuakaan" - jopa yllättävistä elinympäristöistä...Mutta alan spesialisti eivät ole kurkku suorassa huutamassa siitä että tunnemme kaiken eläin- kuin kasvimaailmamme täydellisesti.

Samoin on universumimme "onneton" tuntemus - tai pitäisikö paremmin sanoa heppoinen tietämättömyys. Aika vähäiset ovat oman aurinkokuntamme tiedot puhumattakaan tästä linnunradasta jossa olemme osana äärettömän pienenä hitusena...



"Kenties koko huoli supersivilisaatioiden puuttumisesta on turha. Kuvitelmamme siitä, mitä kehittyneet olennot puuhaavat, voivat olla naurettavan lapsellisia. Yhtä hyvin pikkupoika, joka uneksii isona ajelevansa pelkästään urheiluautolla mutta ei näe lamborghineja kaduilla, voisi päätellä, ettei aikuisia ole olemassakaan."

- Esko Valtaoja -


Monet varmaan muistaa historiakirjoista miten "ylivertainen" kultuuri/sivilisaatio on menetellyt kohdatessaan "alemmalla" sivilisaatiolla olevan kansan...heikomman käy aina huonosti.

Mutta jos lähtökohtana onkin sellainen supersivilisaatio , joka on oppinut ajat sitten ettei väkivallalla ja alistamalla toisia saavuteta mitään lopullista rauhanomaista elämää. Itse olen kallistunut siihen ettei nykyistä maailmanmenoa heillä ole tarkoitus "järkyttää"... paitsi jos ihmiset saadaan "tottumaan" ajatukseen heidän olemassaolostaan pikku hiljaa oikein ajan kanssa.
Muuten ei oikein heidän näkymisensä tai näkymättömyytensä suurelle osin ihmisistä oikein käy loogiseen päättelyyn. Saattaa myös olla osansa siitä että on myös määrättyjen valtioiden tietyt tahot tietoisia asioita olemassaolosta. Annetaan tietoa "tipottain" eli kynnys madaltuu siihen ihmiskunnan rajumpaan uutisjuttuun.



PS: Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa.
Hän toimii myös maailmanlaajuisessa ufosalaliitossa.





"Kitka joka syntyy, kun pienet aivot yrittävät sulattaa suuren idean."

- Tri Parkhurstin määritelmä skeptisismistä -

Usko pois, se on sinun keskellä, aina.

Maailmankaikkeus on ääretön ja syy siihen on siinä, että meidän havaintokenttämme laajenee koko ajan. Eli, sinun havaintopallukkasi (ei se hartioiden välissä oleva kupla vaan se ääri mistä asti informaatio tulee kaikille) näkee koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi.

Siinä syy, miksi se alkuräjähdyksen paikka on sinun keskelläsi.

Mutta jos alkuräjähdys on ollut kaiken alku, miksi me emme näe alkuräjähdystä jo nyt, vaan näemme kerta kaikkiaan vain koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi menneisyyteen? Sinä itse vastasit siihen - aika hidastuu nopeuden myötä.

Meidän oma havaintoääri ei laajene kuin vakionopeudella ja sitäkin hidastaa vielä siroutuminen, mutta sen sijaan reunoilla olevat vanhat kohteet laajenevat kiihtyvällä nopeudella.

Meidän oma nopeutemme tässä systeemissä on täysin hyödytöntä tietoa. Me emme tee sillä yhtään mitään, koska me emme pysty perustamaan sitä mihinkään muuhun kuin meidän informaatiomme varaan. Jotta meidän nopeudella olisi jotain tekemistä tämän kanssa, meidän pitäisi hypätä valonnopeuteen tai sen yli.

Kun me katsomme maailmankaikkeuden reunalla menneisyyttä, sen täytyy johtua siitä että havaintokenttämmä äärilaidalla tavarat kiihtyvät koko ajan vauhdikkaammin pois meistä. Tämä myös estää sen että me emme pysty koskaan näkemään sitä alkuräjähdyksen pistettä, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi tulla vastaan havaintokentän reunalla.

Mutta mietihän. Kun avaruus laajenee ulospäin koko ajan, tarkoittaa se myös sitä että havaintopallukkamme on täytynyt saada alkunsa juuri ajanhetkellä nolla. Kyllähän pikkuvauvakin näkee tähdet, mikä tarkoittaa sitä että hän saa sitä informaatiota huomattavasti kauempaa kuin syntyhetkellä tai hedelmöityshetkellä olleesta havaintokuplastaan. Eli kuplamme ei ole syntynyt silloin kun "me" synnyimme.

Mutta jos avaruus laajenee koko ajan, miksi me näemme sitten pelkkää menneisyyttä entistä kauemmmaksi laajenevan havaintokuplan reunoilla mutta emme alkuräjähdystä?

Koska avaruus kaareutuu, tai pitäisi melkein sanoa että se kieroutuu. Jos sinä otat aluksen ja lähdet havaintokentän reunalle (mikä muuten tarkoittaisi sitä että lennät kovempaa kuin valo), sinä näet entistä enemmän sinne reuna-alueelle. Mutta sinä et pysty sanomaan että nyt olen sillä reuna-alueella jonka maapallon ihmiset näkevät, sinä alkaisit vain kiertämään maapallon ihmisten mielestä sitä reuna-aluetta pitkin jonka maapallolaiset näkevät (siis jos heillä nyt olisi sellaiset laitteet millä havaita yksittäistä kulkijaa siltä etäisyydeltä.) Nimittäin, siinä vaiheessa kun sinä mystisesti teet viimeisen loikan valonnopeuteen, sinä olet myös sillä reuna-alueella, mutta tulet epäonneksesi huomaamaan, että reuna jatkuu ja jatkuu entistä kauemmaksi etkä saa sitä koskaan kiinni.

Asia on ihan sama kuin madonreiässä. Oletetaan että meillä on kavereita Proxima Centaurissa ja he siellä ovat pistäneet pystyyn Madonreiän toisen pään ja sitten soittavat ulottuvuusradiolla että nyt saa tulla. Kun sinä lennät aluksella madonreiän läpi, tulet samalla hetkellä sieltä myös ulos, mutta vain huomattavasti kauempana.

Kun minä lähden vanhalla traktorilla ajamaan Proximaa kohti sitä putken vierustaa pitkin, minun täytyy kiertää valtavan pitkä matka että pääsen samaan pisteeseen jossa sinä olet.

Jos tuo sama reitti piirretään paperille ihan kaksiulotteisena leikkauksena, sinun reittisi on pelkkä piste jonka päätepisteinä on maapallo ja Proxima Centaurin joku planeetta, ja minun reittini on ympyrä, jonka yhdessä pisteessä on se sinun pisteesi jota pitkin kuljit.

Mutta matkatessani se reitti ei minusta näytä kaareutuvan, koska koko avaruus kaareutuu siinä ympärillä niin paljon että koko informaatio kaareutuu. Minusta se näyttää ihan suoralta reitiltä, mutta sitä voi kutsua ihan oikeasti optiseksi harhaksi, koska sen madonreiän puhkaisema painovoimaputki on niin valtavan voimakas ilmiö. Toisaalta, se ei minua haittaa koska siitä ei olisi mitään vaaraa minulle.

No niin, ja samasta syystä se kehittynein sivilisaatio ei sijaitse lähempänä alkupamausta jos etäisyyttä ajatellaan. Ajallisestihan sillä ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, eivät he näe mitään sen kummempaa kuin mekään. Jos he hiovat samanlaisen linssin kuin täällä maassa hiotaan, he näkevät ihan täsmälleen yhtä kauaksi kuin mekin, vaikka heidän sivilisaationsa olisikin satatuhatta vuotta meitä vanhempi. Me olemme kuitenkin ihan saman universumin sisällä kuin nekin, siis jos ne eivät ole mitään yliulottuvuuksien ihmeolentoja jotka tosiaan voivat mennä ihan mihin sattuu ja milloin haluavat.

se sitten on? kirjoitti:

Usko pois, se on sinun keskellä, aina.

Maailmankaikkeus on ääretön ja syy siihen on siinä, että meidän havaintokenttämme laajenee koko ajan. Eli, sinun havaintopallukkasi (ei se hartioiden välissä oleva kupla vaan se ääri mistä asti informaatio tulee kaikille) näkee koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi.

Siinä syy, miksi se alkuräjähdyksen paikka on sinun keskelläsi.

Mutta jos alkuräjähdys on ollut kaiken alku, miksi me emme näe alkuräjähdystä jo nyt, vaan näemme kerta kaikkiaan vain koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi menneisyyteen? Sinä itse vastasit siihen - aika hidastuu nopeuden myötä.

Meidän oma havaintoääri ei laajene kuin vakionopeudella ja sitäkin hidastaa vielä siroutuminen, mutta sen sijaan reunoilla olevat vanhat kohteet laajenevat kiihtyvällä nopeudella.

Meidän oma nopeutemme tässä systeemissä on täysin hyödytöntä tietoa. Me emme tee sillä yhtään mitään, koska me emme pysty perustamaan sitä mihinkään muuhun kuin meidän informaatiomme varaan. Jotta meidän nopeudella olisi jotain tekemistä tämän kanssa, meidän pitäisi hypätä valonnopeuteen tai sen yli.

Kun me katsomme maailmankaikkeuden reunalla menneisyyttä, sen täytyy johtua siitä että havaintokenttämmä äärilaidalla tavarat kiihtyvät koko ajan vauhdikkaammin pois meistä. Tämä myös estää sen että me emme pysty koskaan näkemään sitä alkuräjähdyksen pistettä, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi tulla vastaan havaintokentän reunalla.

Mutta mietihän. Kun avaruus laajenee ulospäin koko ajan, tarkoittaa se myös sitä että havaintopallukkamme on täytynyt saada alkunsa juuri ajanhetkellä nolla. Kyllähän pikkuvauvakin näkee tähdet, mikä tarkoittaa sitä että hän saa sitä informaatiota huomattavasti kauempaa kuin syntyhetkellä tai hedelmöityshetkellä olleesta havaintokuplastaan. Eli kuplamme ei ole syntynyt silloin kun "me" synnyimme.

Mutta jos avaruus laajenee koko ajan, miksi me näemme sitten pelkkää menneisyyttä entistä kauemmmaksi laajenevan havaintokuplan reunoilla mutta emme alkuräjähdystä?

Koska avaruus kaareutuu, tai pitäisi melkein sanoa että se kieroutuu. Jos sinä otat aluksen ja lähdet havaintokentän reunalle (mikä muuten tarkoittaisi sitä että lennät kovempaa kuin valo), sinä näet entistä enemmän sinne reuna-alueelle. Mutta sinä et pysty sanomaan että nyt olen sillä reuna-alueella jonka maapallon ihmiset näkevät, sinä alkaisit vain kiertämään maapallon ihmisten mielestä sitä reuna-aluetta pitkin jonka maapallolaiset näkevät (siis jos heillä nyt olisi sellaiset laitteet millä havaita yksittäistä kulkijaa siltä etäisyydeltä.) Nimittäin, siinä vaiheessa kun sinä mystisesti teet viimeisen loikan valonnopeuteen, sinä olet myös sillä reuna-alueella, mutta tulet epäonneksesi huomaamaan, että reuna jatkuu ja jatkuu entistä kauemmaksi etkä saa sitä koskaan kiinni.

Asia on ihan sama kuin madonreiässä. Oletetaan että meillä on kavereita Proxima Centaurissa ja he siellä ovat pistäneet pystyyn Madonreiän toisen pään ja sitten soittavat ulottuvuusradiolla että nyt saa tulla. Kun sinä lennät aluksella madonreiän läpi, tulet samalla hetkellä sieltä myös ulos, mutta vain huomattavasti kauempana.

Kun minä lähden vanhalla traktorilla ajamaan Proximaa kohti sitä putken vierustaa pitkin, minun täytyy kiertää valtavan pitkä matka että pääsen samaan pisteeseen jossa sinä olet.

Jos tuo sama reitti piirretään paperille ihan kaksiulotteisena leikkauksena, sinun reittisi on pelkkä piste jonka päätepisteinä on maapallo ja Proxima Centaurin joku planeetta, ja minun reittini on ympyrä, jonka yhdessä pisteessä on se sinun pisteesi jota pitkin kuljit.

Mutta matkatessani se reitti ei minusta näytä kaareutuvan, koska koko avaruus kaareutuu siinä ympärillä niin paljon että koko informaatio kaareutuu. Minusta se näyttää ihan suoralta reitiltä, mutta sitä voi kutsua ihan oikeasti optiseksi harhaksi, koska sen madonreiän puhkaisema painovoimaputki on niin valtavan voimakas ilmiö. Toisaalta, se ei minua haittaa koska siitä ei olisi mitään vaaraa minulle.

No niin, ja samasta syystä se kehittynein sivilisaatio ei sijaitse lähempänä alkupamausta jos etäisyyttä ajatellaan. Ajallisestihan sillä ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, eivät he näe mitään sen kummempaa kuin mekään. Jos he hiovat samanlaisen linssin kuin täällä maassa hiotaan, he näkevät ihan täsmälleen yhtä kauaksi kuin mekin, vaikka heidän sivilisaationsa olisikin satatuhatta vuotta meitä vanhempi. Me olemme kuitenkin ihan saman universumin sisällä kuin nekin, siis jos ne eivät ole mitään yliulottuvuuksien ihmeolentoja jotka tosiaan voivat mennä ihan mihin sattuu ja milloin haluavat.

Luetko fysiikka vai oletko alan ammattilanen.
Selityksesi oli hyvä ja pitänee yhä nykykäsityksen kanssa.

lyhyt pläjäys, eikä esiintyjäkään ollut kaikkein vakuuttavimpia. Pläjäys kuvasti kuitenkin hyvin sitä käsitystä, mikä minulla on ollut ammattiastronomien suhtautumisesta maan ulkoiseen elämään ja älyyn. He uskovat mahdollisuuteen vakaasti ja toivovat todisteita. Kuten myös.

Kiitos vinkistä. Olisi muuten mennyt minulta ohi.