Viime viikko oli elämässäni tosi ratkaiseva tämän kamppailun suhteen.
Oli mennä ihan överiksi, meinasin kerta kaikkiaan luovuttaa ja antaa mennä.
Tunsin niin voimakasta turhautumista, toivottomuutta että en ikinä enää tuntenut pääseväni
selville vesille. Nimittäin halu vetää lärvit oli ihan tuskaisa. Sitten rohkaisin itseni ja ”livahdin” AA- ovesta sisälle.
Minut toivotettiin tervetulleeksi ja heti panikoin, että haluan vain kuunnella.
Ei kukaan käskenyt minun puhua. En olisi saanut ääntä suustani.
Parasta oli, että ennen kuin lähdin, eräs tosi fiksu ikäiseni mies tuli sanomaan, että olisin tervetullut uudelleen kaikkiin minulle mahdollisiin kokoontumisiin. Hän antoi puhelinnumeronsa, kysyi haluanko, että hän soittaa ja kukaties
kehottaa minua mukaan jos alan epäröimään uskallanko tulla uudelleen.. Ja kysyi vielä, että jos en halua hänen ottavan yhteyttä, saisin kyllä halutessani naisen tukihenkilöksi. Lupasin, että jos hän ystävällisesti soittaisi ja odottaisi vaikka siinä oven takana, niin minun olisi helpompi taas mennä sisälle.
Koska olen niin helkkarin halukas absolutistiksi, tapasimme sitten uudelleen siinä oven takana ja
pääsin kiinni ensimmäiseen askeleeseen. Nyt olen siis käynyt kaksi kertaa AA-istunnossa uudessa
kotikaupungissani ja olen antanut luvan tälle ystävälliselle herralle, että hän saa kiskoa hiuksista minut istuntoihin, jos vähänkin alan kitisemään vastaan. Odotan jännittyneenä mitä tuleman pitää.
Ja tässä loppukevennys: kaikki te, jotka pidätte ihan hulluna ”korkeinta voimaa” : minulla ei ole ollut koskaan mitään korkeampaa voimaa, mutta eilen illalla sain ahaa-elämyksen. Koska en pysty itse itseäni raitistumaan, luovutin ja nostin käteni pystyyn: pyysin korkeinta voimaa auttamaan.
Olo on ensimmäisen kerran vuosikausiin luottavainen, että minun ei tarvitse ottaa ensimmäistä ryyppyä.
Oli mennä ihan överiksi, meinasin kerta kaikkiaan luovuttaa ja antaa mennä.
Tunsin niin voimakasta turhautumista, toivottomuutta että en ikinä enää tuntenut pääseväni
selville vesille. Nimittäin halu vetää lärvit oli ihan tuskaisa. Sitten rohkaisin itseni ja ”livahdin” AA- ovesta sisälle.
Minut toivotettiin tervetulleeksi ja heti panikoin, että haluan vain kuunnella.
Ei kukaan käskenyt minun puhua. En olisi saanut ääntä suustani.
Parasta oli, että ennen kuin lähdin, eräs tosi fiksu ikäiseni mies tuli sanomaan, että olisin tervetullut uudelleen kaikkiin minulle mahdollisiin kokoontumisiin. Hän antoi puhelinnumeronsa, kysyi haluanko, että hän soittaa ja kukaties
kehottaa minua mukaan jos alan epäröimään uskallanko tulla uudelleen.. Ja kysyi vielä, että jos en halua hänen ottavan yhteyttä, saisin kyllä halutessani naisen tukihenkilöksi. Lupasin, että jos hän ystävällisesti soittaisi ja odottaisi vaikka siinä oven takana, niin minun olisi helpompi taas mennä sisälle.
Koska olen niin helkkarin halukas absolutistiksi, tapasimme sitten uudelleen siinä oven takana ja
pääsin kiinni ensimmäiseen askeleeseen. Nyt olen siis käynyt kaksi kertaa AA-istunnossa uudessa
kotikaupungissani ja olen antanut luvan tälle ystävälliselle herralle, että hän saa kiskoa hiuksista minut istuntoihin, jos vähänkin alan kitisemään vastaan. Odotan jännittyneenä mitä tuleman pitää.
Ja tässä loppukevennys: kaikki te, jotka pidätte ihan hulluna ”korkeinta voimaa” : minulla ei ole ollut koskaan mitään korkeampaa voimaa, mutta eilen illalla sain ahaa-elämyksen. Koska en pysty itse itseäni raitistumaan, luovutin ja nostin käteni pystyyn: pyysin korkeinta voimaa auttamaan.
Olo on ensimmäisen kerran vuosikausiin luottavainen, että minun ei tarvitse ottaa ensimmäistä ryyppyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mahtavaa.
toivottavasti moni saa tarvittavaa uskon vahvistusta sinun kirjoituksesta.
kaikki on mahdollista kunhan ensin tekee oman osuutensa :)
Kuulla että ylitit sen korkean kynnyksen, no nyt sinä olet nähnyt ne "puliukot" ja "puliakat" :)
Mutta jossakin se pullonpohja on-edessäpäin-jossa on puliakan meikit. Mutta sen kunnian saa joku toinen. Minä en juo tänään.