Mulla ei ole työtä, ei opiskelupaikkaa eikä kavereita. Olen tottunut tähän yksinäisyyteen ja omillani oloon, enkä enää uskalla ottaa mitään kontaktia ulkomaailmaan.
Se mua vain vähän surettaa, että hukkaan nuoruuteni tähän, eihän elämällä mitään väliä muuten, kaikki haluaa kuitenkin vain samaa. Toisinaan tekisi mieleni antautua maailman sykkeeseen, tuntea, kokea ja elää niin kuin nuoren ihmisen pitäisikin. Mutta sitten tajuan että se ei (ainakaan minulta) onnistu yksin.
Se mua vain vähän surettaa, että hukkaan nuoruuteni tähän, eihän elämällä mitään väliä muuten, kaikki haluaa kuitenkin vain samaa. Toisinaan tekisi mieleni antautua maailman sykkeeseen, tuntea, kokea ja elää niin kuin nuoren ihmisen pitäisikin. Mutta sitten tajuan että se ei (ainakaan minulta) onnistu yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tyttöystäviä ollut muutamia, mutta mut on aina jätetty eikä koskaan kukaan tyttö välitä musta oikeesti. Nyttenkin tuntuu, että pää hajoo.