Mä en sillä tavalla "lue" musiikkia, että mä kuuntelisin sanoja tai sen viestejä. Koen musiikin ihan eri tavalla. Jotenkin sillä tavalla, että mitä mielleyhtymiä ja kuvia tahi fiiliksia se mussa aiheuttaa.. tai aikaansaa. Ja ne voi olla sitten ihan mitä tahansa: ei välttämättä niitä mitä "pitäisi" tai luulisi aikaansaavan, elikkä niitä ei sillä tavalla voi "rakentaa" mittatilaustyönä, että tässä nyt on tämmäiset kuvat ja musat ja biisit ja tästä pitäisi tulla mieleen se ja se asia tai tunnetila. Se tuntuu vaan niin päällerakennetulta ja keinotekoiselta: kuin kulissit teatterissa. Ja sä teet tota paljon. Yrität rakentaa kaikenlaisia viritelmiä. Mutta mä en ehkä lue niistä sellaisia asioita, joita mun sun mielestä ehkä pitäis. Juuri tuo häiritsee minua: tuo keinotekoisuus, ja aitouden puute; mistä mä koen, että mä en voi luottaa suhun tai sä vaan pelailet tai esität ja haluatkin loppujen lopuks ihan jotain muuta. Tai mä en jotenkin syty noille viritelmille, ja jotenkin mua kiusaa, tietyt valmiiksi rakennetut tunteet, joiden pitäis automaattisesti syttyä napista painamalla; tietystä ärsykkeestä, ja sitten sä olet loukkaantunut, kun niin ei käynytkään. Ja se on sitten mun vika, kun ne ei reagoikaan oikealla tavalla.
*** sun käsikirjotukses.
Mä koen hyvin voimakkaalla tavalla, että sulla on tietyt edellytykset ja odotukset millä tavalla mun pitäis toimia ja tuntea, sekä käytökselle: ja sitten kun se ikinä vastaa todellisuutta, niin sä olet vihanen mulle. Oisko aika hankkia jonkinlaista realiteetin tajua?
Musta tuntuu - on tuntunut jo pitkään - että kaikilla muilla on käsikirjotukset, minkä mukaan pitäis toimia, mutta ei mulla ja sitten pitää vaan arvailla ja olla täysin pihalla, että mitä noi nyt odottaa. Sä et oikeestaan salli mulle oikeita tunteita. Sä et oikeastaan halua, että niitä on.
---
Emmä ehkä edes halua käyttäytyä sun kaavojes mukaan, emmä oo mikään nukke, enkä näyttelijä, eikä elämä ole peliä, eikä teatteriesitystä. Eikä elämässä käy niinkuin näyttämöllä.
Sä et ota huomioon tosiasioita, ja sitten kun ne tökkii silmään, sä murjotat. Et sä ota munkaan elämän valitettavia tai valillisia ongelmia tai asioita tai realiteetteja tai mitä tahansa ne nyt onkaan huomioon, vaan vaadit ja edellytät jotain ja sitten tiuskit mulle.
-
-
-
Mä olen ehkä liian kauan esittänyt liian kivaa useille miehille, jotka eivät siedä kritiikkiä, eivät siedä todellisia tunteita ja sitten kun sanoo jotain vihdoin, miltä itestä tuntuu, niin saa haukkumisryöpyn niskaansa. Ehkä se on vähän niinku ongelma mun miesasioissa, tai on tullut sellaiseksi. en tiedä. Emmä oikeasti pitänyt siitä sillä tavalla, jos luulet niin yhdestä tyypistä. Ei se ole sillä tavalla "kilpailija" sulle, koska se ei ikinä ollut mulle sillä tavalla "poikaystävä"-ehdokas; ei ollut mun tyyppiä. Sen näkee aika nopeasti jos tapaa jonkun. Ehkä se on mun ongelma, että mä olen kohtelias ja flirttaileva ja viehättävä kaikille, vaikkei ne olekaan mun tyyppiä ja mä en harkitse niitä mulle miehiks sillä tavalla. Toisaalta mä voin olla täysin riekkuva naakka ja krääkyä ihmisille jotain.
Enkä mä ole varattu tällä hetkellä jos muuten luulet.
*** sun käsikirjotukses.
Mä koen hyvin voimakkaalla tavalla, että sulla on tietyt edellytykset ja odotukset millä tavalla mun pitäis toimia ja tuntea, sekä käytökselle: ja sitten kun se ikinä vastaa todellisuutta, niin sä olet vihanen mulle. Oisko aika hankkia jonkinlaista realiteetin tajua?
Musta tuntuu - on tuntunut jo pitkään - että kaikilla muilla on käsikirjotukset, minkä mukaan pitäis toimia, mutta ei mulla ja sitten pitää vaan arvailla ja olla täysin pihalla, että mitä noi nyt odottaa. Sä et oikeestaan salli mulle oikeita tunteita. Sä et oikeastaan halua, että niitä on.
---
Emmä ehkä edes halua käyttäytyä sun kaavojes mukaan, emmä oo mikään nukke, enkä näyttelijä, eikä elämä ole peliä, eikä teatteriesitystä. Eikä elämässä käy niinkuin näyttämöllä.
Sä et ota huomioon tosiasioita, ja sitten kun ne tökkii silmään, sä murjotat. Et sä ota munkaan elämän valitettavia tai valillisia ongelmia tai asioita tai realiteetteja tai mitä tahansa ne nyt onkaan huomioon, vaan vaadit ja edellytät jotain ja sitten tiuskit mulle.
-
-
-
Mä olen ehkä liian kauan esittänyt liian kivaa useille miehille, jotka eivät siedä kritiikkiä, eivät siedä todellisia tunteita ja sitten kun sanoo jotain vihdoin, miltä itestä tuntuu, niin saa haukkumisryöpyn niskaansa. Ehkä se on vähän niinku ongelma mun miesasioissa, tai on tullut sellaiseksi. en tiedä. Emmä oikeasti pitänyt siitä sillä tavalla, jos luulet niin yhdestä tyypistä. Ei se ole sillä tavalla "kilpailija" sulle, koska se ei ikinä ollut mulle sillä tavalla "poikaystävä"-ehdokas; ei ollut mun tyyppiä. Sen näkee aika nopeasti jos tapaa jonkun. Ehkä se on mun ongelma, että mä olen kohtelias ja flirttaileva ja viehättävä kaikille, vaikkei ne olekaan mun tyyppiä ja mä en harkitse niitä mulle miehiks sillä tavalla. Toisaalta mä voin olla täysin riekkuva naakka ja krääkyä ihmisille jotain.
Enkä mä ole varattu tällä hetkellä jos muuten luulet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
piipahtaa sen toisen luona juttelemassa. Ei siinä mitään menetä. Mistä voit muuten tietää, ettei se toinen ajattele susta samalla tavalla.
Mistä musta tuntuu, että täällä on seuraa...? ;)
puhuu sen oikean kanssa kaharestaan