Miten nainen isketään?

olemalla läsnä, avaamalla keskustelun ja avaamalla keskustelun ehkä vielä muutamaan kertaan siihen päälle. Olen ujo ja hitaasti syttyvää sorttia.

kumauttaa päähän jotta huomaan jos minua isketään.

Nykyinen kultani piiritti minua hänen mukaansa kuukauden päivän kunnes ystäväni kertoi hänen olevansa kiinostunut ymmärsin että hän yritti lähestyä muullakin kuin ystävätuntein.

Lyökää halolla päähän jotta huomataan.

Mut voi iskeä vain lomalla. Jos on liian innokas, se voi tuntua häirinnältä. treffeille meneminen on rasittavaa, tutustun mieluummin muuten uusiin naisiin, jonkun kivan tekemisen merkeissä, siis voi pyytää pelaamaan jotain, leffaan tai ulos bailaamaan, silleen rennosti. Olisi yksinkertaisesti kiusallista olla treffeillä... drinkille voin kyllä lähteä, mutta vakaville treffeille... on mua vaikea saada.

Täytyy olla jotain yhteistä puhuttavaa, mielipiteitä politiikasta, maailmanmenosta, tai juoruja voi vaihtaa... tai käydä leffassa ja analysoida leffaa lopuksi. Puhuminen on tärkeää, saamoin fyysinen tekeminen... Jos ei ole hyvä keskustelija ei kannata pyytää illalliselle, vaan mieluummin vaikka juoksulenkille.

Mua voisi pyytää myös syömään luokseen, tie munkin sydämeen käy vatsan kautta. Toivottavasti tässä oli riittävästi iskuvinkkejä, sellaisella mielellä liikkeellä oleville.

Jos en ole kiinnostunut, yleensä teen sen heti selväksi, ettei kenenkään aikaa ja ilta mene hukkaan mua - turhaan - piirittäessä...

Olen kyllä lukenut hyviä ohjeita tältäkin palstalta, en pystyisi noudattamaan. Enpä siis ole iskenyt tietääkseni ketään, ja mikä halveksuttavaa, olen lähinnä koettanut luikahtaa pakoon, jos joku alkaa piirittää. Suostuminen välilöihin olisi kuin suostumista sitoutumiseen heti kättelyssä, huh. Ainakaan piiritys ei siis pure kaikkiin, vaivaannuttavaa.

Meikäläisen saa lähestymään ystävällisyyttä viestivä olemus ja kiinnostavat jutustelut. Kiinnostavuus kytkeytyy yleistietoihin ja ilmaisuun, olen sillä tavoin kapeakatseinen ja hankala. Mutta näin olen saanut kaksi pitkää hyvää naissuhdetta.

kesyttäminen on tuottanut tulosta. Käytän siis itsekin tätä empiirisesti kannattavaksi todettua menetelmää :)

Voin todetan samaa kuin joku joka jo sanoi "jollain pitäisi todellakin lyödä että ymmärtää". Itse olen kuin sulaa voita, jos joku katsoo pidempää silmiin. Mutta odotan myös vaikka kahvikutsua eikä sen tarvii olla kahvit kotona meininkiä, vaan ihan ulos samantie. Miira; mä kaipaan sua.

Minä en uskalla iskeä. En ikinä ole iskenyt enkä luultavasti ikinä tule iskemään. Pelkään niin kovasti torjutuksi tulemista... ja oikeastaan koko iskujuttu ei oikein ole mun alaa. Kaikista ihaninta ois vaan "ajautua yhteen", tai sitte silleen, että oon ihastunu johonki tuttuun, näytän sen kyllä ehkä katseilla mutta tosi vähän, ja sitte vaan odotan (vuosia) ja katson, josko se toinen ois kans kiinnostunu...

Luulen, ettei muakaan voi iskeä o__o