Tuusulan ammuskelusta

Vastaan vaikken nuori enää olekkaan...

Mielestäni kyse ei ole ehkä niinkään siitä että tarvitseeko joku lukiolainen opettajan tai vanhempien apua... vaan kyse olisi enemmänkin siitä olisiko lukiolainen tarvinnut apua jo kauan sitten, silloin kuin vihan siemen oli kylvetty.

Itse olin lapsuudessani koulukiusattu 7 vuotta eikä KETÄÄN opettajaa kiinnostanut vaikka asiasta oli puhetta ja omin silmin näkivät. Ja joka päivä sai juosta kiusaajia karkuun (kiitos nopeiden jalkojen pääsin kyllä usein karkuun).

Siihen aikaan oli kouluissa paljonkin sekä fyysistä että henkistä kiusaamista, Ei sellasiiin ollut opettajilla aikaa/kiinnostusta puuttua. Itse sain kokea molempia, enemmän tosin sitä henkistä. Viimein paloi pinna ja otin ratkaisun omiin nyrkkeihin ja kun yhtä kiskaisi kunnolla turpaan niin loppui sekin kiusaaminen muidenkin osalta. Ainakaan en muista että sen jälkeen olisi kukaan enää kiusannut, joten kaipa se vaati pienen annoksen väkivaltaa. Alennuin toisten tasolle, joo tyhmää, ei oikea ratkaisu, mutta ratkaisu kumminkin...Ja niin pääsi vihakin ulos.

Eikä koulun seinille ripustettavat "älä kiusaa toveriasi" julisteet auta hevonpaskaa.

Säälittää vain ne kiusatut ja nöyryytetyt joilla ei ole "nyrkkejä", joista ei ole tappelemaan vastaan... ovatko he niitä jotka tarttuvat viimein aseeseen tms.? tai syrjäytyvät ja hiipivät nuoranpätkä kourassaan nurkkaan kuolemaan?

Mutta mikäpä minä olen sanomaan asioista mitään... Nuoruus takanapäin, eikä enää kiusaajat uskalla näyttää edes naamaansa.

Tunnen vain tietynlaista sympatiaa ampujaakin kohtaan. Oletan tosin hänen kokeneen aluksi jotakin kiusaamista tai nöyryytystä mistä tämä suunnaton viha on saanut alkunsa, sillä ei se ole tyhjästä syntynyt, vaan uskon sen lumipallonlailla kasvaneen vuosien mittaan....kuka tietää mistä sitten alkunsa saanutkin. Vaikken itse ratkaisua missään nimessä hyväksykkään. Vaikka kuin olisi tuskaa ja vihaa niin syyttömien hengen vienti on aina anteeksi antamatonta. Tulee mieleen eräs Trio NL:n biisi jossa kiusattu on tappanut itsensä ja kiusaajat näkevät pojan äidin surun. Sitä sanomaa pitäisi levittää koulun seinille.

Ikävintä on se että tämä tuskin jää ainoaksi tapaukseksi. Ihmettelen vain että miksi taas piti sattua ensin ennen kuin asioista puhutaan. Me emme toki voi tietää mitä nuorten päässä liikkuu, emme voi mennä kysymään jokaiselta " hei oletko kenties aikeissa tappaa tänään ihmisiä?"

Voimme sentään kysellä "miten menee? näytät tänään väsyneeltä? onhan kaikki hyvin?" tms. ja sitten kannustaa ja piristää sanoilla tai teoilla nuorta jos hän avautuu jotenkin. Mutta onko nyky yhteiskunnassa, jossa kaikilla on huoli vain omista asioista, kaikilla on vain perkeleenmoinen kiire, onko kenelläkään aikaa katsella ympärilleen?

Poikkean hieman aiheesta sivummalle...

Leikataan vaan rahaa nuorisotyöstä lisää jatkossakin ja opettajat leikkiköön sokeita tulevaisuudessakin. Mummut ja vaarit tarttee rahaa ja huumehörhelötkin, joten leikataan tukia nuorilta kun kukaan ei ole heidän oikeuksiaan puolustamassa, niin ei olekukaan vastaankaan kitisemässä. Ja ihmetellään sitten tekopyhinä valtion johtoa myöten miten näitä pääsee käymään.

Jokainen aikuinen käsi sydämelle, ketkä teistä ovat äänestäneet ehdokasta joka lupaa parantaa nuorten asemaa? niin ei kovinkaan moni, vaan aina katsomme mitä itse sillä äänellä voitamme itsellemme, kuka lupaa sinulle aikuinen palkan korotuksen, sitä sinä äänestät.

Nuoret ovat tulevaisuus jotka tulevat aikanaan meidänkin eläkkeemme maksamaan. Mutta annammeko heille hyvät puitteet rakentaa tulevaisuuttaan? EMME TODELLAKAAN. Vaan teemme kaiken yhä hankalemmaksi itsekkäällä ajattelullamme, ja mitä vanhempia olemme niin sitä itsekkäämpiä. Ja sitä helpommin unohdamme oman nuoruutemme ja nuoruuden vaikeudet.

Me aikuiset rakennamme ja luomme nuorten tulevaisuutta. Ja jos sen hoidamme vituilleen niin voimmeko paljoa nuorilta vaatia? Leikataan ja supistetaan vaikka opetumärärahoja, niin voimmeko vaatia sen jälkeen heiltä osaamista?
Päätämme joka päivä asioista jotka koskettavat viiveellä nuoria. Nuorilta mitään kyselemättä. Ei ihme jos joku kyrpiintyy tähän yhteiskuntaan.

Ovatko vanhemmat ja opettajat syyllisiä? Mitä te nuoret ehdotatte? Kertokaa , kirjoittakaa asiallisesti. V-tyyli ei rakenna mitään. Millä tasolla haluatte meidän aikuisten lähestyvän teitä? Olemmeko me liian kylmiä ja vapaamielisiä vai tahdotteko enemmän välittämistä ja huomiota?

Vai vanhemmatko syyllisiä? kirjoitti:

Ovatko vanhemmat ja opettajat syyllisiä? Mitä te nuoret ehdotatte? Kertokaa , kirjoittakaa asiallisesti. V-tyyli ei rakenna mitään. Millä tasolla haluatte meidän aikuisten lähestyvän teitä? Olemmeko me liian kylmiä ja vapaamielisiä vai tahdotteko enemmän välittämistä ja huomiota?

Saanen vastata, vaikka kysymys olikin suunnattu nuorille, joten en voi enkä aio vastata nuorten puolesta, mutta...muotoilen kysymystäsi hieman toisin...ja toivon että opit näkemään asiaa taas uudelta näkökulmalta (asialle kun on monta lähestymis tapaa).

Mitä itse olisin halunnut opettajien tekevän, kun minua kiusattiin liki 7-vuotta?

Ottavan minut tosissaan ja tekemällä kiusaamiselleni jotain, koska heillä se valta kuitenkin oli. Sen sijaan opettajia ei kiinnostanut vaikka he tiesivät. He vain odottivat että kiusaaminen loppuisi hokkusopokkus ihan itsestään. Opettajat vaihtuivat ja ongelma pysyi samana.
Kiinnostus alkaakin yleensä vasta sitten kun kiusattu ottaa oikeuden omiin käsiinsä kun muu ei auta. Ja sitten kauhistellaan tekopyhinä "miten näin pääsi käymään..yhtään en olisi uskonut?"

Ja kun kiusattu on ottanut oikeuden omiin käsiinsä, niin kiusatusta itsestään tehdäänkin se syyllinen. Muistan saaneeni jälkiistuntoa siitä että saatuani muutaman kuukauden ajan selkääni löin takaisin...Hyvä opettajat!!!

Onko opettajat mielestäni syyllisiä?
Eihän toki jos opettajat eivät tiedä kiusaamisesta miten he voisivat asioihin vaikuttaa. Mutta kovin usein ovat niin välinpitämättömiä että hävettää heidän puolestaan.

Yleistäminen ja lokerointi ei ole myöskään ratkaisu... tyyliin "poika/tyttö joka puukotti jonkun hengiltä tai tappoi itsensä oli juuri kuunnellut heavy musaa tai katsonut jännän elokuvan...vanhempien ja opettajien johtopäätös; "elokuvan ja heavy musiikin syytä" Siispä ratkaisuna "kielletään muiltakin nuorilta Heavy musiikki ja elokuvat".

Nuoret ovat yksilöitä, kohdelkaa heitä yksilöinä.

Älkää vähätelkö jos joku heistä uskaltautuu avautumaan ja kertomaan huolistaan ja murheistaan.

Nuorille enemmän kanavia vaikuttamiselle ja asioista puhumiselle. Kuraattoria muistan itse nähneeni nuoruudessani todella harvoin.

Puhuminen ja tapahtuneista asioista muistuttaminen
ja ennakko tapauksista kertominen voisi olla paikallaan. Esim. näyttäää kuvia miltä näyttää pahoinpidelty nuori...raakaa ja julmaa, mutta sitä elämä on...

Ja jos vanhemmat soittavat opettajille ja kysyvät "miksi lastani kiusataan?" niin silloin opettajat usein esittävät taas tietämätöntä ja lupailevat tehdä asialle jotain...mitään ei vain tapahdu...näin ainakin omalla kohdallani kävi. Pistää yhä tänä päivänä vihaksi opettajien löysä asenne ja välipitämätön suhtautuminen koulukisaamiseen.

Jos Te opettajat ette tiedä asioista, niin ottakaa niitä koulun ns. luottamus oppilaita avuksi ja kyselkää heiltä ketä kiusataan ja miten, usein hekin näkevät enemmän kuin puolisokeat opettajat, ja usein kiusaamista herkemmin tapahtuu kun opettajia ei ole läsnä.

'Nuff said.