Olen viittä vaille valmis eroamaan. Mutta muutamat asiat askarruttavat mieltäni. Meillä ei ole avioehtoa, joten omaisuus siis jaetaan tasapuolisesti. Mutta kuinka toimitaan jos muutan kodistani muualle ennenkuin olen laittanut avioeroa vireille? Mitä tavaroita voin ottaa mukaani? Voinko ottaa kaikki, jotka olen itse hankkinut ennen avioliittoa, avioliiton aikana tai lahjaksi saanut ennen liittoa ja liiton aikana. Tiedän että oma omaisuuteni lasketaan varallisuudekseni, mutta tuleeko joku henkilö sitten uuteen kotiini tarkastamaan tavarat vai kuinka? No entäs ne yhteiset tavarat, jotka yhteisesti on hankittu? Jos ne jää entiseen kotiini muuttoni jälkeen niin olenko tavallaan lahjoittanut ne ex-puolisolle jos avioeroa ei ole laitettu vireille? Entäs jos on laitettu vireille? Entäs asunto, jos ex ei suostu laittamaan asuntoa myyntiin ja minä en halua siitä maksaa jos asun muualla niin kuinka sitten käy? Voi olisi ihanaa jos joku auttaisi, että tietäisin mitä tässä pitäisi tehdä.
miten omaisuus jaetaan?
avioeron partaalla
145296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Olen viittä vaille valmis eroamaan. Mutta muutamat asiat askarruttavat mieltäni. Meillä ei
ole avioehtoa, joten omaisuus siis jaetaan tasapuolisesti."
- Kyllä näin on. NETTOVARALLISUUS jaetaan 50/50, mikä tarkoittaa sitä, että varallisuudesta vähennetään velat ja sitten menee puoliksi. "Rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa siten, että menee tasan.
" Mutta kuinka toimitaan jos muutan kodistani muualle ennenkuin olen laittanut avioeroa vireille?"
- Voit vapaasti muuttaa.
"Mitä tavaroita voin ottaa mukaani? Voinko ottaa kaikki, jotka olen itse hankkinut ennen avioliittoa, avioliiton aikana tai lahjaksi saanut ennen liittoa ja liiton aikana."
- Ei, et voi tuolla perusteella ottaa tavaroita. Sen sijaan henkilökohtainen omaisuus (vaatteet yms) voit ottaa noin vaan. Kaikki muu on avio-oikeuden alaista ja jos otat varallisuutta mukaasi, niin se merkitään osuudeksesi yhteisestä pesästä. Kannattaa siis sopia kirjallisesti puolison kanssa mitä otat ja miten se hinnoitellaan.
"Tiedän että oma omaisuuteni lasketaan varallisuudekseni, mutta tuleeko joku henkilö sitten uuteen kotiini tarkastamaan tavarat vai kuinka?"
- Ei kukaan tule kotiinne tarkastamaan tavaroita vaan yhdessä sovitte osituksen. Tai jos ette saa sovittua, niin sitten haette juridista apua (joka maksaa!) ja tämä pesänjakaja jakaa omaisuutenne teille.
"No entäs ne yhteiset tavarat, jotka yhteisesti on hankittu? Jos ne jää entiseen kotiini muuttoni jälkeen niin olenko tavallaan lahjoittanut ne ex-puolisolle jos avioeroa ei ole laitettu vireille? Entäs jos on laitettu vireille?"
- Ei, et ole lahjoittanut hänelle, mutta varallisuutenne ositusperuste tulee siitä päivästä, jolloin eron I-vaiheen paperi on laitettu sisään, joten puoliso voi (laittomasti?) myydä tai hukata sitä yhteistä omaisuutta jonka olet jälkeesi jättänyt....
"Entäs asunto, jos ex ei suostu laittamaan asuntoa myyntiin ja minä en halua siitä maksaa jos asun muualla niin kuinka sitten käy?"
- Jos lähdet kodistanne niin lähdet ja hoidat elämisesi itse. Osituksenne teette sitten kun teette, mieluiten mahdollisimman pian. Jos puoliso jää asumaan, etkä ole avioeroa hakenut, niin mitään maksuvelvoitetta (esim. vuokran muodossa) ei tältä ajalta puolisolla ole. Voitte kyllä sopia asiasta, mutta kyllä se eropaperi on syytä laittaa heti...
" Voi olisi ihanaa jos joku auttaisi, että tietäisin mitä tässä pitäisi tehdä."
- Koska olet noin tietämätön avioeron juridiseen puoleen liittyvistä asioista, niin sinun kannattaa nyt ensi tilassa ottaa yhteys juristiin/oikeusaputoimistoon, jotta asiat hoituvat oikeudenmukaisella tavalla ja siten, ettet tule jymäytetyksi puolison taholta.
Olen lievästi ei mieltä tuosta, että mitä saa ottaa mukaansa. Kyllä tavaroiden omistaja saa ottaa oman omaisuutensa (jos siis olet ne itse ohankkinut/saanut), ei siihen kenenkään lupaa tarvita. Kunhan kyse ei ole jäävän puolison ammatin harjoittamiseen tarvittavista tavaroista (esim. omistamasi sorvi, jolla puoliso sorvaa ammatikseen yrittäjänä) tai henkilökohtaisista tavaroista (vaatteet).
...se, jonka nimissä auto on.
Sitten myöhemmin osituksessa sovitellaan auton arvoa ja sitä, kummalle se tulee (omistaja saa päättää). Osituksessa se myös lasketaan jaettavan pesän arvoon.
Yleensä irtaimistolla on aika pieni arvo, ei lakanoista kannattaisi riidellä, eikä edes hopealusikoista. Perinteisesti naiset ovat osanneet pitää paremmin puolensa keittiökaluissa ja liinavaatteissa, suotakoon heille se pieni etu.
Hyvin oli ap.:lle vastattu tuossa yllä, ja ihan aiheellinen oli tämä sinunkin tarkennus.
Jos "lähtijä" ottaa mukaan omaisuuttaan (johon silti puolisolla avio-oikeus, ja siis vaikuttamassa tasinkoo0n), on sekin omaisuus hyvä luetteloida yhteisymmärryksessä. Vältytään väitteiltä, että on "hukattu" omaa omaisuutta ja niin koetettu saada etua.
Ja, viisainta on että mukaan lähtevästa omaisuudesta on todella kuitti tai muu pitävä todiste omistussuhteesta ... ellei ole, parempi jättää muuttamatta ennen ositusta tai asiasta sopimista.
Mutta, periaatteessa sellaisen omaisuutensa saa vapaasti siirtää osaitteesta A osoitteeseen B ... vaikka kuinka ollaan avioliitossa tai eletään harkinta-aikaa.
>>"No entäs ne yhteiset tavarat, jotka yhteisesti on hankittu? Jos ne jää entiseen kotiini muuttoni jälkeen niin olenko tavallaan lahjoittanut ne ex-puolisolle jos avioeroa ei ole laitettu vireille? Entäs jos on laitettu vireille?"
- Ei, et ole lahjoittanut hänelle, mutta varallisuutenne ositusperuste tulee siitä päivästä, jolloin eron I-vaiheen paperi on laitettu sisään, joten puoliso voi (laittomasti?) myydä tai hukata sitä yhteistä omaisuutta jonka olet jälkeesi jättänyt.... >"Entäs asunto, jos ex ei suostu laittamaan asuntoa myyntiin ja minä en halua siitä maksaa jos asun muualla niin kuinka sitten käy?"
- Jos lähdet kodistanne niin lähdet ja hoidat elämisesi itse. Osituksenne teette sitten kun teette, mieluiten mahdollisimman pian. Jos puoliso jää asumaan, etkä ole avioeroa hakenut, niin mitään maksuvelvoitetta (esim. vuokran muodossa) ei tältä ajalta puolisolla ole. Voitte kyllä sopia asiasta, mutta kyllä se eropaperi on syytä laittaa heti...
Periaatteessa pois lähtevä saa, toisen vastustaessakin, ottaa mukaansa vain ns. henkilökohtaiset tavaransa (esim. vaatteet, omat vuodevaatteet yms. tilpehöörin). Tällaisten tavaroitten mukaan ottamiseen hän voi saada virka-apuakin - mutta ei muunlaisten. Muu tavaroitten jakaminen kuuluu omaisuuden osituksen piiriin; osituksen, jolleivät puolisot siitä sovi, tekee oikeuden määräämä pesänjakaja.
Jos pois muuttava kuitenkin on ottanut mukaansa muutakin omaa omaisuuttaan ja vaikkapa yhteistäkin omaisuutta, ei toinen puoliso puolestaan saa virka-apua sen takaisin saamiseksi ennen lainvoimaista osituspäätöstä, missä asia on todettu. (Itse asiassa edes osituspäätös ei täytäntöönpanoon riitä, vaan tarvitaan käräjäoikeuden osituspäätöksen nojalla antama lainvoimainen velvoitustuomio.)
Kun pois muuttaneella on oma asunto muualla, missä hän on kirjoilla, yhteiseen asuntoon jäävä voi (laillisesti) vaihtaa asunnon lukon, eikä pois muuttaneella ole sinne pääsyä ilman toisen suostumusta. Näin hän ei voi omia aikojaan hakea omiakaan tavaroitaan.
Huomioon on myös otettava, että käräjäoikeus voi oikeuttaa yhteiseen kotiin jääneen puolison käyttämään sellaista toiselle puolisolle kuuluvaa irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettäväksi tarkoitettuun asuntoirtaimistoon. (AL 24.1)
Minulle kävi eroa hakiessani niin,että mieheni ylihinnoitti omaisuuden,ja vaati puolet niillä perustein.Eli olisin jäänyt periaatteissa nollille jaossa.Asianajaja auttoi.
Mutta miten on mahdollista että velat tulevat vain toiselle,sillä kertaa minulle,kun mieheni älysi ennen jakoa tehdä itsensä varattomaksi,jäin minä velkojen maksajaksi,vaikka suurin osa oli hänen kieroidellaan tekemiä.Tekemällä minun nimissäni emailin ja sitä kautta tilasi omille lapsilleen
vaate,meikki,ym tilpehööriä,lisäksi lähetti joka tilistä lapsilleen (aikuisille rahaa minun tietämättäni omalta tililtään,minä siis elätin koko porukan ja kaikki jäi lopulta minulle velaksi.
Siihen ei voinut puuttua asianajajat,koska en voinut todistaa emailia väärennetyksi,en siis tiennyt koko emailista mitään.
Jouduin velkasaneeraukseen sillä en pystynyt maksamaan sitä suurta velkaa.
Miksi siis omaisuus jaetaan mutta velkoja ei,vaikka ne oli tulleet avioliiton aikana???????
Ei velkoja "jaeta" ... ei jaeta omaisuuttakaan ... mutta nuo molemmat vaikuttavat nettovaralluuksiinne, jotka tasingolla tasataan yhtäsuuriksi.
Luulisi että lakimiehesi on asian sinulle selittänyt.
Vastaus edelliseen.
Asianajaja kertoi,että x-miehellä on niin valtavat verovelat,ettei pysty osallistumaan velkojen maksuun.Asia oli myös käräjäoikeudessa,
vastaus sama.
Minulle annettiin vain ohje muuttaa tavaroiden eli omaisuuden kanssa pois pikaisesti paikkakunnalta,koska velat siirtyivät minulle.omat vaatteensa hän vei ja suuttuessaan lädöstäni murtautui varastoon, poltti sieltä omassa lapsuuskodissaan pihalla kaikki vaatteeni ja kenkäni.
Hän oli muuten kirjanpitäjä ja osasi olla tosi kiero.
noin aivan varmasti tapahtui...
... väärinhän tuo on ...
on rikki ja ei aina pysty pitämään puoliaan eli haluaa vaan pois siitä tilanteesta.
Vahvempi voi painostaa heikompaa allekirjoittamaan paperin osituksessa jossa jää tappiolle.
Vasta vuosien jälkeen huomaa että on tullut huijatuksi.
Eikö ole mitään lakia tälläiseen vai pitääkö vaan todeta että tyhmyydestä sakotetaan.
Itsensä kannalta huonon tai tyhmän sopimuksen tekeminen ei ole laitonta... omaisuudestaan tai tasingosta luopuminen on myös täysin laillista.
Jos ositussopimus on muotoseikoiltaan oikein laadittu, on sen riitauttamisen menestysmahdollisuudet melko heikot.
Tuon vuoksi kannattaa olla yhteydessä lakimieheen kun ruvetaan osittamaan, sovittelu on tietenkin ihan OK ... kunhan ymmärtää mitä se merkitsee ja mistä "luopuu". Riitelyn voi ulkoistaa, jos itse ei jaksa tai osaa...
>>Jos ositussopimus on muotoseikoiltaan oikein laadittu, on sen riitauttamisen menestysmahdollisuudet melko heikot.
Tuosta pätemättömäksijulistamisesta ole kuullut, mutta en ole tiennyt mihin lainkohtaan perustuu. Nyt tiedän, kiitos !