voi vittu, mun olo on hirveä ja itkettää hysteerisesti...joo ja naurakaa vaan, olen poika mutta kyllä mulla silti tunteet löytyy.. sain eilen kuulla että mun ihastus on kuollut. meillä oli koulussa muistotilaisuus heti aamusta, en todellakaan tienny aluksi että kenestä oli kyse, mutta sitten kun sielä edessä pidettiin puhe ja sanottiin nimi, luokka, ni lähti järki.. en voi uskoa tätä todeksi! koululaisille sanottiin, että se oli pelkkä onnettomuus, mutta sain kuulla hänen luokallaan olleilta pojilta, että hän oli tehnyt itsemurhan. liekö sitten totta vai ei. asiasta käskettiin olla vaitonaisia, koska tytön omaiset ei halunnu mitään juttua lehtiin.
mä tärisen iha kauttaaltaan nytkin kun kirjotan tätä. tuntuu niin syylliseltä kun en koskaan menny juttelemaan sille..se oli aina ihan yksin ja nyt se vittu on kuollu ja mun syytä kaikki! en mennyt tänää kouluun, en nukkunu viime yönä ja mä en tiedä mitä teen. pitääkö mun hankkia jotain apua, koska tuntuu siltä että mitä järkee munkaan on enää elää. meneekö tää koskaan ohi? tuntuu et olis joku paniikkihäiriö koko ajan pääl
mä tärisen iha kauttaaltaan nytkin kun kirjotan tätä. tuntuu niin syylliseltä kun en koskaan menny juttelemaan sille..se oli aina ihan yksin ja nyt se vittu on kuollu ja mun syytä kaikki! en mennyt tänää kouluun, en nukkunu viime yönä ja mä en tiedä mitä teen. pitääkö mun hankkia jotain apua, koska tuntuu siltä että mitä järkee munkaan on enää elää. meneekö tää koskaan ohi? tuntuu et olis joku paniikkihäiriö koko ajan pääl
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otan kamalasti osaa, olen monesti miettinyt jos tilanne sattuisi omalle kohdalle, ja nyt sinä joudut kokemaan sen. Se tuntuu kamalalta, kuten menetys aina tuntuu. Uskoisin että sinun kannattaisi puhua jollekin, vaikkakin psykologille/psykiatrille, saisit surun purettua.
Tekee mieli itkeä puolestasi :(
Nyt ensinnäkin: sä et oo syyllinen, vaikka on tosi normaali reaktio syyllistää itseään tossa tilanteessa heti alkuunsa. Et voi tietää mitä olis tullut tapahtumaan!
Kuinka moni tulee ajatelleeks että toinen voi vaikka kuolla, joten nyt kannattaa mennä juttelemaan. Se ei oo sun vika, ei todellakaan..
Suosittelen todella että puhut. Puhu äitille/iskälle/kaverille/opelle/terkalle/psykologille tai kelle vaan. Mutta sun kannattaa se tehä, älä jää yksin noiden tunteiden kanssa: se jos mikä on väärin.
Koita jaksaa, otan osaa näin ikävästä jutusta...
Näin käy joskus elämästä, muista että aina vaikeuksien kautta voittoon. Tsemppiä!
-poika 17
ensinnäkin, otan osaa. Tuohon en voi sanoa mitään, mikä saisi oloasi paremmaksi.
Toivottavasti jonain päivänä pääset asian yli, ja tarvittaessa saat apua ja tukea tilanteeseesi.
Onko sinulla ketään lähimmäistä jolle kertoa noista tunteista?
otan kans osaa.. ihan kauheeta.. puhuminen auttaa. Mut eniten haluisin sanoo et ihanaa kun pojatkin on tunteellisia.. tai sillee