Me ihmiset olemme erilaisia, meillä on omat tapamme lähestyä surua, käsitellä sitä. Kaikilla ihmisillä se ei ole välttämättä ulospäin näkyvää.
Kaikki eivät koe omakseen yleistä pukeutumistapaa tai muita ulkoisia tapahtumia/tekoja.
Jotkut haluavat käsitellä asioita omassa rauhassa, hiljaisuudessa.
Itselle se oma tapa on oikea.
Kaikki eivät koe omakseen yleistä pukeutumistapaa tai muita ulkoisia tapahtumia/tekoja.
Jotkut haluavat käsitellä asioita omassa rauhassa, hiljaisuudessa.
Itselle se oma tapa on oikea.
Vastaukset 13
Vanhimmat
koululta tuli lapsilta viesti, tänäiltana klo 18.00 sytytetään kynttilä keittiön-ikkunalle, Jokelan koulun uhrien muistolle.
surunsa suree jokainen laillaan...
itse en juuri itkenyt kun yksin kun poikani kuoli vaikka sydän oli pakahtua ja eilen koin samoja tuntemuksia...
en tiedä miten olin niin lukossa ja elin joittenkin mielestä ehkä tunteettomana vaikka ei se niin ollut.
siitä on nyt yksitoista vuotta kun hän teki itsemurhan.
Ehkä seuraus kaikesta käsittelemättömistä ja surusta
masennuin,,,
Kaikki on niin käsittämätöntä...
KOKO MAAILMA VOI PAHOIN JA LISÄÄ TULEE VASTAAVIA ASIOITA..
poikasi kuolemaan. Se on asia joka ei koskaan lähde pois mielestä vaikka aikaa kuluukuin.
Olen itse menettänyt lapseni jo ennen sen syntymää ja edelleen mietin minkälainen hän nyt olisi.
Voin vain kuvitella näiden nuorten vanhempien ja läheisten tuskaa kun he joutuvat käsittelemään tätä asiaa.
Joulu on tulossa ja heiltä on lapsi poissa...
En pysty tajuamaan sinun tuntemuksiasi. Haluaisin kuitenkin toivottaa sinulle voimia ja jaksamista
..minäkin ajattelen noin. Suru on niin henkilökohtainen. Eikä koskaan pitäisi mennä neuvomaan toista, miten hänen pitäisi surra. Tuntuu vieläkin todella pahalta, kun jotkut tulivat neuvomaan minulle, millä tavalla minun pitäisi surra (siis kun aviomieheni kuoli). He TIESIVÄT, että minun pitää muuttaa mahdollisimman äkkiä pois meidän yhteisestä kodista. Jotkut TIESIVÄT, että mitä pikimmin menen töihin, sitä äkkiempää toivun surusta. Yleensä nämä "tietäjät" olivat sellaisia, jotka eivät olleet vielä koskaan kokeneet läheisen ihmisen kuolemaa.
Joskus mitkään sanat eivät riitä lohdutukseksi. Ei voi kuin ottaa ympäriltä kiinni ja halata, hiljaa. Myötätunto ei aina riipu sanoista. Eikä vaatteista.
Pelottaa ajatella näiden poismenneiden omaisten surua. Tulee niin ahdistava olo ja paha mieli. Ei voi toivoa muuta, kuin että aika tekisi heidän olon vähän paremmaksi.
ei heilläkään ole varmaan helppoa.
Kaikkien syytökset kokien nahoissaan.
Älkäämme unohtako heitäkään,
sillä lapsien pahat teot eivät aina ole vanhemmista kiinni.
..todellakaan helppoa ampujan lähiomaisilla.He ovat menettäneet oman lapsensa.
En ymmärrä, mitä tarkoitat sanoessasi "Kaikkien syytökset kokien nahoissaan".
Kuinka moni ihminen alkaa syyttämään vanhempia. Minä en ainakaan. Eivät vanhemmat voi lapsen selän takana vahtia jokaista lapsen tulemista ja menemistä.
KAIKKIEN kuolleiden lähiomaiset,ystävät ovat niin suuren surun murtamia, että eihän siihen sanat riitä.
Kuolema on niin lopullista.
Runoilija Irja Hiironniemi on kirjoittanut runossaan "Piti nojata Vapahtajaan silmät sokeina"
Ajattelin tuota lausetta itse usein, mieheni kuoleman jälkeen.
KIRKAS AIKA
Kun olin haudannut lapseni,
itkin usein.
Kukka viilsi sulollaan,
posliini kuulsi silmät sumeiksi,
puitten pehmeys poltti.
Se oli kirkasta aikaa,
kaikki liian kaunista.
Piti nojata Vapahtajaan
silmät sokeina.
Irja Hiironniemi: Kädessä linnun laulut
on niin vaikea ajatella että sen yrittää sulkea pois mielestään.
Kolme lasta kasvattaneena ymmärrän kuinka helppoa on syyttää perhettä.
Omani ovat aivan tavallisia nuoria ja tämä tapaus koski myös heihin, kaikki olivat aivan kauhuissaan kuinka tälläistä voi suomessa tapahtua.
Tämä ei jää viimeiseksi, aina löytyy niitä jotka ihailevat tämän tapaista toimintaa ja ampujasta tehdään sankari vaikka hän oikeasti oli sekopäinen pelkuri joka ei edes uskaltanut kohdata tekonsa seurauksia.
Tämä laittaa ajattelemaan myös koulukiusaamista, oliko ampuja kiusattu?
Olen ollut nuorisotyössä ja nähnyt mitä kiusaaminen saa aikaan.
Jos hän oli loulukiusattu niin jokainen joka on joskus kiusannut tätä poikaa on ollut painamassa liipasimesta.
Vanhemmat ovat yleensä vain ylpeitä lapsistaan jotka kiusaavat muita, olen sen itse henkilökohtaisesti nähnyt.
Viimeistään nyt olisi myös vanhempien aika herätä.
Eräs hekilö sanoi minulle läheiseni kuoleman jälkeen : tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu
Se loukkasi minua, me emme voi asettua toisen yläpuolelle ja sanoa hänelle miltä hänestä tuntuu.
Sitä ei voi toinen tietää.Voimme tukea toisiamme -myötätunnolla
kun tapahtuu tälläinen toisenkäden kautta elämänlangan katkeaminen.
Olen menettänyt kauan sitten läheisen sukulaiseni toisen ihmisen ampuman kautta, siittä surusta en koskaan pääse yli.Tässäkin tapauksessa oli kyse sairaasta ihmisestä, uhri ois voinu olla kuka vaan tekijän mukaan, mutta se sattui just olemaan läheiseni ihminen.
Silloin ei ollut mitään kriisiapua saatavilla.
Työhön olen sen suruni purkanut, mutta nyt kaikki haavat taas aukesi eteeni, kysymyksineen.
Nämä on aivan hirveitä tapauksia.
Minun mielessäni pyörisi varmasti tämä kysymys : Miksi?
Haluaisitko nyt käydä puhumassa, tänäpäivänä kun on jo oivallettu puhumisen....ja kuuntelemisen tarve.
Terveiseni sinulle
on muutoksen avain hallussaan.
Jokainen toimi
jolainen teko
jokainen ajatus
on erilainen.
Poikkeusyksilö aktivoituu
koko valtakunta syyllistyy.
Omaisten tuska on
ikitulien raudalla
sieluun piirtyen siirtynyt.
Toimikunnat tekevät tarkastusmomenttinsa.
Uusia toimikuntia perustetaan
Paljon luvataan
Kaikki vesittyy.
Riittääkö tämä?
Ei.
Tuuli tyyntyy, myrsky raukeaa.
Kohotetut nyrkit raukeavat.
Silmäkulmat pyyhitään.
Elämä jatkuu.
Arki jatkaa kulkuaan.
Mitä opimme?
Kukin tietää sen itsessään.
Jossain tikittää ???
.......... uusi poikkeusyksilö on herännyt...
Pelottava on lauseesi "uusi poikkeusyksilö on herännyt"
Mutta aivan varmasti se näin on!
Se on ehkä vielä kasvamassa, mutta se tulee!