ymmärtämään mitä viimeksi tapahtui. Oliko se jäähyväishalaus? Mitä meille oikein kävi. Kuuluiko kaiken mennäkin näin? Olitko kiinnostunut vain seksuaalisessa mielessä?
Nämä asiat pyörivät edelleen mielessä, enkä saa sielulleni rauhaa. Olet joka päivä mielessä ja mietin teinkö ehkä itse jotain väärin..
Olet mitä todennäköisemmin jatkanut elämää, niin kuin kuuluukin. Tiedän ettet pohjimmiltasi halunnut asioiden menevän näin. Ehkä olisimme voineet jutella asioita läpi avoimemmin ja jatko olisi ollut helpompi (vai olisiko), vaikka et olisikaan halunnut tutustua minuun sen paremmin.
Kaikki vaan päättyi niin nopeasti ja olen vieläkin hämilläni siitä. Oli meillä hauskat hetketkin :)
Nämä asiat pyörivät edelleen mielessä, enkä saa sielulleni rauhaa. Olet joka päivä mielessä ja mietin teinkö ehkä itse jotain väärin..
Olet mitä todennäköisemmin jatkanut elämää, niin kuin kuuluukin. Tiedän ettet pohjimmiltasi halunnut asioiden menevän näin. Ehkä olisimme voineet jutella asioita läpi avoimemmin ja jatko olisi ollut helpompi (vai olisiko), vaikka et olisikaan halunnut tutustua minuun sen paremmin.
Kaikki vaan päättyi niin nopeasti ja olen vieläkin hämilläni siitä. Oli meillä hauskat hetketkin :)
Vastaukset 56
Vanhimmat
kirjoittaa sinulle. Ajattelen ihan samalla tavalla ja ihmettelen minäkin. Ei mikään ole minusta ollut kiinni, vaan sinusta!
Ikävöin sinua paljon.
et halunnut enää pitää yhteyttä tai ehdotit sitä? Kyllä minullakin on syyni olla hieman loukkaantunut, vai oletko eri mieltä..
:( Ikävä sinua, et uskokaan kuinka paljon.
yhteyttä??
Halusinhan. Mistä päädyit käsitykseen, etten haluaisi? Luulin sen aina olevan toisinpäin.
puheestasi. Olen miettinyt johtuiko se siitä, että huomasit tunteeni ja säikähdit niitä, vai jostain muusta. Vai olenko itse erehtynyt...Yritin jotain sillon tunteistani sanoakin, mutta ei siitä tullut mitään. Ymmärsin puheestasi, että minun olisi parempi unohtaa sinut :( Eikä niin ole käynyt vielä tänäkään päivänä.
Olisin halunnut tutustua sinuun paremmin, mutta luulin ettet sitä halua.
toki huomasin, että pidät musta...mutta meidän taustan pohjalta on vaikea erottaa onko se vaan sellaista kavereiden välistä tunnetta vai jotain muuta.
En minäkään ole voinut unohtaa.
varmaan -sitä jotain muuta, kavereiden välisen tunteen lisäksi. Niin, sitä on voinut olla vaikea erottaa, eihän siitä olla koskaan puhuttu. Pidin susta paljon. Ehkä pidit minustakin.. ainakin vähän, muuta en sitten huomannutkaan.
tarvitse menneessä muodossa puhua?:) Vai oletko muuttanut ajatuksiasi minun suhteeni nyt viime aikoina. Vieläkin on mahdollista tutustua ja jatkaa siitä mihin silloin jäätiin. Ei omalta puoleltani ole ainakaan tunteet hävinneet mihinkään. Välillä tietysti iskee epätoivo, kun aikaa kuluu eikä todellista varmuutta sinun tunteistasi ole ollut. Ja koska muutenkin on nyt ollut meillä vähän 'hiljaisempi kausi' menossa.
kyllä edelleen :) Ei ne ajatukset ole mihinkään muuttunu, vaikka aikaa on kulunutkin. Epävarmuus sinun tunteista on kyllä edelleen mielessä varsinkin näin hiljaisella kaudella. Helpottaisi, jos saisi varmuuden siitä että se on turhaa. Epävarmuus on se tekijä, mikä on saanut minut varovaiseksi. Mutta ikävähän sua on ollut, se on ajan myötä kasvanut kyllä.
Varmaan vaikea kuitenkin ottaa sitä uutta askelta, luulen. Kummankin päässä varmaan liikkuu niin paljon ajatuksia ja ehkä pelkoa siitä että toinen on unohtanut.
on. Se on ymmärrettävää. Lisäksi olen joutunut opettelemaan olemaan vähän varuillani sun suhteesi, koska olen huomannut ettet kovinkaan paljoa pidä mistään kyselyistä ja "tenttaamisista". Se tietysti vähän hidastaa asiaa, koska en todellakaan halua hiillostaa.
Tarvisi keksiä joku pehmeämpi keino saada juttu etenemään.
Epävarmuus on tosiaan kuluttavaa. En haluaisi, että kumpikaan meistä joutuisi sen takia kärsimään. En vaan tiedä mitä nyt kuuluisi tehdä...
Ettekö te todellakaan tiedä milloin puhutte tutun
ihmisen kanssa tai täysin ventovieraan, niinkuin
tässä? Kysykääpä toistenne nimikirjaimet!!
Kumpikaan ei uskalla, kun tietää ...
Voi ressukoita, aikuisia?? ihmisiä.
sun jälki-istunnossa olisin, vaikka en tenteistä niin pidäkään :) Ei tästä ehkä kuitenkaan voi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onhan meillä varmaan jotain sanottavaa toisillemme vielä :) Mutta myös kasvua on tapahtunut, luulen että pystyn avoimemmin puhumaan asioista.
En minäkään tiedä mikä olisi se seuraava askel... Jollain tavalla haluaisi yhteyden saada takaisin, mutta ei se ole helppoa. Välillä se tuntuu niin vaikealta, jopa suoranaiselta ihmeeltä, jos vielä joskus halattaisiin ja voitaisiin jatkaa elämää pienempi paino sydämessä.
tietää, oikeesti, mutta ohan kiva pälättää...
tarvisi se ensiaskel ottaa. Toivoisin tietysti sen olevan sinä:) Mutta koska niin paljon sitä itsekin haluan, niin en halua kaikkea laskea vain sun varaasi, vaan olen kyllä itsekin valmis johonkin...
aamulla kattoo, ketju on kuihtunu hiljalleen..
mutta onhan näitä hauska lueskella, kumpikaan
näistäkään ei uskalla kysyä,mitään nimestä,mistä
päin, ei mitään, mutta sisu ei anna myöten tunnus
taa,nyt ainakaan kun tässä seurataan..aah, ihanaa...
Helpointa olisi jos satuttaisiin johonkin samaan paikkaan samaan aikaan, mutta nykyisin se ei ole enää niin 'helppoa' kuin joskus. Vaihtoehdot siinä mielessä ovat aika vähissä. Joko odotamme, että törmätään tai sitten sen on oltava sellaista jossa toinen on se rohkeampi... Me olemme molemmat ottaneet sen ensiaskeleen aikoinaan, jos oikein tarkasti muistellaan.:)
"Me olemme molemmat ottaneet sen ensiaskeleen aikoinaan, jos oikein tarkasti muistellaan.:)"
Me olemme ottaneet sen kumpikin. Se, miksi kaikki on kuitenkin mennyt niinkuin on mennyt, on asia johon ei varmasti ihan pienessä hetkessä vastausta löydy. Taitolaji sekin, kuka osaa parhaiten asiat saada solmuun :D Meiltä sekin näyttää onnistuvan.
Meillähän on silti asioita, jotka meitä yhdistää joten ei nyt onneksi ihan täysin erossa toisistamme olla, vaikka erossa ollaankin. Siis se helpottaa kuitenkin asiaa aika paljon.
Odottaa voin vaikka ikuiduuden. Ei se siitä kiinni ole. Jotenkin silti odotusaikanakin voisi jotain tehdä...muutakin kuin ikävöidä täällä:)
parhaimmillaan..ei päätä ei häntää kummallakaan
ei myöskään rohkeutta,lässytetään pelkkää ympäripyöreetä,katotaan kauanko jatkuu..
mitä te sitten parasta aikaa teette?
ihan sitä samaa..
ollaan saatu asiat solmuun :D Ja jos sitä taitoa löytyis vielä avata se solmu, niin tehokkaita ollaan :) Tiedä sitten, mikä tarkotus tällä kaikella on. Pohdittavaa siis riittää tylsille päiville.
Se mikä meitä yhdistää, vaikka erossa ollaankin, on sen verran telepaattista, ettei sitä voi uskoa todeksi itsekään.:) Mutta kuitenkin teen niin!
Odotus, se on välillä piinaavaa, mut eikös se palkita joskus. Ja kun vaan löytyis muu keino ikävöidä. Ei vaan ole vielä löytynyt :/
eipä tehdä samaa, ootko noin tyhmä?
Tämä rivihän seuraa henkeään pidätellen kahden
tuntemattoman ihanaa keskustelua, you know??
onko sullakin herne nenässä...
ihana rakkaustarina jo sitten loppu?
taas se nähtiin..
kun hän ei enää vastaakaan sulle???
ja niin on joku muukin. Kumpikin myös hiukkasen epävarmoja ja kun nämä tosiseikat yhdistää niin johan on soppa syntynyt. Minä mm. ajattelin, että kun sinä et puhu mitään niin luulet etten ole vielä valmis uuteen suhteeseen. Kenties mielestäsi on kuluttava tietty aika ennenkuin on valmis siihen. Ja kyllä meinasi pää hajota, kun yritin tolkuttaa sinulle, että älä luule asioita kun et minua tunne kovin hyvin. Sen seurauksena rupesin kattelemaan ympärilleni, että josko joku muukin kiinnostava löytyisi, kun sinua ei kerran kiinnosta, etkä suostu kuuntelemaan mitä sinulle sanon.
Hiljainen kausi, hän sanoo. Aika hiljainen olet ollut koko ajan. Jos kerran ikävöit niin hiljaisuudellako se osoitetaan...Nyt tuntuu siltä ettei oikein tunnu miltään. On ollut pakko repiä itteänsä irti tästä ahdistavasta tilanteesta, kun ei muuten elämästä tule mitään. Jos sä luulit, että halusin vain keskustella niin siinä olet väärässä. Mitä niitä asioita jauhamaan.
keinoja purkaa sitä ikäväämme, kun vain käyttäisimme niitä.
Täähän ei täällä varmaan johda mihinkään:(
kyllä totta. Kun vain käyttäisimme niitä :(
sun mielestä jokin? Mehän voidaan kai tehdä mitä vaan..Melkein ainakin :)
mielestäni mikään muu estä kuin epävarmuus toisen tunteista, tai pelko ettei ne ole yhtä syvät kuin itsellä. Ja siksi yhteydenotto on tosi vaikeaa. Näin ajattelisin.
on osa minua. Ajattelin joskus että ehkä et ole vielä valmis uuteen suhteeseen, enkä halunnut olla painostamassa sinua. Ajattelin, että koska et puhunut asioista, et halunnut ystävyyttä enempää. Ja jos todella sinulla olisi ollut tunteita, olisit pysäyttänyt minut harhailemasta. Ja kyllä meinasi pää hajota sillon. Olin kyllä kiinnostunut koko ajan. Mutta miksi meillä oli niin suuri kynnys puhua asioista? Ajatteliko molemmat, ettei se toinen ole loppupeleissä kiinnostunut samalla tavalla kuin itse olisi.
Minun on ollut pakko repiä itseni irti tilanteesta, ja samat ajatukset pyörivät mielessä. Mutta koko ajan kaipaus on mukana elämässä.
tätä tilannetta missä nyt olemme. Niinkuin joskus sanoin minä olen ollut se "ongelma". Vaikka luulin olleeni valmis uuteen suhteeseen, en sitä ole ollut. En ollut valmis vastaanottamaan rakkautta. Ensin piti käsitellä "pois" keskeneräiset asiat. Viimeisimpänä asumisasia, joka ratkesi juuri niinkuin olin jo aikaisemmin suunnitellut, pari mutkaa vain oli matkassa.
En ole ajatellut asiaa siltä kannalta ettet olisi yhtä paljon kiinnostunut vaikka joskus niin vihjailinkin. Se oli yksi keino yrittää hahmottaa tätä tilannetta. Minulla on myös varmasti ollut tarve näyttää itselleni että pärjään yksinkin vaikka en ole sitä vaikeina aikoina tiedostanut.
Nyt tuntuu hölmöltä etten ole pystynyt puhumaan asioista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ymmärrän nyt miten paljon olen loukannut sinua ja olen pahoillani siitä. Ihmissuhdeasiat on niin vaikeita. Vaikeaa on välillä ymmärtää edes itseään.
Ensin pitää käsitellä käsittelemättömät asiat. Sen jälkeen on valmiimpi ottamaan rakkautta vastaan. On hyvä pärjätä ensin itsekseen ja miettiä asioita.
Ei käytöksesi mukavalta tuntunut ja olen ollut surullinen asian takia paljon. Olen myös käsitellyt asioita ja ymmärrän myös kantasi.
En itsekään ollut valmis silloin, nyt jälkeen päin sen olen huomannut. Ihmissuhdeasiat ei todellakaan ole mitään helppoja.
Niin paljon asioita on pyörinyt mielessä ja olen välillä tuntenut suunnatonta kipua, kun kysymykset on leijaillu mielessä ilman vastauksia. Virheistä oppii paljon ja meistä jokainen tekee niitä.
Ei ollu jäähyväishalaus, mutta se mitä jäin odottamaan..oli se, että olisit pyytänyt mut jatkoille - olisin varmasti tullut!
jahas, että sitä vailla?
Niin, se olis riittänyt..
Niin se epävarmuus toistemme tunteista, mutta mistä ihmeestä se on saanut alkunsa? Olen mä ainakin yrittänyt ja säkin olet tainnut....
Ne yritykset on ollu aika hienovaraisia, ja kun muutenkaan ei olla nostettu asioita kunnolla pöydälle. Voisiko se olla osa syy. Ja luulisin, että jollain lailla 'sokeutuu' kun tilanne on päällä. Kysymys 'voisitko aidosti oikeasti välittää minusta' mietityttää varmasti molempia..
kaikki ketjut päättyy aikanaan ???
No, vastaa siihen kysymykseen. Minä ainakin voisin ja niin teenkin.♥
Aitoja tunteita nämä on. Tunteista puhuminen ei vaan ole ollut koskaan minulle mitään helppoa.
Helpompi niistä kirjoittaa kuin puhua..kaikista hel;poin silti osittaa jollain muulla tavalla, teoilla ja käytöksellä. Sit kuitenkin, jos jännittää tai ujostuttaa, niin sit antaa varmasti kuitenkin ihan vääränlaisen kuvan itsestään, kuin mitä oikeesti tarkottaa.
vaan millon minua ei ois jännittäny tai ujostuttanut sinun seurassa. En kyllä yhtään osaa sanoa millaisen kuvan itsestäni olen antanut. Sitä kun itse kuvittelee, että se kaikki näkyy päälle päin.
kuvittelee, mutta kun en mä ainakaan aina ole ollut susta varma, niin sen vuoksi kai on pakko ajatella, ettet säkään ole voinut olla musta.
Niin tai onhan meillä ollut tilanteita, joissa varmaan kumpikin on ollut ainakin hetkellisesti vakuuttuneita siitä, et se kaikki on totta...mutta mun ainakin on ollut niin vaikea uskoa sitä.
Jotenkin se on ollut helpompi kääntää ajatukset toiseen suuntaan, ettei tulisi ainakaan pettymyksiä.
jos Hän näin mulle sanois niin sanoisin et me ollaan vielä enemmän samanlaisia kuin tiesinkään...
käydä molemmille. On ollut hetkiä, jolloin uskoin kaiken olevan totta... mutta sitten iski epävarmuus enkä ollut varma sinusta. Sillon oli vaikea päästää sinua lähelleni. En halunnut satuttaa itseäni, mutta samalla sattui vietävästi kun kaipasin sinua. Ei ole ollut helppoa kyllä.
Siksi kai sitä on vieläkin epävarma..
jatkaa tätä keksustelua siten kun nähdään? Tapahtuuhan se vielä? Inhottavaa, jos kumpikin vaan miettii samoja asioita yksinään... tai täällä..
tietää mitään, mutta minä ja hän kyllä ollaan luonteiltamme aika samanlaisia. Kaikki erot mitä on, on vain positiivisia asioita.
Kyllä itse ainakin haluaisin. Sua on ikävä :(
sua. Jossain vaiheessa ehkä voisin sulle kirjoittaakin jotain, mutta kyllä silti kaikkein paras olis ihan kasvotusten puhua. Eikä se tosiaan oo ainoa syy, miksi sut haluan nähdä... Mutta sehän menis sit siinä vähän niinkuin sivussa. Saatais joku selvyys tälle kaikelle:) Ja pääsisin sun lähellesi muutenkin.
että joku kaunis päivä asiat selviää :) Mutta parempi kun ei ole liian suuria odotuksia minkään asian suhteen. En vaan halua pettyä. Riittäishän sitä juteltavaa varmaan meillä puolin ja toisin. Päivä kerrallaan ja jos jotain on tarkotettu meidän välille niin eiköhän se vielä ratkea. Muistat vaan, että haluan olla sinunkin lähellä. Mun vaan pitää pystyä luottamaan :)
Haluan sinun tietävän, että en toivo mitään muuta niin paljon kun että saisin sinun kanssa asiat kuntoon ja näkisimme. Hyvää yötä!
jos nähtäisiin ja juteltaisiin vihdoinkin...
Ja vähän halattais..
antaisin pusun poskelle, jos sen sallit...
unia halausten kera.
Olet tärkeä mulle!
Kyllä mä suhun luotan ja toivon, et säkin muhun. Nyt ja aina.
tärkeä minulle! Kerron sitten kahden kesken enemmän, jos uskallan :) Ei olisi mikään ihme, jos ujostelisin vieläkin seurassasi.. Sulla on sellainen vaikutus, ettet taida tietääkään. Lupaan kuitenkin yrittää.
Nyt on jotenkin hirvee olo. Tietysti ikävä sua, mutta muutenkin jotenkin masentaa ja kiukuttaa kaikki. Tiedän, että sun ajatelemisesi saa kaikki ajatukset silti näyttämään valoisammilta - niin on aina ollut.
ikävä sinuakin. Voi kun kaikki olis jo toisin. Eikä tarviis yksin kantaa tätä ikävää :( Voimahalit.
tämäkii ketjuuu :DD