Miehelläni todettiin maaliskuussa 2006 hodgkinin tauti. Hän sai siihen 6kk sytoja kun ensin oli perna poistettu. Pernassa oli siis kasvain.
Tauti reagoi hyvin hoitoihin ja viimeinen hoitokerta oli lokakuun alussa 2006.
Nyt on sitten ollut 4kk välein niitä kontrolleja. Yleensä kai joka toinen kerta otetaan varjoainekuvat, mutta miehelläni sitä siirrettiin yhdelläkerralla eteenpäin, koska hänen arvonsa ovat olleet niin hyvät, että lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi kuvausta.
Nyt on sitten taas kontrollin aika. Viikko sitten otettiin ne verikokeet ja eilen oli varjoainekuvaus. Tiistaina menee kuulemaan tulokset.
Olen aivan hermona ja eilen kuvauksen jälkeen käsitin, että mieskin on.
Hänellä on ollut alaselän lihakset jumissa ja käynyt hierojallakin nyt pari kertaa ja on menossa taas ensi viikolla. Lisäksi kuulemma kylki tuntuu oudolta.... ei särje tai mitään, ei oikein osaa anoa miltä se tuntuu.
Onko tämä kaikki kuviteltua ja selän lihastensärky alkaa vain tuntua pahemmalta, koska silloin kun tauti todettiin niin selkä oli TODELLA kipeä ja se kylkikin koska siellä oli valtavasti suurentunut perna. No nyt sitä pernaa siellä ei edes enää ole.
Itse olen todella luulosairas ja taipuvainen hypokondriaan, joten tiedän omasta kokemuksestani miten todellisiksi oireet on mahdollista kuvitella ja miten pienen oireen saa paisumaan valtavaksi. Onko miehelläni kyse tästä? Ei kai se syöpä voisi noin räjähdysmäisesti yhtäkkiä lyödä uudelleen päälle, että koko alaselkä jumittuisi siitä. Viimeksi kun siellä tosiaan kuitenkin oli se jättisuuri perna aiheuttamassa muutoksia.
Asiaa pahentaa nyt se, että olen itse raskaana rv 20 eli puolivälissä raskautta. Pelkään aivan jumalattomasti sitä, että mitä se tarkoittaa jos tauti on nyt uusinut. Miten ihmeessä minä jaksan kahden pienen lapsen kanssa raskaana ja sitten jatkossa kolmen pienen kanssa, joista yksi on vastasyntynyt. Olen jo silmissäni nähnyt itseni synnyttämässäkin yksinäni, kun mies hoidoissa. :(((
Laitoin hoitavalle lääkärille jo sähköpostia ja kerroin huoleni tästä kaikesta ja raskauteen liittyvät pelot.
Mies on muuten terve. Pientä flunssaa meillä oli muutama viikko sitten, mutta mies toipui siitä siinä missä me muutkin. Hänellä se itseasiassa vähäisimpänä ehkä olikin. Ja urheilee ja tekee pitkää työpäivää ja jaksaa ihan hyvin ja olo on kuulemma normaali.
Eli onko se nyt vain sitä, että aina kun alaselkä vähänkin jumittaa ja oireilee niin sitä muistaa heti sen miten se oireili kun tauti todettiin. Koitan selittää itselleni asiaa järkisyin ja sitä, että siellä ei tässä ajassa ole voinut tapahtua tuollaisia muutoksia. Ja sitä että selkä nyt voi oireilla tuhansista syistä ja selkävaivat on yleisiä ja mies vain yhdistää ne siihen taudin toteamiseen aina.
Karmea tilanne. :((((
Tauti reagoi hyvin hoitoihin ja viimeinen hoitokerta oli lokakuun alussa 2006.
Nyt on sitten ollut 4kk välein niitä kontrolleja. Yleensä kai joka toinen kerta otetaan varjoainekuvat, mutta miehelläni sitä siirrettiin yhdelläkerralla eteenpäin, koska hänen arvonsa ovat olleet niin hyvät, että lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi kuvausta.
Nyt on sitten taas kontrollin aika. Viikko sitten otettiin ne verikokeet ja eilen oli varjoainekuvaus. Tiistaina menee kuulemaan tulokset.
Olen aivan hermona ja eilen kuvauksen jälkeen käsitin, että mieskin on.
Hänellä on ollut alaselän lihakset jumissa ja käynyt hierojallakin nyt pari kertaa ja on menossa taas ensi viikolla. Lisäksi kuulemma kylki tuntuu oudolta.... ei särje tai mitään, ei oikein osaa anoa miltä se tuntuu.
Onko tämä kaikki kuviteltua ja selän lihastensärky alkaa vain tuntua pahemmalta, koska silloin kun tauti todettiin niin selkä oli TODELLA kipeä ja se kylkikin koska siellä oli valtavasti suurentunut perna. No nyt sitä pernaa siellä ei edes enää ole.
Itse olen todella luulosairas ja taipuvainen hypokondriaan, joten tiedän omasta kokemuksestani miten todellisiksi oireet on mahdollista kuvitella ja miten pienen oireen saa paisumaan valtavaksi. Onko miehelläni kyse tästä? Ei kai se syöpä voisi noin räjähdysmäisesti yhtäkkiä lyödä uudelleen päälle, että koko alaselkä jumittuisi siitä. Viimeksi kun siellä tosiaan kuitenkin oli se jättisuuri perna aiheuttamassa muutoksia.
Asiaa pahentaa nyt se, että olen itse raskaana rv 20 eli puolivälissä raskautta. Pelkään aivan jumalattomasti sitä, että mitä se tarkoittaa jos tauti on nyt uusinut. Miten ihmeessä minä jaksan kahden pienen lapsen kanssa raskaana ja sitten jatkossa kolmen pienen kanssa, joista yksi on vastasyntynyt. Olen jo silmissäni nähnyt itseni synnyttämässäkin yksinäni, kun mies hoidoissa. :(((
Laitoin hoitavalle lääkärille jo sähköpostia ja kerroin huoleni tästä kaikesta ja raskauteen liittyvät pelot.
Mies on muuten terve. Pientä flunssaa meillä oli muutama viikko sitten, mutta mies toipui siitä siinä missä me muutkin. Hänellä se itseasiassa vähäisimpänä ehkä olikin. Ja urheilee ja tekee pitkää työpäivää ja jaksaa ihan hyvin ja olo on kuulemma normaali.
Eli onko se nyt vain sitä, että aina kun alaselkä vähänkin jumittaa ja oireilee niin sitä muistaa heti sen miten se oireili kun tauti todettiin. Koitan selittää itselleni asiaa järkisyin ja sitä, että siellä ei tässä ajassa ole voinut tapahtua tuollaisia muutoksia. Ja sitä että selkä nyt voi oireilla tuhansista syistä ja selkävaivat on yleisiä ja mies vain yhdistää ne siihen taudin toteamiseen aina.
Karmea tilanne. :((((
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehen lääkäri vastasi sähköpostiini ja kertoi käyneensä äsken läpi mieheni tulokset ja kaikki on kunnossa!!! Ei muutoksia ja vanha arpikudos tai mitä se olikaan niin on entisestään kuulemma pienentynyt.
Toivotti hyvää jatkoa raskaudelle ja muutenkin!
Kivi vierähti sydämeltä! :))))
Minä sairastan follikulaarista lymfoomaa. Nykyisin harvoin kokonaan parannettavissa. Viimeinen syto oli syyskuun alussa. Nyt saan kahden vuoden ajan ylläpitohoitoa, että taudin uusiutuminen edes siirtyisi. Tiedän nuo jännityksen tunteet joka kerran kun on joku koe otettu. Mulla oli lymfoomaa eniten mahassa. Joka kerta ennen kontrollikuvaa mahassa myllii ihan kuin örkki olisi alkanut kasvamaan uudestaan. Kuitenkin jo ekakontrollikuvassa oli "kuollut" ja pienentynyt huomattavasti ja viimeisessä hävinnyt. Vaikka tuntui, että siellä se mahassa hyppii.
Jatkossakin otetaan kuvia säännöllisin väliajoin ja tiedän, että jännittystä riittää koko loppuelämäksi noiden kuvien ja kontrollien takia. Ei muuta jännitystä tarvitsekaan.
Tyttäreni sairasti myös Hodgkinin taudin vajaa 2v sitten ja seurantakäynti oli taas tällä viikolla. Edellisellä seurantakäynnillä olin ensimmäistä kertaa vähän vähemmän paniikissa ja vein tytön vähän kun normaalille lääkärikäynnille. No sitten olikin kuvissa epäselvyyttä, piti käydä kaikki kokeet uudestaan läpi koepaloja myöden ennenkuin kahden kuukauden päästä saatiin tieto, että tauti ei ole uusinut. No tätä kertaa sitten taas odotettiin maha mykkyrällä ja yöt valvoen. Hyvin kuitenkin kävi: ei mitään merkkiä uusimisesta. Vaikka kuinka yrittää elää normaalisti, niin kuitenkin haukan katseella seuraa nuoren kalpeutta, väsymystä, mitään oiretta. Olipa hyvä että teilläkin oli kaíkki kunnossa.
Miehelläni myös hodgkinin tauti. Lääkäri kielsi hieronnat kokonaan. Onkohan se taudin kuvasta riippuvainen, saako hierottaa vai ei? Lääkäri sanoi,että hieronta voi ärsyttää sairautta lisää.
saanutkaan hieroa sen taudin aikana. En enää muista tarkkaan, mutta siis niitä imusolmukkeita ei saanut hieroa.
Mutta eihän se loppuelämän hierontakielto ole. Kun tauti hoidettu niin ei hieronta sitten enää kiellettyä ole.
moi,,mulla oli mg-hodkin v1971 tammikuussa se todettiin jouluna 1970.. leikattiin 12.011971,,sain terveen paperit lääkäriltä v 1976 , tauti oli parantunut,, en ollut uskoa?..nyt n, vuosi sitten sain uuden diagnoosin,,eri tauti ...mutta syöpö...KLL..= krooninen lymfaattinenleukemia.se oli shokki..! sain 5 kuuria sytostaatteja v.2007 alkaen maaliskuusta.kaaikki patit hävisivät, veriarvot loistavat..ehdotettiin kantasuluhoitoa..olen nyt ollut 3 pv..ää sairaalassa , saanut kauhean annoksen sytostaatteja ym,,,,viikon päästä takaisin sisälle, ensin piikittelen kotona itseäni seur,,sunnuntaihin ..sitten kerätään verihiutaleet , pannaan pakkaseen,,laitetaan pakkaseen ( pankkiin) myöhempää käyttöä varten..kysyessäni elinaikaa lääkärissanoi että 1-10 tai jopa 15v..mulla kuulemma hyvät arvot ymm..mut ei siitä parane ollenkaan ,,Ei se hodkin aina uusi..eikä kaikille..tämä toinen syöpä mulla ei johdu kuulemma mitenkään ed,,syövästä..Hyvää Joulun odotusta sinne ,,Missä lienettekin,,kyllä se siitä..olin itsekin ekasyöpään sairastuessani 15v,,koulu loppui siihen ,,nyt jo vanha ukko..52v..moikka..!!