jokaisella varmaankin ajatuksia aiheesta. itse olen jotenkin ihan järkyttynyt, Jokela on tuossa muutaman kilsan päässä meistä ja tuntuu niin epätodelliselta, että täällä Suomessa, saati itseä lähellä voi tuollaista tapahtua.
En tuntenut ketään tuolta koulusta, mutta kyllä eilen illalla kun nukkumaan kävin, niin mietin heitä, jotka ovat menettäneet lapsensa tai äitinsä noin traagisesti. Mietin myös tämän jokelan massamurhaajan, niinkuin hän itseään kutsui, vanhempia, mitäköhän heidän päässään liikkuu? Ei varmasti ole helppoa heillä juuri nyt. Maailma on järkyttävän paha paikka ja nyt mietin omaa rakasta tytärtä ja miten ihmeessä saan hänet läpi tämän elämän ehjänä. :(
En tuntenut ketään tuolta koulusta, mutta kyllä eilen illalla kun nukkumaan kävin, niin mietin heitä, jotka ovat menettäneet lapsensa tai äitinsä noin traagisesti. Mietin myös tämän jokelan massamurhaajan, niinkuin hän itseään kutsui, vanhempia, mitäköhän heidän päässään liikkuu? Ei varmasti ole helppoa heillä juuri nyt. Maailma on järkyttävän paha paikka ja nyt mietin omaa rakasta tytärtä ja miten ihmeessä saan hänet läpi tämän elämän ehjänä. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä ollut illalla uni tulla, kun asiaa ajattelin.
Se koskettaa niin suurta ihmisjoukkoa, on perheet ja kaverit ja koulukaverit ja muut tutut. Jos tuollaista voi tapahtua Jokelan kaltaisessa pienessä kylämäisessä yhteisössä, niin sama voi tapahtua missä vain, vaikka mun lasten kouluissa...Ja vaikkei se enää mitään autakaan, niin olen vihainen niille ihmisille, jotka joskus kiusasivat/syrjivät tätä ampujaa ja niille, jotka väittävät olleensa hänen ystäviään. Millainen ystävä jättää kaverinsa yksin painimaan vaikeuksiensa kanssa, eikä edes yritä auttaa? Sellaisia ystäviä en halua omille lapsilleni.
Minä kanssa tunnen aika isoa kiukkua tämän ampujapojan kiusaajia kohtaan, oli kuulemma "koulurääkätty" tapaus ihan viimeisen päälle. Että toivottavasti kiusaajat menevät nyt itseensä, mun mielestä saavat ottaa osan syystä päälleen. Koulukiusaaminen ei ole mikään vitsi, sillä saa ihan oikeasti elämän rikki toiselta kun tarpeeksi kauan porukalla pistetään menemään.
Itketti kaikki kuolleet, se ampujapoikakin. Ihan kauhea juttu.
voi sattua kaikenlaista kauheutta lähellä itseään.. kyllä itseänikin pienen tytön äitinä pelottaa ihan hirveästi että miten elämästä selviää... on vaan pakko luottaa kohtaloon, ja käyttää maalaisjärkeä..muuten näkee vaaroja ihan missä vain... voimia kaikille omaisille ja oppilaille jotka olivat tuola koululla!
..itelläni myös ylä-aste ikäinen koululainen, ja vaikka matkaa Jokelaan on paljon, hurjan raskaasti hän tämän ampumajutun otti :(..Ihan ensimmäisenä tuli mieleen ampujan vanhemmat, niisen aatokset ja ehkä häpeä ja varmasti suru.mitäpä ei äiti olisi valmis lastensa puolesta tekemään, tässä tapauksesa vissiin olivat autuaan tietämättömiä poikansa ajtuksista.Tämmösellä hetkellä sitä haluaa kahta kauheemmin omaa pesuettaan suojella,mutta eipästä voi kenenkään puolesta elämää elää.Kovasti on spekuloitu sitä,etä miksi me ns.asiaan kuulumattomat asialla "mässäillään", mutta näinki pieni maa ku suomi..haloo!!tämmöstä kun sattuu niin jotenki se tuntuu koskettavan kaikkia!ei se oo keltään pois jos vaikka nuoret siitä keskenään juttelee,tai vaikka me vähä vanhemmatkin..Pidetään kakaroistamme huoli ja toivotaan,ettei heidän kohdalleen ikinä moista kamaluutta sattuis.
Viimesilläni olen raskaana ja tunteet muutenkin yhtä hullunmyllyä! Iso itku tuli kun kuulin/katsoin tapahtunutta!
Tulee mietittyä nykyään perheen äitinä (esikoinen 1,4 ja sisarusta esikoiselle ootellaan) että kuinkakohan hyvin vanhemmat yleensä tuntevat omat lapsensa!?
Tapahtunut asia on kauhea ja toivottavasti ei koskaan enää käy noin!
Pelottaa jo laittaa lapsia tarhaankaan, saati sitten kouluun!! Tietenkin elämä vie eteenpäin ja työelämän kolkutellessa taas tarha on kyllä otollinen paikka meidänkin lapsille, en tosin pidä mtn kiirettä asian kanssa!
Itse näkisin että aion pitää tiivistä yhteyttä tarhaan ja sitten myöhemmin kouluun jota lapsemme käy, sillä olen todella kiinnostunut miten lapseni oikeasti voivat!
En syyllistä ketään, mutta mielestäni nykyään jotkut vanhemmat ovat enemmän kiinostuneita urastaan tai ihan muista asioista kun lapsistaan mm. vaikka vaikean murrosiän saavuttua! Tiedän ettei toista voikaan tuntea ihan 100% koskaan ja aina on salaisuuksia, mutta tätä "välinpitämättömyyttä" lapsia kohtaan on silti havaittavissa!!
että ei ainakaan Pekka-Eric enää hyökkää tyttäresi kimppuun.
Mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa, välimatkat eivät merkitse mitään.
Mutta niin paljon ei kannata pelätä kuolemaa, että tekee itsemurhan...