Soomlastega lihtsalt pole vôimalik südamesôber olla, nad on kasvatatud inimesteks minimaalse armastusega ja teise inimese armastamine on soomlasele ikka väääga raske. Môtlen siin inimlikult sooje kontakte ja tutvusi mida elus ka peale perekonna tuleb vastu.
Küsingi, kui mitmel teist on soomlane südamesôber, kes raskel hetkel toetab, sind kuulab ja tahab sind môista?
Küsingi, kui mitmel teist on soomlane südamesôber, kes raskel hetkel toetab, sind kuulab ja tahab sind môista?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Soomlased on sõpralikud ja soovitan tutvuda meie rahvaga!
Vastaan omasta puolestani. Minulle ystävät ovat tärkeitä. Kuuntelemme toisiamme, ystävien kanssa puhumme kaikesta mistä vain haluamme. Omassa ystäväpiirissäni puhummekin elämästä, rakkaudesta, ihmissuhteista, ajasta, ilmiöistä, harrastuksista.. Emme ujostele, sillä tiedämme saavamme tukea ja hyväksyntää, näkökulmia asioihimme. Varmaan meistä kenelläkään ei tosiystäviä ole montaa, minun tosiystäväni sopivat yhden käden sormiin jos heidät luetella pitäisi.
Lapsuuden perheestä kaikki varmaankin lähtee, siis kuinka lähelle toinen ihminen päästetään. Vanhempienikin kanssa saattoi puhua melko vapaasti ja tunteita meillä näytettiin avoimesti. Ihan tavallinen perhe..
Puhumattomuus kyllä tavallaan on suomalaisilla monesti ongelmana. En tiedä onko se sitten lähtöisin juuri sieltä lapsuudesta. Kipeistä asioista on vaiettu ja etenkään ulkopuolisille ei ole heikkouttaan saanut näyttää. Kaikki eivät ole oppineet, että voi olla ystäviä ja kaikki eivät edes tunne tarvitsevansa ystäviä. Voidaan myös olla epäluuloisia, eikä osata luottaa muuhun kuin omaan apuun.
oli môeldud Soomes elavatele eestlastele. Siis kas on sündinud samasugust usaldavat ja hoolivat sôprus soomlastega kui eestis olevate sôpradega?
Aga tänan sind arvamuse eest! Mind pani väga môtlema sinu laused: "Kaikki eivät ole oppineet, että voi olla ystäviä ja kaikki eivät edes tunne tarvitsevansa ystäviä. Voidaan myös olla epäluuloisia, eikä osata luottaa muuhun kuin omaan apuun".
Need laused teevad mind väga kurvaks kuid saan aru miks nii paljudel soomlastel on raske ja masendunud elu, siin maal on väga palju südamesôpradeta inimesi.
Pahoitteluni, kun puutuin keskusteluun ja vastasin kysymykseesi. Kirjoitustasi lukiessa (toivottavasti ymmärsin sen pääpiirteissään oikein) tuli vain mieleen muutama asia ja siksi kirjoitin.
Ajatukseni oli, että eipä ihme jos virolaisen on vaikea ystävystyä suomalaisen kanssa. Osa kansastamme kun ei osaa/halua ystävystyä edes maanmiestensä kanssa. Siis tuota kai tarkoitit? Ymmärsinkö oikein?
Se kummastuttaa itseäni ja nostaa myös minun sydämeeni surumielen, Suomessa kun kuitenkin on paljon ihmisiä jotka elävät yksin. Ja kuolevat yksin.
Kiitän vastauksestasi! Jälle aitasid soomlastest paremini aru saada.
Jaa, siin maal on üksindus kuidagi eriti teravalt tunda, nutetakse et mul pole kedagi, aga samas lükatakse lähenemiskatsed kôrvale öeldes, et mul polegi kedagi vaja. Tundub et inimeste südamed on lukus ja luku vôti on kadunud.
Kuinka yleensä voisi ystävystyä toisen ihmisen kanssa?
Asia vain taitaa olla niin, että tuohon kysymykseesi "Kus on võti?", on miltei mahdotonta löytää kaikenkattavaa vastausta. Meillä kaikilla on ensinnäkin erilaiset käsitykset ystävyydestä, sen merkityksestä ja toiveemme ystävyyden suhteen vaihtelevat.
Jollekin ystävyys voi olla sitä, että laitetaan autoja tallissa yhdessä toisen kanssa, otetaan olutta ja katsotaan telkkarista jääkiekkoa.. Ystävyyteen voi kuulua keskustelut, yhteisen liikuntaharrastuksen jakaminen, auttaminen puolin ja toisin, metsällä tai kalastamassa käynti, lomareissut.. Ystävyyteen voi kuulua ostoksilla ja kahvilla käynnit, kyläilyt, lastenhoitoavun tarjoaminen vuorotellen.. Jonkun ystävyyssuhteiseen voi kuulua juuri noita asioita, jollekulle ystävyys on ihan muuta.
Voi olla, että toisille riittää se, ettei koskaan näytä omaa sieluaan ja joku taas pitää ystävyyteen kuuluvana juuri sitä syvempää asioiden jakamista. Luulisin, että suuri osa meistä suomalaisistakin kaipaa ystävyydeltä muutakin kuin pinnallista höpötystä joutavista asioista.
Kuinka sitten päästä toisen lähelle kun avain on kadoksissa? Jos olet oma itsesi, avoin ja näytät kiinnostuksesi toista kohtaan, osoitat arvostusta hänelle sekä olet sinnikäs pyrkimyksessäsi, voit saada suomalaisestakin tosiystävän. Näytä kuitenkin suoraan mielipiteesi asioista, sillä suomalainen kyllä huomaa jos teeskentelet (esim. kohteliaisuussyistä). Ole valmis keskustelemaan asioista ja joustamaankin tarvittaessa, sitä tarvitaan tietysti molemmin puolin. Jos taas toinen ei sinulle vastaa kuin kylmyydellä, ei hänestä voi koskaan tulla ystäväsi. Mene rohkeasti vain omaa tietäsi eteenpäin, sillä tiellä varmasti vielä kohtaat ihmisen, joka on sopiva juuri sinun ystäväksesi.
varsti 20a siin elanud ja ei ainsatki sõpra minul,vanematel ega vendadel.Kõigil sõbrad eestis ja oleme väga tihedalt koos.
Loomulikult ma tööl räägin nendega aga kui tööpäev on läbi siis on kõik.Näiteks neile külla minna ja jutustada maailma asjadest tassikese tee juures on mission impossible.
Üks erand siiski on aga see jäi kolimisega ajalukku.Vanemad inimesed kellel käisimie tihti külas ja eriti mees oli väga tore.Ei tea kas sellepärast et oli pärit karjalast ehk praegusest venemaast aga erines sommidest ja meenutas eestlast.
Nii et erandeid on aga üldpilgus soomalsed isegi omavahel ei sõbrutse üldse.
vika taitaa olla itsessäsi. suomalaiset on ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä.
Suomalainen on syvästi ennakkoluuloinen ihminen ja ei hyväksy läheisiä suhteitä vierasmaalasen ihmisen kanssa.
Vika itsessä? Olen Suomessa saanut rakkaita luottohenkilöitä aasialaisista, latinoista, eestiläisistä, mutta suomalaiset ovat vain hyviä tuttuja.
Kieltämättä olen hieman pettynyt.
EI OLE !!!
Elatud siin 16,5 aastat. Ja kogu selle aja ka tööl olnud siin. Häid ja toredaid töökaaslasi on küll. Aga sinna see siis ka jääb. Olen ise väga seltskondlik inimene. Küll väga ruttu sain aru, et "maassa maan tavalla". Algul imestasin küll paljusid asju, nüüd olen harjunud. Parimad sõbrad on ikka Eestis.
Ei tule enam palju meeldegi aga näiteks selliseid asju imestasin:
Eestis meil naabri perest tuli väga hea sõbrapere:
alati võis käia kasvõi muna laenamas, niisama kohvil, kui läksime kasvõi sünnipäevale, meie lapsed olid nende juures ja vastupidi. Lapsed olid niisama ka tihti neil või meil. Istuti tihti nädalalõpuski koos. Ja muidugi sünnipäevadele kutsuti. Siin Soomes, elan 9-korrulises majas, mitte keegi maja elanikest ei sõbrusta.
Ja siis veel: kui läksin tööle (tehas), meid oli sama "kohvilaua" taga 4 inimest istumas. Osad juba 20-30 aastat sama laua taga. Alguses ostsin alati töökaaslasele lille kui oli sünnipäev. Nad vist mõtlesid, et olen vähe lollakas. Seal korjati raha vaid siis kui oli 40 või 50-aastane sünnipäev. Olin harjunud Eestis, et läksin töölt koju ja töökaaslastelt saadud lilli oli vann täis. Eestis kutsusin töökaaslasi ka oma juubelisünnipäevale ja pulma, loomulikult koos abikaasaga.
Aga siin, inimesed ei kutsu isegi 30-aastat sama laua taga istunud töökaaslast oma 50-juubelile.
Alguses imestasin ka näiteks seda, et kui mu laps läks sõbrale külla ja seal oli juba teine laps külas, siis "teist" külalist enam uksest sisse ei lastud. Meie uksest on (meil on kaks last )küll kõik tahtjad sisse päästetud. Nii see kiusamine hakkab.
ekaksi kukaan ei sanonut ettei suomalainen olisi ystävällinen vaan nyt on kyse ystävistä eli semmoisista ketkä tulee kerran pari viikossa kylään eli kotiovesta sisään :)
Mutta aihe on aika turha koska ei se miksikään tästä muutu.
"vääränlaisia" ihmisiä?
Omassa työyhteisössäni on kyllä ollut tapana lahjoa kaikki merkkipäiväänsä viettävät, samoin ne jotka syystä tai toisesta jättävät työnsä: eläkkeelle lähtevät, paikkaa vaihtavat.. Ja meidän työpaikkamme on monikulttuurinen. Meillä jutellaan asioista, halataan ja ymmärretään, tavataan joskus myös työn ulkopuolela. En tiedä johtuuko siitä, että meillä on enemmän naisia töissä, olemme ehkä miehiä vapautuneempia..
Kodin ovet ovat aina auki ystäville, tosin on helpompaa kun vierailuista sovitaan etukäteen. Siitä en ole koskaan itse pitänyt, että kylään tullaan ilmoittamatta paitsi tietysti lasten kaverit kulkevat melko vapaasti. Varsinaisia kutsuja ja illanviettoja olisi mukava järjestää enemmänkin, mutta meitä on jo neljä ihmistä tässä pienessä asunnossa.. Syytä tuohon tutustumisasiaan on vaikea keksiä, itse kuitenkin pidän ihmisistä ja kaipaan toisten seuraa. Olen halukas tutustumaan myös uusiin ihmisiin, jostakusta heistä voi tulla tutustumisen myötä oikea sydänystävä!
Olen todella pahoillani, jos Suomessa olette kokeneet yksinäisyyttä. Muistakaa kuitenkin hyvät heimoveljet ja -sisaret, että meistä löytyy niitäkin jotka tutustuisivat oikein mielellään myös eestiläisiin. Ainakin isoimmissa kaupungeissa on ystävyysseuroja, joiden kautta voisi olla helpompaa tutustua ja löytää ystäviä. Suomalaisen ystäväksi voi olla vaikea päästä, mutta kun niin käy, saatte varmasti luotettavia ystäviä vaikka koko eliniäksi!
paluuta? Niin meillä täälläkin ENNEN.
Sitten vaan 80luv lopussa, kaikki muuttui. Liian kiire, liikaa töitä, liikaa harrastuksia?
Tuli lama, josta selviäminen kesti kauan, ja jatkuu vieläkin. Heikennettiin monia asioita. Monelle tuli köyhyys. Monet sulkeutuivat.
Edelleen, mikäli ihmiset asuvat omilla asunsijoillaan, kyllä naapurista välitetään.
Toki, jos saimme uusilta muualta tulleilta kopeutta, tai jos ystävällisesti toivoi heidän sopeutuvan, täällä asuvien "sääntöihin", kuten kotirauha, joka tuntui olevan erilainen, niin erimielisyyttä tuli.
emmehän mekään vaatineet muualla asuessamme, muita sopeutumaan meihin, vaan meidän piti sopeutua.
Siitä kai se sanontakin, joka on hieman eri sanoilla joka maassa, tarkoitus sama. Maassa maan tavalla, tai maasta pois!
ovatko virolaiset sopeutumattomia?
"Maassa maan tavalla, tai maasta pois!"
Siin seisnebki vahe...
Eestlased ei lasku nii äärmustesse.
Juuri tuolla tavalla ajattelevat ihmiset ovat kaiken inhimillisen kehityksen tiellä.. Mutta hänellä ei todennäköisesti ole kiinnostusta kohdata toista ihmistä, ei osaa ojentaa kättänsä vieraalle..
tuota suomalaista kirjoittajaa, jonka mielestä täällä vain kaikkien pitäisi elää sydän kylmänä ja laput silmillä..
Kysymys tuskinpa 80-luvun lopusta, harrastuksista, töistä, lamasta! Täällä puhutaan sydänystävistä, siis hengenravinnosta eikä materiasta.
Olen asunut jo parikymmentä vuotta täällä omakotitalossa ja kokemus on, että lähinaapurit eivät haluaa ollaa missään tekemisissä toinetoisten kanssa. Myöskin pieni työyhteisö on suomalainen, hyvin asiakeskeinen ja virallinen. Siellä on monella lempistrategia: "Potut pottuina ja kastike päälle"(tee kôige paha tagasi ja veel hullemini), ollaan hyvinkin julmia toinetoisilleen. Välillä tuntuukin, että ihmiset yrittävät tehdä kaikkensa, että kavereilla vieressä olisi hankala olla ja elää.
Siitähän minäkin yritin sanoa. Eli olen -40luv syntynyt. Kyllä meillakin sekä lapsuudessani, että 60,70,80 luvulla oli aikaa enemmän tavata ystäviä, ja tuttuja.. Vauhti vain muuttui 80 lopussa. Ja 90 luvulla tuli romahdus.
Siitä selviäminen vei monilta vuosia.
Sitten tuli niin kiireiseksi koko elämä, että hyvä kun sukulaisiin pystyy pitämään yhteyttä. Eli vielä -80 luv oli aikaa enemmän. Vierailtiin, lainailtiin, kahviteltiin.
olen asunut muuallakin kuin Suomessa, ja sopeutunut oikein hyvin.
Tuttavia on 4ssä eri maassa.
Ei Eestissäkään ole helppoa enää tänä päivänä tutustua, ja kiire tuntuu sielläkin olevan kova. (omakohtaisia kokemuksia)
Surullista perässä tulette, ja niin se vaan on ettei mennyt aika palaa. Tämä koko maailma on muuttunut, emmekä me vaan voi sille mitään, sopeuduttava on siihenkin.
Tässä on pieni kulttuuriero. Suomessa kylään mennään vaan, kun kutsutaan. Tiedän, että Virossa tässä asiasssa ei olla niin muodollisia.
Oletko kutsunut suomalaisen kylään? Siitä ne ystävyyssuhteet alkaa.
ja tahaks teada mitu aastakümmet veel? no see ei ole lahendus.
Kaua sa seda kohvi litkid ja ilmast räägid, kui teine ei ole millestki huvitatud.
ymmärtäny kysymystä.
Jokaisella eestiläisellä on sydänystävä kautta aikojen.
Kauanko olet asunut Suomessa ?
Tiedätkö mistä suomalaiset yleensä
kuskustelevat ?
Laita ilmoitus lehteen jos haluat oikeita
ystäviä !
Tunnetko yhtään suomalaista joka olisi
asunut taikka opiskellut viron kieltä ja
kulttuuria ?
On suuri ero asutko vuokralla
taikka muussa majoituksessa !
Suomessa on suuria eroja eri maakuntien välillä
miten vieras otetaan vastaa !
Kaikki suomalaiset eivät ole kuten TVssä
- joten ottaa aikaa saada selville kuka
on saarlane - soomlane - mulgi -
venalane - setu jne jne kuten hyvin teidät omasta
maastasi !
Suomessa on taas linna rahvas vs maa rahvas ja
sitten kaikki maakunnat erinevad !
On olemas eestlasi, kes sõbraks ei kõlba...
On venelasi, kes pole ühtmoodi suure südamega..
Sama kehtib ka soomlaste kohta.
Igas rahvuses on "vigaseid".
Ja kindlasti on sinul eneselgi mingi viga, mis ei tee sind teistega võrdseks...
Minul on soomlannast südamesõbranna.
Oleme üle kahe aasta läbi käinud ja tema peale võin alati kindel olla.
Kui üks on jobu, siis ei tähenda, et kõik on jobud ja mitteusaldatavad...
Alati leidub erandeid ja kui sinul on siin sôbranna ei tee see sind sellepärast teistest paremaks.
Tee silmad lahti ja kuula kuidas teistel kaasmaalastel läheb.
Kaks aastat on lühike aeg. Jätkame sinuga vestlust kahekümne aasta pärast.
"kaasmaalane". Tegelikult on eestlased ja soomlased ja me kõik põhjarahvad üsna sarnased ja kõik sõltub sellest "kuidas metsa hõikad, nii sulle vastatakse". Minul isiklikult on soomlaste hulgas PALJU HÄID tuttavaid, kuid on ka paar tõelist südameinimest, SÜDAMESÕPRA, kellega võin jagada nii rõõme kui muresid! Nad on ise öelnud, et arvasid alul eestlastest samamoodi nagu siin eespool kommentaarid, (teine ühiskond ja võõrastamine jne..) kuid on aru saanud nii Eestis kui Soomes või kus iganes maal loeb see, MILLINE SA ISE OLED!!! Kui sa võtad eelarvamusteta inimesi sõltumata, mis ühiskonnas või kus on nad elanud, nii leiad igalt poolt kas sõpru või lihtsalt tuttavaid. Uskuge nüüd kallid inimesed, inimsuhted ei olene rahvusest ega riigist, see oleneb iga inimese OMA INDIVIIDIST! Loomulikult ma kujutan ette, et kui on mingi eriti suur kultuurierinevus nagu võib olla aafriklase või aasialase ja meie vahel, siis võib tulla erimeelsusi igapäevaelu tegemistes, aga ka siin kehtib see sama vana hea: kuidas metsa hõikad, nii... Võtke rahulikult, MAKE PEACE!
Eestlastel on märkimisväärselt tugevamad sugulus- ja sôprussidemed soomlastega vôrreldes, ehk sellepärast tundub elu Soomes kuidagi kuivalt ja kurvalt. Elus ei ole kôik enda teha ja kôik ei olene enda indiviidist, vahest peab tegema valiku kahe viletsa vôimaluse vahel ja siis sellega leppima. Enda teha on siis ôppida sellega elama. Aga see ei tähenda, et inimene tuleb ônnelikuks omaenda üksinduses.
Inimsuhted ei olene tôesti rahvusest, aga on olemas kulttuure kus on kergem hingata ja jääda iseendaks.
"Eestlastel on märkimisväärselt tugevamad sugulus- ja sôprussidemed soomlastega vôrreldes, ehk sellepärast tundub elu Soomes kuidagi kuivalt ja kurvalt."
Mismoodi, kui sidemed tugevamad, kuidas tundub siis "kuivalt ja kurvalt"? Järelikult oled ise kuiv ja kurb.. Ja mida mõtled kahe viletsa võimaluse vahel? Ei saa kedagi sundida olema võõral maal võõras keskkonnas oma tahte vastaselt, jumal avita! Mine siis sinna, kus on su ligikondsed, kes sind täielikult mõistavad! Eestis on täpselt sama rahvas ja ühiskond ja ei ole see elu sugugi nii paha, kui sul 2 kätt ja 2 jalga ja mõistus peas!!! Teretore!
Mônele peab puust ette voolima ja traadist valmis väänama.
Minul on olnud ka ema, isa, vanaema, vanaisa, tädid, onud, nende tütred, vanatädid ja -onud, koolivennad ja -ôed, sôbrannad, lapsepôlvemängukaaslased, naabrid.
Sinul ei olnud siis kedagi eestimaal keda igatsed?
Minu lapsed on soomlased ja tahavad siin elada ja mina eestis ilma lasteta ei oska elada.
Abikaasa on hea ja tore, aga ta ei ole sôbranna, ema, isa....
Kuiv ja kurb.... kes teisele ütleb see ise on :)))
Ära ole tähenärija, said aru küll mis öelda taheti.
Kahjuks ma ei veel täiesti oska kirjutada mida ma mõtlen. Olen küll purjus ka ja see ei ole hea.
Tuli mulle natuke muru et mees olid armustunud eestlase naise ja naine olid vahetanud tema rikkampi vastu. Kas eestlane mõtleb natuke et parem võtta rikas kui see kes rohkem tahaksib temaga koos olema. Ma arvan et probleemi on olnud et teine elab Eestis ja teine Soomes. See on raske sellane armustus.
Eesti keel ei ole raske :) ja Soomes seda rahvusülikoolis näiteks võib õppida.
haluan tutustua Sinuun
Kallis eesti sõbratar!
On toisenlaisiakin tarinoita,tässä omani.
Mulle juhtus tutvumine ühe eesti tüdrikiga,saime sõbraks...ma õpin eesti keelt..ma arvasin temast on mulle tulevikku naine.
Ta juba ütles mulle ma olen see mees keda ta olid otsinud kogu oma eluaeg.
Olime onnelikud kui olime koos.
Monda hetkel hiljem ta helistas et talle on uus mees..parem..rikkam ...goodbye soome vaene(peaks olema Porche..mitte Madza).
Olin maha lüüdy..aga elu jatkub
Paar kuupäev järel ta helistas mulle ja rääkis see uus mees on armuhaige ja hakkaa(bunches)teda..aga meie suhe olid juba kadunud.
Ma armastasin teda veel ja teen seda edasi.
Murelik eesti-soome love-story.
Lugu on selline nagu poliitilisele mängurile kohane? Tuli lihtsalt selline môte sinu nimest.
Aga tôsisemalt môeldes on sinu lugu laias maailmas väga tavaline, tunnen ka mitmeid soomlannasid, kes on vana armastuse suurema varanduse vastu välja vahetanud.
Tegelikult ma sinu muinasjuttu ei usu, liiga magushale...
dsa