Jostain syystä meillä on kissan kanssa eläinlääkäreillä käydessä sattunut kaikkea kummaa:
1. Kerran eläinlääkäri PELKÄSI kissaamme niin ettei koskettanut sitä kertaakaan ja tarvittu toimenpide jäi tekemättä. Kissamme käyttäytyi ihan rauhallisesti. Eipä menty sille asemalle enää.
2. Kissamme oli ollut monta päivää syömätön, väsynyt ja apaattinen. Mentiin lääkärille, siellä otettiin verikokeita. Testien tulos oli kuulemma, että kissamme maksa on niin loppu että se pitäisi lopettaa heti. Emme uskoneet vaan veimme kissamme pois. Katsoivat perään sellaisilla ilmeillä, että kauheita eläinrääkkääjiä. Mentiin toiselle asemalle, siellä kissa pantiin nestetiputukseen ja taas otettiin kokeita. Ei ollut kuulemma mitään outoa maksa-arvoissa. Epäilivät että edellisen aseman laitteet olivat epäkunnossa... No kissahan tervehtyi parissa päivässä ja eli vielä monta vuotta sen jälkeen.
3. No tuli sitten se viimeinen aamu. Tiedettiin vaistonvaraisesti että tää on nyt loppu. Mentiin lääkärille ja kysyttiin että mitä pitäis tehdä. Lääkäri sanoi että jos jatketaan, niin kissa pitää opettaa väkisin uudestaan syömään, pakkoruokintaa letkuilla jne. Sanoin että ei sitten varmaan kannata jatkaa? Lääkäri ei vastannut siihen mitään vaan otti heti lopetusruiskut esille sen kummemmin tekemisiään selittämättä. Aika hitaasti sen surun läpi tajusin, että hei, se tekee sen nyt samantien! Sitten oli jo liian myöhäistä. Kun hankittiin uusi kissa, en enää sen eläinkääkärin luo pystynyt menemään, sen verran karvaasti jäi ne viimeiset hetket kaivelemaan.
1. Kerran eläinlääkäri PELKÄSI kissaamme niin ettei koskettanut sitä kertaakaan ja tarvittu toimenpide jäi tekemättä. Kissamme käyttäytyi ihan rauhallisesti. Eipä menty sille asemalle enää.
2. Kissamme oli ollut monta päivää syömätön, väsynyt ja apaattinen. Mentiin lääkärille, siellä otettiin verikokeita. Testien tulos oli kuulemma, että kissamme maksa on niin loppu että se pitäisi lopettaa heti. Emme uskoneet vaan veimme kissamme pois. Katsoivat perään sellaisilla ilmeillä, että kauheita eläinrääkkääjiä. Mentiin toiselle asemalle, siellä kissa pantiin nestetiputukseen ja taas otettiin kokeita. Ei ollut kuulemma mitään outoa maksa-arvoissa. Epäilivät että edellisen aseman laitteet olivat epäkunnossa... No kissahan tervehtyi parissa päivässä ja eli vielä monta vuotta sen jälkeen.
3. No tuli sitten se viimeinen aamu. Tiedettiin vaistonvaraisesti että tää on nyt loppu. Mentiin lääkärille ja kysyttiin että mitä pitäis tehdä. Lääkäri sanoi että jos jatketaan, niin kissa pitää opettaa väkisin uudestaan syömään, pakkoruokintaa letkuilla jne. Sanoin että ei sitten varmaan kannata jatkaa? Lääkäri ei vastannut siihen mitään vaan otti heti lopetusruiskut esille sen kummemmin tekemisiään selittämättä. Aika hitaasti sen surun läpi tajusin, että hei, se tekee sen nyt samantien! Sitten oli jo liian myöhäistä. Kun hankittiin uusi kissa, en enää sen eläinkääkärin luo pystynyt menemään, sen verran karvaasti jäi ne viimeiset hetket kaivelemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä on onneksi toistaiseksi vain hyviä kokemuksia eläinlääkäreistä.
yleensä käytetään yksityisellä, jossa on aivan ihanat lääkärit ja palvelu.
nyt viimeksi kun pentu meni jostain syystä huonoon kuntoon ja ei syönyt, niin soitettiin kaupungin eläinlääkärille. vaikka se on kiireinen, niin se sai samaksi päiväksi järjestettyä ajan kissan katsomiseen ja samalla totesi että se pitää nesteyttää.
vaikka kiire oli kova, niin siihenkin aika riitti.
siinä vaiheessa meillä oli rahaa niin vähän ettei kertakaikkiaan vain ollut varaa viedä yksityiselle.
uskoisinkin että suurin osa eläinlääkäreistä on kunnon tyyppejä jotka ajattelee eläimen parasta ja toimii sen mukaan.
mutta ei tarvita kuin muutama epäpätevä lääkäri, niin tulee helposti ajateltua että sellainen olisi eläinlääkinnässä yleistäkin.
Kissalla oli virtsaamisongelmia, piti viedä lauantaina lääkäriin ja läheisin auki oleva asema oli naapurikaupungissa. Kissalle annettiin nukutus punnitsematta, kun ei ekasta annoksesta nukahtanut, annettiin vielä lisää- edelleen punnitsematta. Lääkäri haukkui kissaa lihavaksi, vaikkei se sitä ollut, tutki hampaita ja putsasi ne kysymättä ensin lupaa, laskutti tietty. Huuhteli virtsatiet ja lasku oli pöyristyttävän suuri. Kissa nukkuin vielä myöhään illalla ja oli seuraavan päivän ihan tokkurassa. Ja viikonlopun jälkeen vaiva uusiutui, mutta onneksi pääsimme oman kaupunginosan eläinlääkäriaseman asiakkaiksi.
Olen useasti käynyt kunnallisella ja aina ne ovat vähän varauksella ottanut kissan vastaan.
Eräs lääkäri sanoi että pelkää kissoja sen vihaisen katseen ja kynsien johdosta ja näytti useita arpia käsissään :) Ymmärrän että aristaa kissoja, koita sinäkin.
Kannattaa käydä yksityisellä, koska hinta erot eivät loppuen lopuksi kovinkaan suuret.Kävin leikkauttamassa tyttökissan kunnallisella ja se maksoi 73e vaikka yksityinen maksoi 80e.Ajattelin mennessä että kyllä 40-50euroa riittää, mutta eih!
Meillä kunnallinen antoi lopetus piikin meitin vanhukselle, myös ilman punnitusta.Ja kertoman mukaan(en pystynyt itse olemaan peikalla)se pruuttasi niin monta piikkiä kissaan että sillä olisi ihmiseltäkin lähtenyt henki :(.
Olen aina pyrkinyt käymään yksityisellä kun vain raha tilanne sen sallii :)
Yksityisiä eläinlääkäriasemia nuo olivat kaikki. Mutta aina niissä tulee sellainen fiilis, että kaikki ovat erikoistuneet koiriin eivätkä arvosta kissoja yhtään. Varsinkin maatiaiskissoja katsovat vähän ohi, rotukissan kanssa eivät niinkään kehtaa näyttää hapanta naamaa.
Kerran jopa soitettiin paikalliseen rotukissayhdistykseen ja kysyttiin hyvää kissoihin erikoistunutta lääkäriä. Eivät suostuneet sanomaan siihen mitään, kun eivät kuulemma halua mainostaa. Arpapeliä se on sitten aina, ja kissalta voi mennä siinä leikissä henki ihan turhan päiten.