heippa.en tullut ketään satuttamaan tänne vaan kertomaan tarinani jotta muutkin saisivat uskoa ja toivoa.
olen siis ollut viime vuoden elokuussa kahdesti laparoskopiassa endon takia.sitten aloitimme mieheni kanssa lokakuussa väestöliitossa lapsettomuushoidot.tulokset olivat karuja..alle 10%mahdollisuus saada lapsi yhdessä.
päätimme tehdä inseminaation joka ei sitten tuottanut tulosta.
se oli suhteelle niin stressaavaa että yhteistuumin sovimme siirtävämme lapsenteon hoidolla myöhemmäksi.
nyt,tänään,vuosi leikkauksen jälkeen,sain kuulla terveysasemalta tuloksen.positiivisen!
me,alle 10% mahdollisuudella ja jälleen lisääntyneellä endometrioosin kasvulla olemme onnistuneet ilman hoitoja.
siis uskokaa minua,ei lääkärit todellakaan aina ole oikeassa!sinulla/teillä on varmasti mahdollisuus!kunhan jaksaa odottaa.ja ennen kaikkea KOITA OLLA STRESSAAMATTA JA MIETTIMÄTTÄ,niin vaikeata kuin se onkin..toivotan teille kaikille plussaonnea!!
olen siis ollut viime vuoden elokuussa kahdesti laparoskopiassa endon takia.sitten aloitimme mieheni kanssa lokakuussa väestöliitossa lapsettomuushoidot.tulokset olivat karuja..alle 10%mahdollisuus saada lapsi yhdessä.
päätimme tehdä inseminaation joka ei sitten tuottanut tulosta.
se oli suhteelle niin stressaavaa että yhteistuumin sovimme siirtävämme lapsenteon hoidolla myöhemmäksi.
nyt,tänään,vuosi leikkauksen jälkeen,sain kuulla terveysasemalta tuloksen.positiivisen!
me,alle 10% mahdollisuudella ja jälleen lisääntyneellä endometrioosin kasvulla olemme onnistuneet ilman hoitoja.
siis uskokaa minua,ei lääkärit todellakaan aina ole oikeassa!sinulla/teillä on varmasti mahdollisuus!kunhan jaksaa odottaa.ja ennen kaikkea KOITA OLLA STRESSAAMATTA JA MIETTIMÄTTÄ,niin vaikeata kuin se onkin..toivotan teille kaikille plussaonnea!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikeen paljon onnea vauvelin johdosta:)
on : "KOITA OLLA STRESSAAMATTA JA MIETTIMÄTTÄ."
En enää IKINÄ halua tätä kuulla.
Hienoa, että teillä on onnistunut mutt pliis, älä tule sanomaan että kun ette stressaa tai ajattele asiaa tulet raskaaksi. Voitko itse rehellisesti sanoa , että lopetit kokonaan stressaamisen ja asian ajattelemisen ja kas, tulit raskaaksi? Enpä usko.Raskaaksi tulo ei siitä johtunut vaan siitä että teillä nyt yksinkertaisesti onnisti.
Itse olen toivonut lasta jo kolmisen vuotta mutta paino-ongelmani luultavasti on estänyt sen tähän saakka, nyt olen kuitenkin pääsemässä ongelmassani niskan päälle, puolessatoista vuodessa lähtenyt jo toistakymmentä kiloa. Tutkimusten mukaan lapsentekovehkeissä ei pitäisi olla mitään ihmeempää vikaa, menkatkin ovat nykyään säännölliset. Olen siis ehtinyt nuoresta iästäni (22) huolimatta miettiä kolmen vuoden aikana lapsi-asian läpi valtavan surun, raivon, vihan, epätoivon, jopa kateuden sekä miljoonien muiden tunteiden värittämänä, ja tullut siihen tulokseen, että elämä ei voi, eikä saa olla minun äitiydestäni kiinni. Minulla on aivan valtavan ihana mies, jonka kanssa asiaa mietitään välillä murheissaan, välillä toiveikkaana ja välillä yleisellä tasolla. Ei elämä lopu siihen jos lasta ei tule, se vain on erilaista. On hankittava elämälleen muuta sisältöä ja oltava tyytyväinen siihen mitä kaikkea on saanut, purnata välillä siitä mitä jäänyt saamatta. Toivon kipinää en päästä sammumaan koskaan. Jokaisella suupalalla mitä suuhuni laitan, mietin että jos maltan mieleni, minustakin voi joskus tulla äiti. Tällä hetkellä toiveissani on enemmänkin, että pääsisin eroon painosta, vaikka ei sitä nyt lopen edes niin mahdottoman paljon ole, painoindeksiä nostaa jyrkästi se, että olen hyvinhyvin lyhyt. Todellakin siis sanon että parasta on koittaa keksiä elämään muuta, hoitaa ystävien lapsia, hoitaa ja vaalia suhdetta puolison kanssa, mitä ikinä tykkääkin tehdä. Kädet ristissä raskauden odottaminen saa itselläni aikaan vain mahdottoman itsensä ja tuntemuksiensa kyttäämisen, joka johtaa kerta kerralta suurempaan pettymykseen ja katkeraan oloon.
Onnea ketjun aloittajalle raskauden johdosta, ihanaa että joku onnistuu, eikä pidä ajatella että se olisi muilta pois :)
onhan se fakta että mitä kovemmin stressaa niin vaikeampaa on.mä kanavoin ajatukseni tuleviin kaverin häihin ja niiden järjestelyihin ja siten vaavi asia jäi hieman pienemmälle ajatuksissa.
en siis ollut miettimättä kyllä,mutta se ei ollut joka aamu päällimäisenä ku avasin silmät.en sanonut että se on yksinkertaista olla murehtimatta,siksi tarkoitin että voi olla apua siitä kun YRITTÄÄ keskittyä vähän muuallekkin.ei kirjoitukseni ollut mielestäni hyökkäävä tai muuta mistä pitäisi suuttua..
Olen alkuperäisen kirjottajan kanssa kyllä samaa mieltä. Meillä kävi vähän samalla tavalla.
Kun lasta ei kuulunut, jossain vaiheessa vain hyväksyin lapsettomuuteni. Joo kuulostaa naiviilta ja typerältä jne. mutta en myönnäkkään sen olleen helppoa. Se vaati minulta syvää itsetutkiskelua. Loppujen lopuksi ajatus lapsettomuudesta ei ollutkaan ihan hirveä. Aloin nauttia elämästä ja niistä ihmisistä jotka elämässäni jo olivat. Huomasin olevani onnekas.
Ja sitten:
Kappas vaan paksuna ollaan.
Joo, tiedän, kuulostaa ristiriitaiselta: hyväksy lapsettomuutesi niin saat lapsen. Mutta näin se meni meillä.