Onhan se järkyttävä juttu, mitä Jokelan koululla tapahtui.
Mutta älkää luulko, että te saatte vaatia siitä viihdearvoa lempiohjelmaanne! Suurinta osaa teistä tämä tapahtuma ei koske, oikea suru ja järkytys on uhrien omaisilla ja niillä, jotka olivat paikan päällä. Te muut pienet ihmiset voivottelette uutiskuvia televisiosta ja kuvittelette että teillä on oikeasti jotain tekemistä asian kanssa.
Haluatte, että asukkaille kerrottaisiin Jokelan koulun tapahtumista. Miksi ihmeessä? Jotta saisitte tapittaa innolla asukkaiden reaktiota televisiosta tai tietokoneen ruudulta! Vain siksi, että se viihdyttää teitä! Jälkeenpäin kävisitte kiivasta keskustelua siitä, kuinka joku asukkaista on niin sympaattinen ja ihqu, kun saattoi tirauttaa kyyneleen järkytyksen takia.
Mitä Jokelassa tapahtui on valitettavan totta, tosielämää. Mitä televisiossa tapahtuu on fiktiota, maksettua mainosaikaa, kilpailua katsojista. Mikäli nämä asiat sekoitatte, olette samalla tiellä kuin se nuori ampujapoika. Viihdettä ja tosimaailman tragedioita ei voi koskaan niputtaa yhteen.
Asukkaat eivät voi tapahtumalle mitään, ja he kuulevat tapahtumasta aikanaan. Kasvattakaa te itsellenne selkäranka ja antakaa asianomaisten surra rauhassa. Älkää antako tapahtumalle viihdearvoa, sillä se tekisi teistä yhtä mielenhäiriöisiä kuin ampujakin oli.
Mutta älkää luulko, että te saatte vaatia siitä viihdearvoa lempiohjelmaanne! Suurinta osaa teistä tämä tapahtuma ei koske, oikea suru ja järkytys on uhrien omaisilla ja niillä, jotka olivat paikan päällä. Te muut pienet ihmiset voivottelette uutiskuvia televisiosta ja kuvittelette että teillä on oikeasti jotain tekemistä asian kanssa.
Haluatte, että asukkaille kerrottaisiin Jokelan koulun tapahtumista. Miksi ihmeessä? Jotta saisitte tapittaa innolla asukkaiden reaktiota televisiosta tai tietokoneen ruudulta! Vain siksi, että se viihdyttää teitä! Jälkeenpäin kävisitte kiivasta keskustelua siitä, kuinka joku asukkaista on niin sympaattinen ja ihqu, kun saattoi tirauttaa kyyneleen järkytyksen takia.
Mitä Jokelassa tapahtui on valitettavan totta, tosielämää. Mitä televisiossa tapahtuu on fiktiota, maksettua mainosaikaa, kilpailua katsojista. Mikäli nämä asiat sekoitatte, olette samalla tiellä kuin se nuori ampujapoika. Viihdettä ja tosimaailman tragedioita ei voi koskaan niputtaa yhteen.
Asukkaat eivät voi tapahtumalle mitään, ja he kuulevat tapahtumasta aikanaan. Kasvattakaa te itsellenne selkäranka ja antakaa asianomaisten surra rauhassa. Älkää antako tapahtumalle viihdearvoa, sillä se tekisi teistä yhtä mielenhäiriöisiä kuin ampujakin oli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näihin on hyvä päättää vierailuni tällä palstalla.
...kuin iilimadot haaskalla, kuten extrasta nähtiin...
Minä henkilökohtasesti voin sanoa, että asia ei minua koske, mutta silti olen surullinen ja hämmilläni. Tämä asia kosketti koko suomea ja olisi vielä kauhempaa väittää toisin. Ihminen ei voi mitään sille jos suree. Ja ihmiselle täytyy antaa se mahdollisuus surra, ei vain siksi että hyvää viihdettä. Minä en ees kato bb:ttä ku joskus jos ei tule muuta ja hyvimn usein tulee. Mutta tehän niitä pidätte viihteenä, jos kiellätte ihmiseltä mahdollisuuden surra ja olla mukana. Asialla on aina kaksi puolta, Mutta on tekopyhää alkaa selittään että muita ku asianomaisia tämä ei ole satuttanu. Ei tietenkään niin paljon eikä kukaan voi kuvitellakaan sitä tuskaa, mutta silti suru se on pienempiki