Olen joskus tuntenut jonkun Ilomantsilaisen. He ovat käyttänee siitä nimeä Lystimantsi.
Onko tuo se nimi jolla te itse kutsutte kotipaikkaanne ?
Viime käyntini siellä jäi mieleeni todella hienona kokemuksena.
Kaunis paikka, miellyttävät ihmiset, hyvät ruuat ja monta muuta asiaa.
Joskus siellä oli eräällä tuttavallani joku neulomo. Työllisti omien puheidensa mukaan parikymmentä naista.
Onko tuo se nimi jolla te itse kutsutte kotipaikkaanne ?
Viime käyntini siellä jäi mieleeni todella hienona kokemuksena.
Kaunis paikka, miellyttävät ihmiset, hyvät ruuat ja monta muuta asiaa.
Joskus siellä oli eräällä tuttavallani joku neulomo. Työllisti omien puheidensa mukaan parikymmentä naista.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Vieläkin täällä. Kiitos pajon noista kauniista sanoistasi
ei ikinä ole käytetty eikä käytetä nytkään. Tuohan on lukkaus koko paikkakunnalle. Ei nuo muutkaan kohdat pidä paikkaansa. eihän täällä saa ruokaa mistään muualta kuin marketista. Ei ole ruokapaikkoja eikä mitän. Pelkkä kuiva kirkonkylä.
sinun mennä kahhunpessään talviunille?
Nää useimmat suomen kirkonkylät kiertäneenä sanoisin, että samanlaisia ne on useimmat. Turha sitä vollottaa oman kylänsä surkeutta. Siinä paljastaa vaan oman ahdasmielisyytensä.
Ensimmäistä kertoo kuulen mokoman nimen. Roikun jo eläkeijän kynnyksellä ja oun tuntenna muutamii tuhansii ilomantsilaisii. Lieköhän tuo jotain "turistiapuu."
Ja pitäjä ja kylä...voiphan olla, jotta turisti kahteloo toisella silimällä. Johii turisti.
Kuulin tuon nimen Ilomantilaisilta itseltään. Mielestäni se oli aika hyvä "väännös".
Kyllä kait se niin on ettei minkään paikan kauneutta ja hyvyyttä tajua niinkään se joka asuu siellä. Turisti huomaa.
Eräällä kaynnillä siellä oli ankara ukkonen ja kaatosade. Sen mentyä luonto näytti oikein säteilevän kauneutta ja elinvoimaa.
oikeen valitat jos joku kehhuu meijän pitäjjee. Ei tiässä liikkaa kehujia pyöri. On hyvä kun ies yksi löyty joka ei yksistään haaku meitä. Tahi tuohaan ei haaku ollenkaan vuan pelekästään kehhuu
Kiitos kauniista sanoista, Elisama! Tietenkin on myönnettävä tosiasia, että viimeiset vuosikymmenet ovat olleet murroksen aikaa ja jättäneet jälkensä myös meihin ihmisiin. Takana ovat työntäyteiset vuosikymmenet sivukylällä kun koko kylä ja pitäjä elivät rikasta aikaa. Paljo nuoria, paljon työikäisiä työn keskellä eläviä ihmisiä yrittämisen usko sielussaan. Nyt on sitten komeat osakkeet ja yltäkylläisyys mutta mielessä ikävä menneitä ulkonaisesti kenties köyhempiä mutta henkisesti rikkaita vuosikymmeniä kohtaan. Nykyään ihmiset ovat niin katkeroituneena kaikkeen! Vanhan osa on luopua. Kun nuoret lähtivät maailmalle elämää etsimään, yritän itse löytää elämän vaikka lintuja ruokkimalla.
Tuo kuvaus sopii monen srjäseutujen asukkaiden tunntoihin.
Nuoret ovat kaikonne, kaupat, palvelut ja sijaan tullut vain yksinäisyys.
Tunsin joskus erään liikemiehen jolla oli kai jokin neulomo "Lystimantsissa". Olimme liikesuhteissa en siis paremmin tuntenut.
Turisti, ja varsinnii elintasoturisti näköö "ihanoo kauneutta" er vinkkelistä. Sen komeempoo, mitä käkkyräisempöö petäjöö ja hateloo. Vain jos jouvut ottamaan leipäs pokasahalla ryövit metrin lumihagessa käkkyrästä toiseen toinperään näläkätaksalla, niin kahtojan silimässä on toisenlainen kauneus.
Olhan tuo tosasiiseen nojoova vitsikin: kirkkoherran röökynä tul pappinsa mukana suarnamatkalle sovottakämpälle ja loihe lausumaan: on ne onnellisia nuo metsätyömiehet kun saavat päivät pitkät kahlata puhtaassa, hohtavan valkoisessa lumessa ja siitä nautinnosta vielä maksetaan.
No ne ajathan onnii jo takana päin, tuhansiin hevosiin riäkkeeminen on loppunna ja syötykii jo ajat sitten. Vain eipä tuo ou kauniimpoo pitäjän hitaasti, vain varmasti tapahtuva kuihtuminen ja kuolema. Se on kehitystä ja rakennemuutosta.
Miksi yrität antaa teistä katkeran kuvaa. tapaamani ihmiset olivat todella mukavia.
Jouduin siinnä keskustassa ihmisiltä hieman kyselemään ja neuvoja tuli.
Hämmästelin sitä todella ystävällistä suhtautumista. Ei se "pöllimetsä" kaikkia katkeraksi tee.
Toivoisitko että täällä haukuttaisiin kotipaikkasi ja toivoisitko ettei turisteja tulisi ?
Jokaisella kylällä on "kermalistonsa."
Seisoskeleeko tämä ryhmä siellä keskustassa ja hekö vain siellä yleensä liikkuu.
Minä nimittäin en tavannut yhtään epäystävällistä ihmistä siellä.
Kyllä minähhii oun sattunna sammaan aikaan tuonne keskustaan kun joku tiettoo tarviiva turisti. Kyllä minä oun neuvonnu ystävällisesti enkä ou mittää kermalistoo. mikä ihmeen vänkyrä ja halaveksija sinä oekkeen out
Palaan vielä. Ihan hyviä asioita esitit. En kuulu "loukkaantuneisiin".
Mutta olen tuonut näkökulmia esille toisenlaisesta maailmasta, niitä et ymmärrä, lienee turha yrittääkään. Suorasuikaisuuskin johtunee elämänpiiristä. Olenhan minä kouluja käynyt - neljä vuotta kansakoulua. En pyytele sillä anteeksi käyttäytymistäni, olen täysin vastuuvelvololinen.
Ajettele, kuinka moni "pöllimetsän uhri" kirjoittelee tuntemuksiaan intenetissä? Eikö muutama joukkoihin mahtuisi?
Hyvää jatkoa, Elisama, et sä niitä maaiman pahimpia ole.
Harmittaa perkeleesti muutamat kirjoitusvirheet,katsos kun on yrittänyt oppia työnsä kunnolla.
Mistä toisenlaisesta maailmasta oikein puhut.
Olen aivan tavallinen suomalainen joka on nähnyt ja kokenut kaikenlaista niin Suomessa kuin muissakin maissa. Ehkä jopa keskinkeraista enemmän.
Olen nähnyt todella syvää köyhyyttä, sellaista jota meillä ei tapaa.
Suorasukaisuus ja oloihinsa katkeroituminen on kaksi täysin eri asiaa ja pystyn kyllä erottamaan ne toisistaan.
Nuo neljä luokkaa kansakoulua. En nyt oikein usko (anteeksi vain) tuohon asiaan.
Kuinka paljon yli 80v olet sitten. Pohjois-Karjalan kansakouluista ei yksikään ollut 4-luokkainen sotien jälkeen.
Sanoinko jotain pahaa "pöllimetsäläistä" en varmaan.
Sinä annoit ymmärtää jonkun muun ammattiryhmän halveksineen metsureita (kirkkoherran) ja nyt yrität vihjata minun halveksivan.
Kyselet etteikö muutama "pöllimetsän uhri" sovi tänne kirjoittelemaan.
Kerronpa jotain. Olen itse ollut joskus pöllimetsässä. Kaatanut puita, tehnyt halkoa, kuorinut kaivospölkkyjä Belgiaan, juontanut tukkeja hevosella ja traktorilla, ajanut tukkeja metsästä sahalle.
Olen tehnyt näitä hommia muuallakin kuin Suomessa, vaikka en ole ammatiltani metsuri.
Miksi asut siellä jos se on niin huono paikka.
Minua ei harmita yksikään kirjoitusvirhe, koska en ole missään oikeinkirjoituksen tentissä.
Lupaan etten enää palaa asiaan tämän jälkeen.
Koulunkäyntini pitää paikkansa, paitsi unohdin pari viikkoa kestäneen ns. "kiertokoulun".
Metsätyökokemuksesta; uskon että olet harrastellut sitä. Monet ovat tehneet sitä nälkäpakalla pysyäkseen hengissä.
Siinä se, joka erottaa näkemykst, ja jotka ei tule helposti ymmärrettäviksi.
Hyvää jatkoa Elisasalama! Ei kanneta kaunaa.
joka on syntynyt 1936, on käynyt koulua vain neljä vuotta. Hänestä nuorempi veli s. 1939 kävi viisi vuotta ja kolmas veljeni s. 1944, suoritti yhtenä talvena kaksi luokkaa, joten hänkin kävi koulua vain kuutena vuotena. He kaikki kävivät koulunsa Ilomantsissa.
Vasta myöhemmin vanhin veljeni on opiskellut työnsä ohella lisää, mutta silloin hän ei enää asunut Ilomantsissa.
Makuasioista ei kannata riidellä! Meitä ilomantsilaisia on niin moneksi ettei yhdellä lauseella voi kaikkia luonnehtia.
Omasta mielestäni ilomantsilaiset ovat pääsääntöisesti ihan mukavaa porukkaa.
"Pohjois-Karjalan kansakouluista ei yksikään ollut 4-luokkainen sotien jälkeen." kirjoitit.
Virallisesti sekin koulu, jota veljeni kävivät, oli seitsemän-luokkainen, mutta jostain syystä kaikkia ei koulutettu niin paljoa.
Itse kävin kyllä seitsemän vuotta, mutta vaikeaa oli, sillä minun kohdallani ja minua koskevissa asioissa (kuten opiskeluni) koulua hallitsi kahden perheen lapset, jotka tekivät jokaisesta koulupäivästäni helvettiä.
nimimerkki kuulo.
Olen pinkoliina, en vain jaksa kirjautua.
Hienosti vedätit minua.
No onneksi nyt tajusin ettet ole sitä mitä sanot olevasi.
No en tietysti kanna kaunaa siitä, että olit minua fiksumpi.
Epäilin aitouttasi jo heti ensi viestistäsi, mutta tämä viimeinen paljasti sinut lopullisesti.
Todennäköisesti et ole edes Ilomantsista.
No nyt meni viisaskin vipuun aluksi, mutta onneksi selvisi.
En sitten tiedä mihin uskoa.
Suomen Kansakoululaitoksen historia vaan kertoo niinkuin kirjoitin. Miksiköhän siellä on niin väärää tietoa.
ja käytäntö toista. Lakiahan voi kiertää "laillisesti", kuten kolmen veljeni kohdalla tehtiin:
Vanhimmalle ja nuorimmalle veljelleni annettiin hyvät numerot kouluaineista ja kerrottiin toisen suorittaneen seitsemän vuoden oppimäärän neljässä vuodessa ja toisenkin kaksi luokkaa yhtenä talvena. Ja niinhän todistuksessakin luki.
Vasta työelämässä he olivat huomanneet tietojensa puutteellisuuden ja olivat paikkailleet opiskelemalla iltaisin.
Keskimmäinen veljeni kieltäytyi menemästä kouluun viidennen luokan jälkeen, eikä häntä saatu sinne. (Toinen samanlainen tapaus ja samaan aikaan oli myös naapurissa). Koulunkäyntinsä loppui siihen, mutta tälläkään veljelläni ei ollut sinänsä opiskelua vastaan mitään. Myöhemmin hän opiskelikin yksinään kuvaamataiteita, historiaa, psykologiaa, filosofiaa ja yhteiskuntaoppia kuolemaansa asti.
Mistä niitä tietää mistä johtui, mutta ainakin Ilomantsi melko köyhä sodan jäljiltä. Sota on rasittanut "ihmisenä ihmiselle" olemista vielä pitkään sodan jälkeenkin. Ilomantsissa tapeltiin vallasta aivan kuten muuallakin.
Veljistä en tiedä, mutta Ilomantsissa oli monia sellaisia, joilla koulunkäynti jäi jopa yhteen luokkaan, tai muuten vajaaksi.
Syyt siihen:
- evakkoretket, siellä oli monenlaista.
- koulumatkat, tiettömien taipaleiden takaa jopa
viidestä - viiteentoista kilometriä. Ei ollut "taksikyytejä."
- leivän hankinta, piti olla savottatöissä kymmenvuotiaasta justeerin päässä. Piti tai ei, kuitenkin arvomaailmaan mahtui vain "riski työmies", koulutus oli toisarvoista. Minkä sille penikka mahtaa ja ehkäpä ajattelikin samalla tavalla. Koulun johtokunta - edusti lakia - oli voimaton. "Penikka" oli samaa mieltä - ei kouluun, vaan "oikeisiin töihin."
- koulutodistukseen; jos joku "savottajätkä" -iästään huolimatta - kahlasi koulun vaikkapa neljässä vuodessa, ei hänen tarvinnut saada armopisteitä. Voisiko ajatella, että jo siinä iässä oli "elämänkokemusta" ja ei koulu ollutkaan savottaa pahempi. Tunsin erään "nelivuotisen" kouluja käyneen, joka voitti Ilomantsin, 27 kuolun edustajien välisen kilpailun realiaineissa(matematiikka, suomenkieli,historia,yhteikuntaoppi,yms.) Ehkä se todistaa jotain tähän asiaan.
Elämä ei aina ole sitä, miltä se kirjoissa näyttää.
ainakkaa viiskytluvulla. Olis polliisi tullu hakemaan ja vieny väkisin. ei tarvii valehella nuin paksuu ja häpästä meitä senki kutale
tapahtui se, että veljeni ja naapurin poika jättivät koulun kesken viidennen luokan jälkeen, eikä näkynyt poliisia siinä asiassa.
Sen sijaan kirkollisveroja ulosmittaamassa kävi kyllä ulosottomies. Hän teki myöhemmin itsemurhan. - Rankkaa hommaa varmaan se hänen työnsä.
Kiitän sinnuu nuista sanostasi on mukava lukkee jonkun suaneen hyviä kokemuksia Ilomantsista.luulen tietäväni tuon neulomon. oli siinä sukulaistyttö töissä. alakoko sukunimi A lla ja oli pieni mies. oli keran rahotuksella näin puhuttiin.
Vae oot sinä käännä Ilomantsissahhii. Sinä taejat tykätä Pohjos-Karjalasta. Piättelen vaen siitä kun oot tuota meijän Lieksoohi kehunna. On se hyvä kun joku näkköö hyvijäkkii puollii meissä. Tahi tarkotan meijän kotiseotuloessa. Minnää oon jo muutanna aekoja sitten poes sieltä.
Koko Pohjois-Karjala on kaunista seutua. Harmi vain että siellä on niin vaikea työtilanne että maakunta autioituu.
kaikkein kaunein
koko maakunnan suuri ihailija ja ystävä. voe kun olis teitä enemmän.
Olen itsekin täältä kotoisin, mutta joutunut elämäni elämään etelässä. Ennen sanomalehtiä, radiota ja tv:tä vanhoja ihmisiä arvostettiin siksi, että heillä oli tieto siitä, miten elämän arkipäivä järjestettiin parhain päin ja miten suku työnteolla vaurastui. Mistä nyt tuodaan Pohjois-Karjalaan takaisin se tieto ja taito, kun paikalle jääneillä ei sitä enää ole ? Voisivatko eläkeikäisinä sinne palaavat tuoda takaisin sen tiedon, miten arkipäivän asiat järjestetään parhainpäin ?
keksivät uusia lakeja, jotta työllä saadut rikkaudet siirtyvät jatkojalostettavaksi pois hyödyttämästä paikallista rajaseudun väestöä. Tarkoitan työllä hankittuja metsiä ja muutahan siellä ei ollutkaan. Ilomantsilaiset metsineen hyödynnettiin loppuun.
60- 70-luvulla metsätyömiehet rämpivät metrin paksuisessa lumessa pokasahoineen ja kirveineen pitkiä päiviä ilman vuosilomia elättääkseen perheensä. Samaan aikaan paperitehtaiden omistajat rikastuivat halvalla saaduilla puilla ja hyvin meni paperitehtaiden työväestölläkin. Heillä oli kevyet hommat, paljon vapaa-aikaa ja hyvä palkka.
Lisäksi kun Ilomantsin nuori väestö otettiin Etelä- Suomen tarpeisiin, ei jäljelle jäänyt vanhempi väestö kyennyt pitämään huolta edes itsestään. Vanhat jätettiin kylmästi korpiin kuolemaan, sillä kirkonkylissä ei ollut asuntoja, ei päässyt lääkärille, ei ollut mitään, eivätkä useimmat metsätöissä olleet selvinneetkään hengissä edes eläkeikään asti. Siihen hätään tuli Pekka Puska sananselittäjäksi.
Siihen aikaan kun kävin kansakoulua, Ilomantsin asukasluku oli noin 14.000 ja rakennemuutoksen jälkeen noin 7000. Pääasiassa ne mainitsemani nuoret muuttivat pois, ja he olivat niitä, joiden olisi pitänyt se vauraus luoda. Miten sairastunut paikallinen väki siinä tilanteessa olisi voinut vaurastua kun terveemmätkään korpiin jätetyistä eivät kyenneet tekemään polttopuita talveksi ja hakkaamaan avantoa jotta saa saunaan vettä?
------------------