(Pöö, minä taas.)
Oletteko huomanneet sellaista ilmiötä, että oikeastaan osaatte ajatella asioita salamannopeasti, siten että välähdyksessä jokin asia tulee selväksi - ja sitten kuitenkin sama asia pitää jaaritella vielä verbaalisesti päässä uusiksi, ja se sitten kestääkin tovin?
Herää kysymys, miksi tuhlata aikaa sisäiseen lässytykseensä. Onkohan verbaalinen ajattelu syntynyt (myös) ajan tappamiseksi... Pitkästyminenhän on yksi kamalimpia asioita ihmiselämässä.
Äiti, mitä mää tekisin?
Oletteko huomanneet sellaista ilmiötä, että oikeastaan osaatte ajatella asioita salamannopeasti, siten että välähdyksessä jokin asia tulee selväksi - ja sitten kuitenkin sama asia pitää jaaritella vielä verbaalisesti päässä uusiksi, ja se sitten kestääkin tovin?
Herää kysymys, miksi tuhlata aikaa sisäiseen lässytykseensä. Onkohan verbaalinen ajattelu syntynyt (myös) ajan tappamiseksi... Pitkästyminenhän on yksi kamalimpia asioita ihmiselämässä.
Äiti, mitä mää tekisin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
vain keskustelevat välillä keskenään. Oletko myös huomannut että omasta mielestäsi olet tosi hyvä tekemään joitain asioita "teoriassa"? Mutta kun alat tehdä sitä asiaa niin siitä ei välttämättä tulekaan mitään. Sielu näet osaa mutta ruumis ei. Sillä sielu on täydellinen mutta tämä maallinen maatuva osa ei ole muuta kun täysin vajaa.
Yleensä jos omatunto on tallella eikä sielu ns. nuku niin sielu auttaa ruumista tekemään asiat oikein.
ainakaan käy yleensä verbaalisesti asioita päässäni läpi mutta en silti tunnu olevan mitenkään nopeampi käsittämään.. mun mielestä semmosesta on vaan vaivaa.
joo, mitähän MÄ sitte tekisin?
Jos et käytä suomenkieltä ajatteluun, miten sitten ajattelet, kuvinako?
Tarkemmin AJATELLEN se heti-nyt-tietäminen ei ehkä olekaan ollenkaan ajattelua. Vain se on, mikä nyt yleensäkin on normaalia ajattelua, ja useimmiten sinne tänne tempoilevaa, rauhatonta, ohjausta vailla jne.