Hei.
Ajattelin laittaa kokemuksiani ja ajatuksiani nyt noin 10-vuoden "sairastamisen" jälkeen, että löytyykö mahdollisesti samassa tilanteessa olevia kohtalontovereita.
Eli olen nyt 29-vuotias nuorimies (mielestäni heh :D ) ja itselläni on ollut päällä jo noin 10-vuotta. Diagnoosin tekemiseen meni useampi vuosi. Kun itse selkäoireet alkoivat olin mielestäni ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta oireiden pahentuessa aerobinen liikunta jäi.
Nyt olen tässä viime aikoina/vuosina alkanut ottamaan liikunnallisesti takaisin mikä silloin jäi, mutta sairauden edetessä on tullut myös lisää rajoittavia tekijöitä. Tällä tarkoitan alaraajojen polvien ja lonkan nivelien kipua ja tulehdustilaa. Selkä, mikä aiemmin oli aina kipeä ja jäykkä, on nykyisin suurilta osin suht kivuton vaikkakin jäykkä.
Periaatteessa olen "kestänyt" hyvin pääasiassa positiivisella asenteella ja yrittämällä elää normaalia elämää. Käyn kävelyllä koirien kanssa (lenkkeilisin mutta en ole varma onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä lonkkaa ja polvia ajatellen), nostan säännöllisesti punttia ja lisään vähitellen jalkojen lihaskuntoa kun lihaksisto on rappeutunut jonkin verran kortisonin ja liikunnan puutteen vuoksi :( Tämän vuoksi on välillä ärsyttävää tasapaino-ongelmaa esim metsässä kävellessä.
Missään "reumatapaamisissa" ja muissa en ole käynyt. En ole ottanut selvää miten niitä edes etelä-suomessa järjestetäänkään. En tiedä haluaisinko edes. Onko muut käyneet vertailemassa kokemuksiaan jne? Jotenkin ringissä istuminen ja voivottelu omista vaivoistaan olisi itselleni ainakin hyvin vastenmielistä :D
Jos kuulostaa tutulta niin laittakaahan tekstiä.
Ajattelin laittaa kokemuksiani ja ajatuksiani nyt noin 10-vuoden "sairastamisen" jälkeen, että löytyykö mahdollisesti samassa tilanteessa olevia kohtalontovereita.
Eli olen nyt 29-vuotias nuorimies (mielestäni heh :D ) ja itselläni on ollut päällä jo noin 10-vuotta. Diagnoosin tekemiseen meni useampi vuosi. Kun itse selkäoireet alkoivat olin mielestäni ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta oireiden pahentuessa aerobinen liikunta jäi.
Nyt olen tässä viime aikoina/vuosina alkanut ottamaan liikunnallisesti takaisin mikä silloin jäi, mutta sairauden edetessä on tullut myös lisää rajoittavia tekijöitä. Tällä tarkoitan alaraajojen polvien ja lonkan nivelien kipua ja tulehdustilaa. Selkä, mikä aiemmin oli aina kipeä ja jäykkä, on nykyisin suurilta osin suht kivuton vaikkakin jäykkä.
Periaatteessa olen "kestänyt" hyvin pääasiassa positiivisella asenteella ja yrittämällä elää normaalia elämää. Käyn kävelyllä koirien kanssa (lenkkeilisin mutta en ole varma onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä lonkkaa ja polvia ajatellen), nostan säännöllisesti punttia ja lisään vähitellen jalkojen lihaskuntoa kun lihaksisto on rappeutunut jonkin verran kortisonin ja liikunnan puutteen vuoksi :( Tämän vuoksi on välillä ärsyttävää tasapaino-ongelmaa esim metsässä kävellessä.
Missään "reumatapaamisissa" ja muissa en ole käynyt. En ole ottanut selvää miten niitä edes etelä-suomessa järjestetäänkään. En tiedä haluaisinko edes. Onko muut käyneet vertailemassa kokemuksiaan jne? Jotenkin ringissä istuminen ja voivottelu omista vaivoistaan olisi itselleni ainakin hyvin vastenmielistä :D
Jos kuulostaa tutulta niin laittakaahan tekstiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun selkäreuma diagnoosi tehtiin kun olin 25-Vuotias, lonkkakipuja ja selän aamujäykkyyttä oli ollut jo muutaman vuoden ajan ennen lopullista diagnoosia.
Selkää ei tullut hoidettua, kun työt tahtoi viedä kaiken liikenevän ajan.
Työterveyslääkäriltä kävin vuosien varrella hakemassa kipeisiin kohtiin kortisonipiikkejä ja uusimassa tulehduskipulääkereseptit.
Keskussairaalan kuntoutusjaksoilla olin muutaman kerran, josta sain paljon jumppaohjeita, mutta jumppaaminen tahtoi jäädä aika vähiin, samoin kuin liikuntakin.
43-Vuotiaana sitten hakeuduin Heinolan reumasairaalan kuntoutuskurssille, jossa lääkäri ihmetteli että miten minä pystyn asentajan töihin ja samalla reissulla minulle kirjoitettiin B-lausunto, jonka perusteella myönnettiin sitten työkyvyttömyyseläke.
Nyt jälkikäteen on sitten kaduttanut kun en ottanut sairauttani kovin vakavasti ja liikunta jäi liian vähäiseksi, sekä en ollut aktiivisempi ja vaatinut tulehdusta vähentävää lääkitystä, joten selkä pääsi jäykistymään kokonaan.
Kuten olet huomannutkin, kaikenlainen liikunta on erittäin tärkeää, tässä sairaudessa, vaikkakin monasti kipujen takia ei oikein jaksaisi kiinnostaakaan.
Suosittelen hakeutumaan kuntoutuskurssille vaikka Heinolan reumasairaalaan, sieltä saat luennoilla tietoa reumasta, hoitoja ja jumppaohjeita.
rikkivalmistetta kannatas käyttää sekä monivitamiinivalmisteita reumassa ja ennaltaehkäisyssä kalaöljyjä unohtamattta koska reuma niin kuin syöpäkin on ehkäistävissä lisä ravinteilla