Minkälaisia tuntemuksia perjantai teissä saa/sai aikaiseksi? Minulle perjantai oli entisessä juopon elämässäni kuin jouluaatto. Muistan teini-iässä kun vanhempani ostivat perheeseen ensimmäisen tietokoneen. Sitä tietokonetta olin toivonut niin kovin etten en edes ikinä uskonut sitä saavani(käänteinen ajatus). Mutta kun joulupukki sitten jouluaattona sen toi, niin riemulla ei ollut rajoja. Muistan sen tunteen kuinka olin lähes pakahtua tyytyväisyyteen -nyt sen sain!
Rakastin elämää...Minulla oli kaikki mitä tarvitsin.
Aikuisiällä työelämän kieputuksessa perjantaista ja perjantaipullosta löysin sen saman tyytyväisyyden tunteen. Se oli kuin lapsuuden joulu olisi paketoitu kossupulloon josta sitten pullon henki ruokki hyvää mieltäni. Kyseinen tilanne sai minut pakahtumaan..humalassa rakastin elämää...ja minulla oli sillä hetkellä kaikki mitä tarvitsin.
Edelleen perjantait tuo sen tarpeen kummasti esille. Se ns. lisäperustarve on juurtunut syvälle aivolohkoihin ja siitä ei varmaan koskaan pääse eroon, vai pääsekö? Ehkä eroon pääsemiseen vaikuttaa paljon se, että miten paljon sitä viina kukin on aikanaan juonut!
Tieytyt tilanteet laukasevat juomavietin. Voisin härskisti verrata tiettyjä juoma tilanteita miesten pornon katseluun. Jos mies menee saunailtaan niin onhan se tilanne jossa kiusaus juoda on tavattoman suuri. Aivan sama vietti-tilanne on jos telkusta yömyöhään tulee joku laadukas ranskalainen "hiihto"-elokuva. Kuinkahan moni miespuolinen tuntee tarvetta samalla hivellä keppiänsä? Mitä jos siinä kepissä vielä sattuu olemaan virta päällä?!.. Niin..kiusaus "voi" olla suuri.
Joka tapauksessa perjantai on mielestäni alkoholistin vaarallisin päivä mahdolliselle retkahdukselle. Lauantaiaamuna sitä onkin sitten taas jo itsestä ylpeä kun ei tullut vedetty sitä vakiokoomaa. Munat ja pekonitkin maistuvat ihan kumman hyvälle, aamulehden kera!
Jepulis! Hyvät viikonloput, ja muistakaa..
Se mikä ei tapa, se voi silti vielä tappaa!!
Rakastin elämää...Minulla oli kaikki mitä tarvitsin.
Aikuisiällä työelämän kieputuksessa perjantaista ja perjantaipullosta löysin sen saman tyytyväisyyden tunteen. Se oli kuin lapsuuden joulu olisi paketoitu kossupulloon josta sitten pullon henki ruokki hyvää mieltäni. Kyseinen tilanne sai minut pakahtumaan..humalassa rakastin elämää...ja minulla oli sillä hetkellä kaikki mitä tarvitsin.
Edelleen perjantait tuo sen tarpeen kummasti esille. Se ns. lisäperustarve on juurtunut syvälle aivolohkoihin ja siitä ei varmaan koskaan pääse eroon, vai pääsekö? Ehkä eroon pääsemiseen vaikuttaa paljon se, että miten paljon sitä viina kukin on aikanaan juonut!
Tieytyt tilanteet laukasevat juomavietin. Voisin härskisti verrata tiettyjä juoma tilanteita miesten pornon katseluun. Jos mies menee saunailtaan niin onhan se tilanne jossa kiusaus juoda on tavattoman suuri. Aivan sama vietti-tilanne on jos telkusta yömyöhään tulee joku laadukas ranskalainen "hiihto"-elokuva. Kuinkahan moni miespuolinen tuntee tarvetta samalla hivellä keppiänsä? Mitä jos siinä kepissä vielä sattuu olemaan virta päällä?!.. Niin..kiusaus "voi" olla suuri.
Joka tapauksessa perjantai on mielestäni alkoholistin vaarallisin päivä mahdolliselle retkahdukselle. Lauantaiaamuna sitä onkin sitten taas jo itsestä ylpeä kun ei tullut vedetty sitä vakiokoomaa. Munat ja pekonitkin maistuvat ihan kumman hyvälle, aamulehden kera!
Jepulis! Hyvät viikonloput, ja muistakaa..
Se mikä ei tapa, se voi silti vielä tappaa!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ettei nimenomaan perjantai saanut minussa sen kummallisempia tuntemuksia aikaiseksi. Se juomahimo saattoi iskeä vaikka tiistaiaamuna kello viisi. Tai ei se enää himoa ollut, vaan pahan olon saattamista edes jonkinlaiseen siedettävään olotilaan. Se korjaantuikin sitten sinnikkäällä odottelulla tuonne yhdeksään asti. Tuskan tunteja ne olivat. Huh, mikä helpotus oli kun sain ekan keskarin alas kurkustani ja siinä perään meni nopeasti muutama lisää. Alkosta myöhemmin iltapäivällä sitten sai sitä "oikeaa ainetta", sillä eihän keppana nyt edes mitään alkoholia mielestäni ollut. Sama ralli jatkui päivätolkulla, kunne oli pakko ajaa alas muutamaksi päiväksi.
Nyt on olo onnellinen kun ei tarvitse enää tuota tehdä. Alkon ja kapakan sijasta menen illalla palaveriin ja oikein odotan sitä. Aamut ovat kyllä muuttuneet huomattavasti kun ei tarvitse pelätä heräämistä ja sitä ettei saa unta enää kun ei ole viinaa sillä hetkellä.
Tänään en juo!
eroon siitä perjantai fiiliksestä, mutta se vie aikaa. Itelläni meni varmaan vuosi, kun en voinu mennä ruokakauppaankaan, pelkäsin käyväni mäyräkoiraan käsiksi ja siitä se olis alkanu. Lauantain ruokaostoksilla sitä tunnetta ei ollu. Nykyään voin käydä perjantai- iltanakin kaupassa, eikä tule sitä tarvetta, että kaljaa pitää saada, kun on perjantai. Takana on reilu kaks vuotta raitista aikaa, tämä on paljon antoisampaa elämää.
aina perjantaina mieheni ostaa 1-2 pulloa viskiä ja mäyräkoirallisen kaljaa. siinä se sit menee koko perjantai ja lauani-illat juodessa ja minua ärsyttäessä. Olen todella väsynyt tähän joka viikonloppuiseen juomiseen. Olen huono ihminen kun tätä on jatkunut jo 22 vuotta, enkä osaa lähteä.