Tämä löytyy MTV3 Helmestä
Mistä tuntee sielunkumppanin?
09.11.2007 00:10
Sielunkumppanin kohtaaminen on romanttisten elokuvien ja kirjojen suosituimpia teemoja. Mutta tapahtuuko rakkautta ensi silmäyksellä oikeassa elämässä? Onko jokaiselle vain yksi sielunkumppani, Se Oikea?
Oman sielunkumppanin tapaaminen ei yleensä jää huomaamatta. Henkilö tuntuu hyvin tutulta, ikään kuin hänet olisi tuntenut koko ikänsä tai kuin löytäisi vihdoin kotiin. Ensi tapaamista kuvaillaan usein sanoilla: ”Jotenkin vain tiesin, että tämä henkilö on se oikea”.
Monet kertovat tunnistaneensa kumppaninsa tämän silmistä, sielun peilistä. Kun sielunkumppani on astunut huoneeseen, muu maailma on tuntunut kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Joissain tapauksissa ihmiset ovat aistineet valoa kumppanin ympärillä kohtaamishetkellä. Usein kumppanin on tajunnut omaksi vasta tämän tultua lähelle, aistiessa tämän läheisyyden ja tuoksun. Jotkut kertovat muistavansa henkilön jostain, ehkäpä unesta.
Sielunkumppanin kohtaaminen ei kuitenkaan aina ole näin dramaattista. Carolyn Godschild Miller on haastatellut kymmeniä pareja, jotka kuvailevat liittoaan taivaassa solmituksi. Yleisin ensivaikutelma sielunkumppanista oli ollut ”mukava”. Tämä saattaa kuulostaa hieman laimealta, mutta aidossa rakastamisessa on kuitenkin kyse mukavista piirteistä, kuten ystävällisyydestä, välittämisestä ja jakamisesta.
Sielunkumppaneilla on yhteinen tehtävä
Sielunkumppaneiksi kutsutaan kahta ihmistä, joiden sielut tunnistavat toisensa. He eivät ole aivan toisensa kaltaisia, mutta heidän sielunkuvansa on hyvin samantyylinen. Sielunkumppanit tuntevat maailman samalla tapaa ja heillä on tunne yhteisestä tehtävästä. Tämä tehtävä voi olla esimerkiksi ihmisten auttaminen, toisen elämäntyön tukeminen tai yhteisen lapsen saattaminen maailmaan.
Kaikki sielunkumppanuudet eivät ole romanttisia, eivätkä kaikki sukulaissielut ole myöskään samaa sukupuolta. Kumppanuusenergiaa voi tuntea esimerkiksi perheenjäsenen, ystävän tai opettajan kanssa. Tunne yhteisestä tehtävästä toi James Watsonin ja Francis Crickin yhteen, jonka ansiosta he löysivät DNA-kaksoiskierteen.
Kaksoisliekkejä ei voi erottaa
Sielunkumppaneita saattaa tavata elämän aikana yhden tai useamman, sillä eri elämänvaiheet tuovat ihmisiä yhteen eri tarkoituksia varten. Kaksoisliekkejä uskotaan kuitenkin olevan vain yksi, sillä kaksoisliekit jakavat saman sielun. Jälleensyntymään uskovien mukaan kaksoisliekkien kohtaaminen tapahtuu hyvin harvoin, vain ihmisen ensimmäisessä ja viimeisessä inkarnaatiossa maan päällä.
Kaksoisliekit tuntevat täydellisen yhteyden kohdatessaan ja heidän on vaikea olla enää erossa tämän jälkeen. Monasti kaksoisliekkien elämässä huomataan paralleeleja ennen kohtaamista. Usein telepaattinen yhteys on niin vahva, että kaksoisliekit tuntevat toistensa ilon ja surun selvästi.
Tällaiset parit eivät kuitenkaan tunne olevansa toisistaan riippuvuussuhteessa, vaan toisen löytäminen saa hyvin vapautuneeksi. Suhteessa ei ole mitään tarvetta esittää, vaan kumpikin voi olla täysin oma itsensä. Tämä ei tarkoita, etteikö pari osoittaisi erimielisyyksiä. Kaksoisliekit voivat jopa riidellä enemmän kuin muut parit, sillä asioilla on heille väliä.
Sielunkumppanuus on aina molemminpuolista
Verrattuna aikaisempiin ihastumisiin, sielunkumppanin kohtaaminen tuntuu vaivattomammalta, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on vastavuoroinen. Aikaisemmissa suhteissa epävarmuus toisen tunteista on voinut saada rakkauden muuttumaan epätoivoiseksi, mutta tällä kertaa tunne on rentoutunut ja luottavainen.
Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on vahva. Sielunkumppani tuntuu tietävän – joidenkin aihetta tutkineiden mukaan muistavan - miten sinua tulee koskettaa, suudella ja pidellä. Tunteet virtaavat vapaina ja kumppania on helppo ymmärtää. Vahva myötätunto saa rakkaan tarpeet tuntumaan hyvin selviltä ja luonnollisilta toteuttaa.
"Rakkaus on yksinkertaista, mutta ei helppoa" (Dalai Lama)
Sielunkumppanuuden tarkoituksena on uuden oppiminen. Jotkut kutsuvat tätä karmaksi. Tällaisessa suhteessa ei ole tarkoitus muuttaa kumppania, vaan kehittää omaa itseä. Koska sielunkumppanin edessä on kovin paljaana, vaatii suhde rohkeutta kohdata itsensä. Oma haavoittuvuus voi tuntua pelottavalta, mutta menneisyyden kohtaaminen sielunkumppanin kanssa parantaa vihdoin vanhat haavat.
Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta. Kumppanin kanssa on valmis jakamaan tulevaisuuden pitkästä välimatkasta tai yhteiskunnan paineista huolimatta. Fyysinen ikäero ei tunnu esteeltä, sillä sielunkumppaneiden sanotaan olevan aina sielultaan saman ikäisiä.
Yhteys sielunkumppaniin on ikuinen
Liitto sielunkumppanin tai kaksoisliekin kanssa voi kestää eliniän, mutta joskus tarkoituksena on viettää yhdessä tietty aika, tiettyä elämänläksyä varten. Elämän-tilanne voi myös olla niin haastava, ettei se salli yhdessäoloa. Pari saattaa esimerkiksi tehdä päätöksen kunnioittaa aikaisemmin solmittuja sitoumuksia, eivätkä he päädy yhteen.
Ehkei kaikkien sielunkumppaneiden kohdalla ole tarkoituskaan pysähtyä. Jotkut sukulaissielut voivat olla reittimerkkejä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Yhteys sielunkumppaneiden välillä on kuitenkin aina olemassa – se on ollut läsnä ennen fyysistä kohtaamista ja säilyy myös sen jälkeen.
Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan
Monien aihetta tutkineiden mukaan sielunkumppanin lähestymisen tietää ennalta. Juuri ennen sielunkumppanin ilmestymistä elämäntempo nopeutuu. Sattumat tuntuvat seuraavat toisiaan ja ihmisiä ilmestyy eteen aikaisempaa enemmän. Kaipuu toisen luokse tuntuu vahvempana kuin aikaisemmin ja kutkuttava tunne siitä, että on valmis kohtaaman oman rakkautensa muistuttaa sydänalassa.
Miller kertoo, miten monet ovat saaneet ohjausta löytääkseen sielunkumppaninsa. Ystävät ovat järjestäneet kohtaamisen tai jokin oudolta tuntuva sattuma on ohjannut heidät toistensa luokse. Moni sielunkumppaninsa tavannut kertoo, miten: ”Ei aiemmin kulkenut sitä kautta töihin”, tai miten: ”Sattumalta eksyi Internet-sivustoille, jolta oma pari löytyi.”
Jos sinusta tuntuu, ettet tapaa toista puoliskoasi, niin ehket ole vielä valmis siihen. Sielunkumppanin kanssa et voi olla kuin itsesi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ette voi löytää toisianne ennen kuin olet löytänyt itsesi. Hän tunnistaa sinut helposti, heti kun olet oma itsesi.
Teksti: Stephanie Sinclair
Kuvat: futureimagebank.com ja Posti
Lähteet:
Masters, Arianni: “Soul mates & twin flames”, IllumiRate Internet-julkaisu. Melges-Brenner, Julia: “Finding a soul mate”, MuseNet Internet-julkaisu. Miller, Carolyn Godschild: “Soulmates: following inner guidance to the relationship of your dreams” New World Library, 2000. ”To draw your twin soul into your life” ja “Soul mates – partners across time”, MSN Yhteisö Full Moon Paradisen julkaisut.
Tulosta
Kerro ystävälle
Mistä tuntee sielunkumppanin?
09.11.2007 00:10
Sielunkumppanin kohtaaminen on romanttisten elokuvien ja kirjojen suosituimpia teemoja. Mutta tapahtuuko rakkautta ensi silmäyksellä oikeassa elämässä? Onko jokaiselle vain yksi sielunkumppani, Se Oikea?
Oman sielunkumppanin tapaaminen ei yleensä jää huomaamatta. Henkilö tuntuu hyvin tutulta, ikään kuin hänet olisi tuntenut koko ikänsä tai kuin löytäisi vihdoin kotiin. Ensi tapaamista kuvaillaan usein sanoilla: ”Jotenkin vain tiesin, että tämä henkilö on se oikea”.
Monet kertovat tunnistaneensa kumppaninsa tämän silmistä, sielun peilistä. Kun sielunkumppani on astunut huoneeseen, muu maailma on tuntunut kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Joissain tapauksissa ihmiset ovat aistineet valoa kumppanin ympärillä kohtaamishetkellä. Usein kumppanin on tajunnut omaksi vasta tämän tultua lähelle, aistiessa tämän läheisyyden ja tuoksun. Jotkut kertovat muistavansa henkilön jostain, ehkäpä unesta.
Sielunkumppanin kohtaaminen ei kuitenkaan aina ole näin dramaattista. Carolyn Godschild Miller on haastatellut kymmeniä pareja, jotka kuvailevat liittoaan taivaassa solmituksi. Yleisin ensivaikutelma sielunkumppanista oli ollut ”mukava”. Tämä saattaa kuulostaa hieman laimealta, mutta aidossa rakastamisessa on kuitenkin kyse mukavista piirteistä, kuten ystävällisyydestä, välittämisestä ja jakamisesta.
Sielunkumppaneilla on yhteinen tehtävä
Sielunkumppaneiksi kutsutaan kahta ihmistä, joiden sielut tunnistavat toisensa. He eivät ole aivan toisensa kaltaisia, mutta heidän sielunkuvansa on hyvin samantyylinen. Sielunkumppanit tuntevat maailman samalla tapaa ja heillä on tunne yhteisestä tehtävästä. Tämä tehtävä voi olla esimerkiksi ihmisten auttaminen, toisen elämäntyön tukeminen tai yhteisen lapsen saattaminen maailmaan.
Kaikki sielunkumppanuudet eivät ole romanttisia, eivätkä kaikki sukulaissielut ole myöskään samaa sukupuolta. Kumppanuusenergiaa voi tuntea esimerkiksi perheenjäsenen, ystävän tai opettajan kanssa. Tunne yhteisestä tehtävästä toi James Watsonin ja Francis Crickin yhteen, jonka ansiosta he löysivät DNA-kaksoiskierteen.
Kaksoisliekkejä ei voi erottaa
Sielunkumppaneita saattaa tavata elämän aikana yhden tai useamman, sillä eri elämänvaiheet tuovat ihmisiä yhteen eri tarkoituksia varten. Kaksoisliekkejä uskotaan kuitenkin olevan vain yksi, sillä kaksoisliekit jakavat saman sielun. Jälleensyntymään uskovien mukaan kaksoisliekkien kohtaaminen tapahtuu hyvin harvoin, vain ihmisen ensimmäisessä ja viimeisessä inkarnaatiossa maan päällä.
Kaksoisliekit tuntevat täydellisen yhteyden kohdatessaan ja heidän on vaikea olla enää erossa tämän jälkeen. Monasti kaksoisliekkien elämässä huomataan paralleeleja ennen kohtaamista. Usein telepaattinen yhteys on niin vahva, että kaksoisliekit tuntevat toistensa ilon ja surun selvästi.
Tällaiset parit eivät kuitenkaan tunne olevansa toisistaan riippuvuussuhteessa, vaan toisen löytäminen saa hyvin vapautuneeksi. Suhteessa ei ole mitään tarvetta esittää, vaan kumpikin voi olla täysin oma itsensä. Tämä ei tarkoita, etteikö pari osoittaisi erimielisyyksiä. Kaksoisliekit voivat jopa riidellä enemmän kuin muut parit, sillä asioilla on heille väliä.
Sielunkumppanuus on aina molemminpuolista
Verrattuna aikaisempiin ihastumisiin, sielunkumppanin kohtaaminen tuntuu vaivattomammalta, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on vastavuoroinen. Aikaisemmissa suhteissa epävarmuus toisen tunteista on voinut saada rakkauden muuttumaan epätoivoiseksi, mutta tällä kertaa tunne on rentoutunut ja luottavainen.
Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on vahva. Sielunkumppani tuntuu tietävän – joidenkin aihetta tutkineiden mukaan muistavan - miten sinua tulee koskettaa, suudella ja pidellä. Tunteet virtaavat vapaina ja kumppania on helppo ymmärtää. Vahva myötätunto saa rakkaan tarpeet tuntumaan hyvin selviltä ja luonnollisilta toteuttaa.
"Rakkaus on yksinkertaista, mutta ei helppoa" (Dalai Lama)
Sielunkumppanuuden tarkoituksena on uuden oppiminen. Jotkut kutsuvat tätä karmaksi. Tällaisessa suhteessa ei ole tarkoitus muuttaa kumppania, vaan kehittää omaa itseä. Koska sielunkumppanin edessä on kovin paljaana, vaatii suhde rohkeutta kohdata itsensä. Oma haavoittuvuus voi tuntua pelottavalta, mutta menneisyyden kohtaaminen sielunkumppanin kanssa parantaa vihdoin vanhat haavat.
Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta. Kumppanin kanssa on valmis jakamaan tulevaisuuden pitkästä välimatkasta tai yhteiskunnan paineista huolimatta. Fyysinen ikäero ei tunnu esteeltä, sillä sielunkumppaneiden sanotaan olevan aina sielultaan saman ikäisiä.
Yhteys sielunkumppaniin on ikuinen
Liitto sielunkumppanin tai kaksoisliekin kanssa voi kestää eliniän, mutta joskus tarkoituksena on viettää yhdessä tietty aika, tiettyä elämänläksyä varten. Elämän-tilanne voi myös olla niin haastava, ettei se salli yhdessäoloa. Pari saattaa esimerkiksi tehdä päätöksen kunnioittaa aikaisemmin solmittuja sitoumuksia, eivätkä he päädy yhteen.
Ehkei kaikkien sielunkumppaneiden kohdalla ole tarkoituskaan pysähtyä. Jotkut sukulaissielut voivat olla reittimerkkejä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Yhteys sielunkumppaneiden välillä on kuitenkin aina olemassa – se on ollut läsnä ennen fyysistä kohtaamista ja säilyy myös sen jälkeen.
Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan
Monien aihetta tutkineiden mukaan sielunkumppanin lähestymisen tietää ennalta. Juuri ennen sielunkumppanin ilmestymistä elämäntempo nopeutuu. Sattumat tuntuvat seuraavat toisiaan ja ihmisiä ilmestyy eteen aikaisempaa enemmän. Kaipuu toisen luokse tuntuu vahvempana kuin aikaisemmin ja kutkuttava tunne siitä, että on valmis kohtaaman oman rakkautensa muistuttaa sydänalassa.
Miller kertoo, miten monet ovat saaneet ohjausta löytääkseen sielunkumppaninsa. Ystävät ovat järjestäneet kohtaamisen tai jokin oudolta tuntuva sattuma on ohjannut heidät toistensa luokse. Moni sielunkumppaninsa tavannut kertoo, miten: ”Ei aiemmin kulkenut sitä kautta töihin”, tai miten: ”Sattumalta eksyi Internet-sivustoille, jolta oma pari löytyi.”
Jos sinusta tuntuu, ettet tapaa toista puoliskoasi, niin ehket ole vielä valmis siihen. Sielunkumppanin kanssa et voi olla kuin itsesi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ette voi löytää toisianne ennen kuin olet löytänyt itsesi. Hän tunnistaa sinut helposti, heti kun olet oma itsesi.
Teksti: Stephanie Sinclair
Kuvat: futureimagebank.com ja Posti
Lähteet:
Masters, Arianni: “Soul mates & twin flames”, IllumiRate Internet-julkaisu. Melges-Brenner, Julia: “Finding a soul mate”, MuseNet Internet-julkaisu. Miller, Carolyn Godschild: “Soulmates: following inner guidance to the relationship of your dreams” New World Library, 2000. ”To draw your twin soul into your life” ja “Soul mates – partners across time”, MSN Yhteisö Full Moon Paradisen julkaisut.
Tulosta
Kerro ystävälle
Vastaukset 23
Vanhimmat
olen menettänyt. Jäljelle jäi tunne, ettei enään koskaan voi olla eikä tulla ketään hänen tilalleen. Sellainen suhde antaa paljon, mutta jos sen menettää, jää jäljelle toivoton ja pohjaton yksinäisyys.
minullakin.
Elämäntilanteemme oli niin erilainen, että emme voineet jatkaa (sanattomasta sopimuksesta)tiivistä yhteydenpitoa. Uskon että välillämme oli rakkautta tai todella vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. No, aluksi oli todella vahva ikävä ja tyhjä olo. Vieläkin muistelen kaipauksella yhteisiä hetkiämme. Kun olemme olleet erossa, sama kiintymyksen tunne on hieman laimennut. Hän jätti tyhjän paikan elämääni. En usko että tulen/voisin edes kokea vastaavaa kenenkään muun kanssa.
elämä, jos ei ole valmis kohtaamaan toista ihmistä, voi menettää hänet tosi merkityksellisen ihmisen. Oon surullinen, koska minä olisin ollut valmis myös odottamaan parempaa hetkeä.
Olen löytänyt sielunkumppanini, ja aika riepotteli. Toisella aika ei ollut se paras mahdollinen, ja minä odotin, ja olin mukana. Kohtasimme, kietouduimme aina toisiimme vahviten ja syviten. Enemmän kuin vahvaa rakkautta, sitä sellaista jota vain harvoille on suotu, ja joka todellista yhteistä unelmaa. Nyt kun aika on parantanut, ja aika on se juuri oikea, parempaa kuin voi kuvitella. Minut jätettiin, toinen sulkeutui jonnekkin ja teki omat yksin tehdyt johtopäätökset, minua ottamatta mukaan vaikka yhteisesti olimmem sopineet, ja olemme kuunnelleet aina toisiamme, että kummatkaan eivät tahdo eroa, lopullisuutta, ja emme usko mitenkään että eroaisimme. Kun kaikki on meillä, sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla, yhteenkuuluvaisuutta, ja todella yhtä, ihanuutta, taivallisuutta. Olen aivan onneton, itken kokoajan, olen kuin elävänä kuollut. Ja toinen on jossain kadoksissa, ja uskottelee valheita että näin on parempi, ja on toisen jonkun kanssa juuri sitä mikä meillä on enemmänkin, ja jota aika odotti, ja näyttää, näytti aina. Silmien edessä kun sitä sellaista, minkä näkee, tuntee ja olemme kuin vastakappaleet toisillemme, unelmamme, haaveemme, kaikki..Kärsin, kidun, ja olen sanonut että näin ole parempi. Toinen sulki oven edestäni, ilman päätöstäni, karkasi jonnekkin kuin varkain en tiedä. Ja tietää miten rakastan häntä enemmän kuin mitään, ja hän rakastaa minua, näen sen. Kaikki tapahtui niin kuin salama iskee, ja hän ei kuunnellut minua. Menen eteenpäin jotenkin, joka hetki kuitenkin romahdan alas, itken, olen kuin haamu, ja mitä näen ympärilläni. Rakastettuni, elämänkumppani, enemmän kuin sielunkumppanini kasvot, kuulen hänet, tunnen hänen kosketuksensa, kaiken..Ja kaikki muistuttaa mitä kauneimmalla tavalla hänestä, kaunein maalaus maailmassa kuvastaa häntä, koskettavimmat, syleilevät kauneimmat sävelet maailmasta kuvaavat rakastettuani, sanatonta, hiljaisuutta. Hetkeä, kaipausta joka saa sydämeni pysähtymään. Hetken päästä se sykkii jälleen, kun näen hänet, kuulen hänet ja kietoudumme toisiimme. Ja, odotan, ja en tiedä miten syvälle oikein hukun. Yksinäisyys on lievä sana, tyhjyys myös, varsinkin kun se vain on, vaikka miten on. Tälläistä tällä kertaa. Hyvin traagista, Romeo et Juliet, jotain aivan hätkähdyttävää, värejä jotka itkevät, ja katsovat silmiin..Ei tämä ole tottakaan.
Kirjoituksesi, se tuntuu nyt niin tutulta, elän itsekin todeksi jotain, mitä en milloinkaan olisi voinut uskoa. Kuvailet tunteeni täydellisesti, ei ole mitään lisättävää. Hänen rakkautensa loppui, vaikka vielä hetki sitten kertoikin toista. Ei näin pitänyt käydä. En voi uskoa tätä todeksi, tunsin häneen valtavaa yhteenkuuluvuutta, mutta ilmeisesti se ei ollut sitä, mitä hän minusta ajatteli. Tiedän tehneeni virheeni, en syytä häntä mistään. Itse hänet luotani pois ajoin. Olisin voinut tehdä asiat toisin ja arvostaa häntä enemmän juuri sellaisena kuin hän oli. Hän riitti.
Mutta nyt, kaikki on poissa. Tyhjä asunto, tyhjä vuode ja hiljaisuus. Hän on poissa. En edes tiedä missä. Haluaa olla rauhassa, olin hänelle liikaa. Olin hänen ensimmäisensä.
Se, miten hän kertoi etten tunnukkaan oikealta, särki sydämeni täysin. Muistan kaiken sen, milloin vielä sain olla hänen omansa ja miten hän kertoi kuinka merkitsenkään hänelle. Vielä vähän aikaa sitten. Sillä ei sittenkään ollut mitään merkitystä, hän ei sittenkään halunnut minua. Uskoin häneen, uskoin meihin. En tiedä olinko hänelle väärä, vai oliko aika väärä. Kyllä hän onnellinen oli ollut, kuten sanoikin ja luotan häneen. Mutta ei enää, ja siitä syytän itseäni. Tiedän mikä meni vikaan ja mikä rakkauden ajoi pois.
Tahdon hänelle ainoastaan hyvää, hän on sen arvoinen. Olen surullinen että kohtasimme väärään aikaan, en usko että aikamme oli oikea. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa, miten kaikki voi loppua kuin seinään. Että vielä vajaa viikko sitten hän kertoi kuinka välittää, nukkui kanssani, olimme kotona ja tunsin että olen valmis todella hänen kanssaan yrittämään, antamaan itseni, en haamujani. Olin tehnyt päätökseni muuttaa virheeni. Mutta tänään en enää edes tiedä missä hän on. Syvä hiljaisuus, ei enää mitään yhteyttä. Kaipaan häntä niin.
sama juttu.
H*****i alkoi kaikki siitä kun toinen jätti kylmästi toisen takia. Eipä jäänyt mullekaan juuri mitään entisestä.
Pelasi kaupan päälle vielä minulla.
Noh, aina ei voi saada kaikkea ja aitoa rakkautta on silti maailmassa varsin vähän, heille kaikki kunnia ja oikeus onneen.
Klisee me ollaan niiin rakastuneita(so häivy taka.alalle).. on vain tyhjiä sanoja oman itsensä pönkittämiseksi.
tämä sielunkumppanuus ihan yksipuolista? Sun puolelta lähinnä.
Jos kumpikin olisi kokenut sen yhtenäisyyden mikä tulee kun löytää sen täydellisen parinsa, ei sitä mitenkään menetetä, eikä se lähde kävelemään, eikä vaihda sua toiseen. Vaan siinä on sellainen 110% suhde, jossa ei tarvi pelätä eroja eikä mitään, ei yhtään mitään.
On suhteita ja eroja, ja on sitten niitä sielunkumppaneita jotka löytävät toisensa, se muuttaa kaikki käsitykset suhteista ja niiden vaikuksista ja yms. ne vaikeudet loppuvat siihen paikkaan kun kohtaa sen omansa, eli sä olet vain ollut rakastunut johonkin joka otti jätti. Mitä hiton sielunkumppanuutta siinä oli?
Täytyy ihan sanoa, että kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Ei molemmin puolisesti sielunkummani todellisesti kylläkään tee niin että lähdetään vaan kävelemään, ei menetetä. Kuten sanottu, ei ole tottakaan. Se mikä on todellinen totuus tulee esiin sellaisella voimalla, ja vahvuudella että sillä on seurauksensa. Itse voin sanoa, että kohtaamisia tapahtuu ja puoleensa vetävyyttä kun ei vain kadoteta. Olen itse hyvin, hyvin pettynyt ja rumuutta en siedä, kaiken kauneuden pilaamista pilaamisen takia. Aika tietää ja näyttää. Ja jokainen ansaitsee juuri sen mitä itse on tehnyt suhteessa, joka on enemmän kuin todellista unelmaa ollut, hyvinkin ikuisesti.
itkee verta.Kuitenkin sinä kuivaat kyyneleeni kun niihin melkein hukun ja silloin taas muistan että kyllä sinä minusta välität...oikeasti rakastatMinä tiedän sen,sinä olet sen minulle näyttänyt,Minä olen saanut sen tuntea ihollani,ne suudelmat..sen hellyyden.
Mikä tekee tästä niin vaikeaa,ettei voisi tämän maailmalle näyttää.En enää välitä muiden sanoista.Ei ole tärkeää mitä muut ajattelee.Nyt minä olen valmis,sinä et enää ole.
Hän kuoli, ei jättänyt.
Tapasin Uutena vuotena minun sielunkumppanini vuosien jälkeen, kymmenien muiden ihmisten jälkeen, baarissa. Raskaana! Elämää kokeneena.. En ollut 10 vuotta sitten valmis hänelle eikä hänkään minulle, olimme kakaroita molemmat!!
Edelleen tunnen, miten hän on minulle jotain mitä ketään muu ei ole. Kukaan ei voi olla mitään niin vahvaa.. Hänen lähellään on minun kotini.. Hänen lähellään olen kokonainen.
Meillä on sama etunimi. Telepatia on aina ollut niin vahvaa, että kun ajattelen häntä, häneltä tulee viesti tai soitto seuraavana päivänä. Harrastimme samaa urheilu-lajia, pelinumeromme olivat peräkkäiset, syntymäaikamme väli 3 päivää, 1 tunti - tasan, ja ne kellonajat olivat myös nuo pelinumeromme!!
Eikä hän tunne enää samoin..
Mun usko tuohon kumppanuuteen on 10 vuodessa repaleina!! Tunne on minulla yhä, mutta voiko se olla vain yksipuolista?? Minun päässäni.. Tai sitten joidenkin ei vain todella ole tarkoitus päätyä yhteen, vaan tapaamisen opettaa jotain..?? Mitä ihmettä voi oppia siitä ettei voi tuntea ketään muuta kohtaan tällaista..??
Tunnistin hyvinkin kuvaukset sielunkumppanin kohtaamisesta kiihtyvine elämänrytmeineen kaikkineen... Minulla on ollut suurenmoinen onni kohdata useampikin ihminen, joka täyttää sielunkumppanin tunnusmerkit eikä itse asiassa (vielä?) yhdenkään heistä kohdalla ole ollut kyse romanttisesta rakkaussuhteesta - ennemminkin jonkinlaisesta karmallisesta elämän opinkappaleisiin liittyvästä yhteisestä taipaleesta.. Mielenkiintoinen teksti! Kiitos aloittajalle sen saattamisesta tänne luettavaksemme!
Löysin sielunkumppanin n. vuosi sitten. Asiat etenivät kaveruudesta ystävyyteen ja siitä rakastumiseen. Olemme yhdessä tämän naisen kanssa ihmetelleet useaan otteeseen, että voiko tällaista ollakaan; toista ymmärtää, vaikka toinen ei sanoisikaan mitään. Asioista ajatellaan samalla tavoin ja kaikki asiat voi jakaa. Ja toisen kanssa on todella hyvä olla.
Rakastuminen tapahtui vähän kuin vahingossa; en ollut ajatellut koskaan, että voisin rakastua naiseen.
Olimme molemmat tuolloin epätyydyttävässä parisuhteessa. Pystyimme keskustelemaan ongelmistamme tasapainoisesti ja toisiamme ymmärtäen. Eroajatukset oli molemmilla olleet mielessä useaan otteeseen jo paljon ennen kohtaamistamme. Minäkin olin vuosia ajatellut aika ajoin eroa, mutta en koskaan tuntenut olleeni siihen tarpeeksi vahva. Sielunkumppanini antoi minulle uskoa ja tukea ja pystyin lähtemään epätyydyttävästä avioliitostani. Päätöksen tein itsenäisesti, mutta tuskin olisin uskaltanut vieläkään tehdä sitä, mikäli minulla ei olisi ollut tätä uskomatonta tukea, jota ystäväni minulle antoi.
Ennen eropäätöstäni ja varsinkin sen tehtyäni on ex-mieheni terrorisoinut minua ja ystävääni pahoin. Hän ei näe eromme oikeita syitä, vaan syyttää naisystävääni erosta. Hän on uhannut pahoinpidellä ja tappaa meidät molemmat ja julistanut "sanomaansa" kaupungilla useaan otteeseen. Hän on kertonut milloin mitäkin valheita minusta, ystävästäni tai meistä molemmista.
Ystäväni on todella ahdistunut näistä syytöksistä. Hän vihaa ex-miestäni ja syystäkin. Tietoisuus siitä, että hän ei voi tehdä ex-mieheni teoille ja puheille mitään eikä voi niitä estää, on hänelle ylitsepääsemätön ongelma. Olen yrittänyt häntä tukea ja auttaa, siinä onnistumatta. Olen kehottanut häntä ottamaan yhteyttä ammattiauttajiin, mutta hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että ammattiauttaja ei pysty suhtautumaan asiallisesti meidän lesbosuhteeseemme ja sen myötä asian käsittely ei onnistu.
Aikaisemmin yhdessäolomme hetket olivat onnellisia, mutta nyt ahdistus purkautuu entistä useammin. Pelkään, että ystäväni murtuu ahdistuksensa vuoksi ja oloaan parantaakseen pyrkii pääsemään mahdollisimman kauas ex-miehestäni. Ja siihen päästäkseen pelkään hänen haluavan erota minusta. (Minulla ja ex-miehelläni on yhteisiä lapsia, jonka vuoksi joudumme olemaan edelleen yhteydessä usein.)
Pelkään menettäväni sielunkumppanini. Enkä tiedä, mistä saisimme apua. Tietääkö kukaan?
vie asia poliisille, kerro uhkailut ja yms. Sano miehellesi että hänen on päästävä asiasta eteenpäin tai asiat vaikeutuvat ja vaikuttaa teidän ja lastenne suhteisiinkin. Kerro ettet aijo hyväksyä hänen käytöstään ja älä sitä myöskään hyväksy.
Jos kukana uhkailisi minun rakastani minä en vain voivottelisi vierestä. On syytä tutkailla mitä miehesi todella pystyy tekemään, mihin asti annat hänelle luvan uhkailujaan toetuttaa laittamatta selkeää pistettä.
Sano että se on nyt loppu, kysy asiaa poliisilta mitä voit tehdä, puhu asiasta naisellesi ja kysy miten turvattomaksi jne hän itsensä tuntee, miettikää mahdollisuutta muuttaa, miettikää yhdessä mitä asialle tehdä ja miltä se tuntuu.
Lopeta uhrina olo ja toimi, ex-miehesi jatkaa koska teihin on helppo purkaa viha ja turhautuminen. Sinä annat sen jatkua. On aika laittaa piste asiaan, teidän takia.
*Olen kehottanut häntä ottamaan yhteyttä ammattiauttajiin, mutta hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että ammattiauttaja ei pysty suhtautumaan asiallisesti meidän lesbosuhteeseemme ja sen myötä asian käsittely ei onnistu.*
Miksi naisystäväsi tarvitsee ammattiauttajaa? Eikö se ole kuitenkin miehesi kuka sitä tarvitsee? Kumppanisi olisi varmasti onnellisempi, jos sinä ottaisit ohjat käsiisi ja puolustaisit häntä , etkä vääristäisi, että häessä on vikaa ja ohjailet ammattiauttajalle!! Sumen laki suojelee teitä, ja se tarkoittaa kävelyä poliisiasemalle ja kertomista kuinka asiat on ! Tartu siis ripeästi ohjaksiin, ja tee loppu eksäsi terrorisoinnista , jos oikeasti haluat, että asiat menevät toivottuun suuntaan teidän suhteessa. Minä en jäisi suhteeseen, jossa toinen ei olisi tukenani.
Alkuperäisestä kirjoituksestani jäi sellainen kuva, että häirintä jatkuisi edelleen. Häirintä on loppunut, mutta tuska jatkuu. Häirinnän vielä jatkuessa olen käynyt poliisilaitoksella ja ottanut selvää lähestymiskiellosta. Tämän asian olen kertonut exälle ja sen myötä häirintä loppuikin.
Minä en todellakaan sano, että naisystävässäni olisi vikaa. Hänellä on paha olla, jonka vuoksi olen kehottanut häntä ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan. Minä haluan tukea ja auttaa häntä, mutta koen, että itsekin niin syvällä tässä tilanteessa olevana en pysty katsomaan asiaa objektiivisesti. Ammattiauttaja voisi osata auttaa.
Olemme keskustelleet asiasta paljonkin ja yritetty yhdessä miettiä keinoja. Ja jatkamme siis edelleen sillä linjalla.
Tiesin jo ennen hänen tapaamistaan, että tämä tulee olemaan jotain suurempaa. Olin käynyt jo läpi aikamoisen mylläkän itseni kanssa, ja nyt minun oli aika kohdata valittuni/rakastettuni/sielunkumppanini.
Minua jännitti aivan kamalasti, mutta kun hän siinä seisoi edessäni, kaikki selkiintyi, järkiintyi ja samalla muuttui mahtavaksi kuohuksi. Kun sitten sinä iltana lähdimme omiin koteihimme, tiesimme kumpikin, ettei tämä ole viimeinen iltamme, halatessamme kaikki vahvistui: tunsin meidät yhdeksi.
Fyysisestä tapaamisestamme on nyt muutama vuosi mennyt, olemme yhdessä edelleen, onhan niin kirjoitettu. Elämä ei ole ollut helppoa, mutta yhdessä, sillä liekillä mikä meidät yhdistää, olemme voittaneet vastoinkäymiset ja olemme saaneet lisää voimia. Hän on minulle niin rakas. Me, olemme minulle tärkeintä elämässäni.
se onkin ollu mielenkiintoista.. olemme todenneet että jossain edellisessä elämässä ollaan varmaan tavattu. olen myös nähnyt hänestä unta ennen kun olen tiennyt hänen olemassaolostaan. maailman ihanin tunne löytää se puuttuva pala. tulla täydeksi ikäänkuin..
ja löysin uudestaan. Nyt yritän pitää kiinni paremmin.
Oman sielunkumppanin tapaaminen ei tosiaan jäänyt huomaamatta - lukkiuduimme molemmat katseeseemme... Hetki ympärillämme pysähtyi, ja mikä parasta, tämä tapahtui useampaan otteeseen.
"Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta." Tunne on todellakin ollut rentoutunut ja luottavainen; menin paljastamaan hänelle henkilökohtaisimmat asiani, mutta valitettavasti en saanut palkinnokseni samanlaista vasta-avoimuutta. Sielunkumppanini vetäytyi kuoreensa... Tämä saikin minut epäilemään sielujemme ystävyyttä.
Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on kuitenkin vahva. Ikävöin häntä. Elämän-tilanteemme on kuitenkin "niin haastava, ettei se salli yhdessäoloa".
Voi surku.
voiko sieulunkumppanuus olla todellista? Minä en ainakaan ole löytänyt omaani jos sellainen on olemassa. Ajatus sielunkumppanista romanttisessa mielessä on jotenkin eskapisminen ja epärealastinen. Edellä olevat kirjoitukset yksipuolisesti rakastetusta siulunkumppanuudesta ovat harhakuvitelmissaan surullista luettavaa.
Ehkä uskon sitten, kun tuollaista tapahtuu.
Ex jätti mut, koska "ei nähny mun sielua". Siisti juttu, meitsi ku ei ees usko, että mulla joku sielu on.