Mikähän luonnon tarkoitus silläkin on, että ihmisestä tulee (vanhemmiten) kylmä, välinpitämätön, etäinen, tosikko, katkera, inhottava, epäluuloinen, kuoreensa vetäytyvä, ihmisiä pelkäävä yms yms?
Mikä tappaa ihmiseltä sen sosiaalisen toiminnan kyvyn ja empatian? Miksi ihminen vihaa itseään ja lähestulkoon kaikkea liikkuvaa? Miksi ei osaa tuntea myötätuntoa? Miksi ei uskalla halata?
Miksi alle 20v osasi olla hauska ja pitää hauskaa?
Nyt ikää pian 40v ja elämä on vain musta putki tyhjyydessä.
Kohta on 60v mittarissa ja... ei mitään? Jos edes on elossa? Tuskin?
Mikä tappaa ihmiseltä sen sosiaalisen toiminnan kyvyn ja empatian? Miksi ihminen vihaa itseään ja lähestulkoon kaikkea liikkuvaa? Miksi ei osaa tuntea myötätuntoa? Miksi ei uskalla halata?
Miksi alle 20v osasi olla hauska ja pitää hauskaa?
Nyt ikää pian 40v ja elämä on vain musta putki tyhjyydessä.
Kohta on 60v mittarissa ja... ei mitään? Jos edes on elossa? Tuskin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
semmoista on elämä,ei voi mitään,skarppaa,hanki elämä,aloita harrastus,kyllä se siitä. Kenenkään ei tarvitse muuttua miksikään vain iän vuoksi.
Tollaset niskasta kiinni kommentit jokseenkin ärsyttää. Miten otetaan niskasta kiinni? Minä olen 22-vuotias ja erittäin ahdistunut siitä, etten rakasta itseäni. Minulla on harrastuksia ja olen suht aktiivinen. Itseinhoni vaan nostaa päätään aika ajoin. En näe itsessäni... mitään. Pelkän kuoren. Päässäni pyörii pelkkiä inhoavia ajatuksia. Olen kuin robootti. Tuntuu, että käyttäydyn kuin sellainen. Hymyni on iloton ja pakonomainen. En löydä mitään ratkaisua, koska en näe tuntemuksilleni muuta syytä kuin, että sisälläni todella on tyhjiö. Tunne on siitä totaalisen epätoivoinen, että ainakin tuntuu, ettei siitä opi yhtään mitään. Tiedän, että se taas häviää, mutta yhtä varmasti tiedänn että se tulee takaisin. Vastausta etsinkin siihen, miten oppia rakastamaan itseään. Itse en vastausta tiedä.