Jonkikumpi näistä on Beatlesin paras albumi, mutta kumpi? Rubber Soul on tasavahva suoritus, vain pari heikompaa rallia, muuten laatukamaa. Revolver on kiinnostavasti vanhan ja "uuden" Beatles-tuotannon välissä, se ei ole sitä poprockia, mistä Beatles antoi parhaat suorituksensa Help!in A-puolella ja Rubber Soulilla, muttei sitä psykedeelistä kamaa, mitä Sgt. Pepper edustaa myöskään. Mutta kategorioinnit sikseen: kumpi on parempi albumi? Perusteluilla saadaa mielenkiintoa.
Rubber Soul vs. Revolver
-siiz-
451438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
-kumpi on parempi albumi?..sanoisin et,kysymys on väärin asetettu.Mun kohdalla riippuu paljon mielialasta,mikä älpee tuntuu soivan hienoimmin just sillä hetkellä.Myös vinyylilevyltä soittaessa tunnelma jotenkin kivempi,kuin cd:ltä.
niin miksei ole hiljaa? Kysymys oli kumpi on parempi albumi näistä ja ne, jotka eivät osaa päättää voivat olla kirjoittamatta. Itse vastaan Rubber Soul.
-jos ei osaa pitää huolta omista asioista,niin valita vaikka Jurvan kuntaan.Sinä et päätä,mitä kukakin tääl vastailee,tai jättää vastaamatta.
Rubber Soul
on ehkä kiinnostavampi, mutta Rubber Soul on bändin tasaisin suoritus, ja kyllä minusta myös In My Life ja Girl ovat parempia biisejä kuin mikään Revolverin kappale. Joten vastaan Rubber Soul.
"-kumpi on parempi albumi?..sanoisin et,kysymys on väärin asetettu.Mun kohdalla riippuu paljon mielialasta,mikä älpee tuntuu soivan hienoimmin just sillä hetkellä.Myös vinyylilevyltä soittaessa tunnelma jotenkin kivempi,kuin cd:ltä."
Tässä viestissä taitaa kirjottajalla olla epäselvää muutama termi. Albumi (tai levy) tarkoittaa sitä tuotetta, josta puhutaan. Ei ole valiä, onko Rubber Soul cd-, vinyyli- vai kasettiformaatissa, se on joka tapauksessa albumi (tai levy). Jotkut ajattelevat cd:n tarkoittavan suoraan samaa asiaa kuin levy, koska usein käytetään termiä "cd-levy", mutta levy voi olla myös kasetti tai vinyyli. Se on siis kattokäsite kaikille erilaisille julkaisuformaateille. Ja LP taas tarkoittaa täysin samaa asiaa kuin vinyyli. Eli kannattaa jatkossa puhua levystä tai albumista, kun puhuu ylipäätänsä vaikka Rubber Soulista ja sitten kun haluaa tarkentaa, voi sanoa vaikka että "minusta levy kuulostaa paremmalta LP:nä kuin cd-muodossa." Ei mulla muuta.
-miksi ihmeessä saivartelet?..oikeet villieläimet on vapaita kaikenlaisesta pikkumaisuudesta.. :)
virheiden korjaaminen. Levy-, LP-, ja CD-käsitteiden sekoittaminen toisiinsa on kuitenkin aika iso etikettivirhe. Etkö sä kestä lainkaan kritiikkiä itseäsi tai suosikkiyhtyettäsi kohtaan?
-kritiikki on paikallaan,jos se on rakentavaa,eikä pikkumaista pilkunviilailua.Toisaalta,onhan se hyvä purkautumistapa joillekin hieman turhautuneille,ja parempi/turvallisempi muille,kun vähentävät paineitaan netissä,eikä esim. lyö metrossa tuntematonta kirveellä.
koska sillä ei ole yhtään varsinaista täyteraitaa, toisin kuin Revolverilla, jolta löytyy mm. kappale "Yellow Submarine". Muutenkin Rubber Soul on Beatlesin paras, koska suurinpiirtein kaikilta muilta löytyy heikko raita tai pari. RB on, kuten todettu, tasavahva ja laadukas alusta loppuun saakka.
on hyvä kokonaisuus simppeliä rock and rollia, folk-sävyin varustettuna, ensimmäinen Beatlesin "hyvä kokonaisuus". Revolver perussoundi on sähkökitaravetoisempi, mutta myös Beach Boys -vaikutteet ja intialainen kansanmusiikki on vahvasti kuultavissa levyllä. Valitettavasti ominaisen "Revolver-soundin" (Tommorrow Never Knows, Taxman, I'm Only Sleaping) ohessa on myös pari kappaletta, jotka ovat ihan täyttä Rubber Soulia; oikeastaan melkein koko B-puoli, kahta vikaa raitaa lukuunottamatta. Good Day Sunshine ja And Your Bird Can Sing eivät muutenkaan ole biiseinä mitään ylpeyden aiheita (ts. täyteraitoja). Tod.näk jäämistöä Rubber Soulilta, jotka on sitten vaan sovitettu enemmän Revolverin tyyliseksi. Onneksi A-puoli on niin virheetön ja kaks vikaa raitaa loistavia!
En osaa sanoa, onko kumpikaan näistä Beatlesin paras levy. Molemmilta löytyy muutama sävelköyhä biisi niiden hienojen kappaleiden joukosta. Rubber Soul ja Revolver taitavat silti olla Beatlesin tasavahvimmat kokonaisuudet, vastineeksi esim. White Albumin sillisalaatille tai Sgt. Pepperille.
Voi olla että mulla vaikuttaa mielipiteeseen vähän se, missä vaiheessa ja miten olen noihin albumeihin tutustunut. Rubber Soulin kappaleet olin kuullut lähes kaikki yksittäin, irrallaan, jollain itsetehdyillä kokoelmakaseteilla ennen kuin hankin levyn itse ja aloin sitä albumina kuunnella. Edelleenkin minulle siinä ne kappaleet on enemmän toisistaan erillään, kuulen "vain yksittäisiä kappaleita" kun kuuntelen sitä. Revolveria taas kuuntelin hyvin paljon "kokonaisuutena", ja huomasin että monet niistä kappaleista joista en aiemmin yksitellen kuunneltuna ollut pitänyt (esim. For No One, Doctor Robert, Got To Get You Into My Life) löysivät jotenkin paikkansa sillä levyllä, ja huomasin miten hurjan hienoista biiseistä on kyse. Mutta tämä on tosiaan niin monesta asiasta kiinni, ja kun olen kuulemma kuullut Beatlesia "jo ennen syntymääni" niin minun on jotenkin hirveän vaikea arvioida. Jos en olisi ikinä kuullut kumpaakaan albumia enkä kovin montaa kappaletta niiltä, olisi helpompi nyt aikuisena laittaa ne ehkä kokonaisuuksina paremmuusjärjestykseen.
No vastaan että omasta mielestäni Revolver on albumina parempi. Rubber Soulilla taas on enemmän omia ehdottomia suosikkikappaleitani. Se menee mulla ohitse yksittäisten kappaleiden osalta.
Samaa mieltä olen keskustelun aloittajan kanssa, jompikumpi- Rubber Soul tai Revolver- on Beatlesin paras albumi. Pikku kommenttia..
Rubber Soul on hyvä, tasalaatuinen kokonaisuus vailla mainittavimpia heikkoja lenkkejä. Monta loistobiisiä: "Girl", "Norvigian Wood", "In My Life", "Nowhere Man". Rikkaita sovituksia ja introja. Tämä on sitä Beatlesin folkrock-kamaa, josta ekan näytteensä yhtye antoi Help!-levyn Bob Dylan-vakutteisella raidalla "You've Got to Hide Your Love Away." Hyvää settiä.
Revolverilla on kovempi taso, mutta myös selkeämmin kuuluvammat notkahdukset. Neljä ensimmäistä kappaletta- Harrisonin "Taxman", McCartneyn "Eleanor Rigby", Lennonin "I'm Only Sleeping" ja Harrisonin "Love to You"- ovat kiistattomia helmiä. Ensimmäisen pettymyksen tuottaa Paul McCartneyn kappale "Here, There and Everywhere", jonka Macca on kertonut tehneensä Beach Boysin Pet Soundsista vaikuttuneessa tilassa. Vaikutteet kuuluvat selkeästi läpi, ja Paulin ei onnistu täyttää Brian Wilsonin ja kumppanien saappaita. Itse kappale kuulostaa hieman väkisin väännetyltä. Myös seuraava "Yellow Submarine"-biisi on erittäin heikko alkupään biisinelikkoon verrattuna, oikeastaan jopa koomisen surkea renkutus ja se laskeekin levyn tasoa aika lailla. Sitten kuullaan paljon keskitasoista kamaa, ja loppuun helmet "Got to Get You into My Life" ja "Tommorrow Never Knows".
Monilla Beatles-albumeilla ongelmana on se, että mukana on hyvien ja loistavien biisien lisäksi muutama keskinkertainen/helposti unohtuva Paul-ralli liikaa, jotka muodostuvat kokonaisuuden kannalta painolastiksi. Rubber Soulillakin tällaisia on pari. Jostain syystä Revolveriin saakka bändin piti pitää kiinni "joka levyllä 14 biisiä"-linjastaan, kunnes sitten Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandilla ensimmäistä kertaa oli vähemmän. Tämä siis koskien levyjen brittipainoksia. Toisaalta, tota pituusluokkaa ne levyt olivat 60-luvulla muutenkin, ajan henki..
Mutta joo: ehkä se on Revolver kuitenkin se Beatlesin paras levy.
"Monilla Beatles-albumeilla ongelmana on se, että mukana on hyvien ja loistavien biisien lisäksi muutama keskinkertainen/helposti unohtuva Paul-ralli liikaa, jotka muodostuvat kokonaisuuden kannalta painolastiksi."
Just näin. Lähes joka Beatle-levyllä on pari-kolme-neljä loistavaa biisiä, mut aina on mukana myös niitä keskinkertaisia ralleja, jotka ei oo hyviä eikä huonoja, vaan nimenomaan keskinkertaisia. Ihan kivaa musaa, muttei mitään kiinnostavaa tai mainittavaa. Eli toisin sanoen turhaa täytettä. Nämä tällaset erottuu selkeästi hienojen biisien kuten "Lucy in the Sky with the Diamonds" tai "Eleanor Rigby" joukosta, ja laskee kokonaisuuksien tasoa häiritsevästi. Tällaisia on mm. Getting Better, What Goes On, Good Day Sunshine, Tell Me Why, I Want to Tell You ja And Your Bird Can Sing. Ja lukuisat muut. "Sattumalta" näistä valtaosa on Paulin tekosia..
-Tell Me Why ja And Your Bird Can Sing on Lennonin sävellyksiä,ja I Want To Tell You Harrisonin,joten sun logiikka ontuu pahasti,kun väität "turhaksi täytteeksi" näitä "sattumalta Paulin tekosia" piisejä.Sitäpaitsi jos verrataan muiden artistien "ei-niin-loistaviin-sävellyksiin" on Beatlesien heikommatkin piisit poikkeuksetta parempia.Kaikki on todellakin niin suhteellista,ja makuasiakin,mutta mielestäni The Beatles on ainut yhtye/artisti,jonka jokaisen älpeen voi kuunnella läpi,joutumatta pahemmin irvistelemään minkään piisin kohdalla....no,ehkä Revolution Nr.9 on se kuuluisa poikkeus,joka vahvistaa säännön.. :)
"Sitäpaitsi jos verrataan muiden artistien "ei-niin-loistaviin-sävellyksiin" on Beatlesien heikommatkin piisit poikkeuksetta parempia."
Eri mieltä. Beatlesin sävellykset tuppaavat levykohtaisesti olemaan niin samankaltaisia ja samanlaisista sävelteemoista koottuja, että noin 5 raitaa 14-biisiseltä Beatles-levyltä tosiaan hukkuu massaan. Mutta mielipidekysymyshän tämä on.
"mielestäni The Beatles on ainut yhtye/artisti,jonka jokaisen älpeen voi kuunnella läpi,joutumatta pahemmin irvistelemään minkään piisin kohdalla....no,ehkä Revolution Nr.9 on se kuuluisa poikkeus,joka vahvistaa säännön.. :)"
Just just. Kyllä niitä poikkeuksia on ehkä noin sata lisää. Beatlesillahan on vain kaksi tasavahvaa albumia, Rubber Soul ja Revolver, ja loput ovat vaihtelevia ja epätasaisia. Abbey Roadillekin piti ottaa mukaan se hirvittävä Maxwell's Silver Hammer, eikö Beatlejen tyylitaju tosiaankaan riittänyt sen poisjättämiseen? Mielellään kuuntelesin kyseistä albumia, ellei kys. renkutus olisi mukana. Mutta joo, mielipiteisiisi sulla on oikeus, vaikka ne ovatkin aika lapsellisia ja osoittavat, ettet kuuntele musaa kovin laajasti. 20-kymppiseksi kun ehdit kasvaa, alkaa popin historia varmasti kiinnostaa, ja tajuat asioita paremmin. Nyt varmasti With the Beatleskin on sun korvaan hyvä levy.
on LOISTAVA biisi! Kevyen music hall -"humpan" yhdistäminen tekstiin, joka kertoo...sarjamurhaajasta, on neroutta, jonka lähin vertailukohta löytynee Monty Python -porukan komiikasta. Kyllä sinäkin vielä ymmärrät, kunhan vanhenet.:)
PS. With The Beatles ON hyvä levy!!!:)
-juuri noin Poro.Toivoa on,et ikä tuo ymmärrystä ja suhteellisudentajua yhdellä korvalla kuuntelijoillekin.. :)
Kukaan, edes Beatles-fani, ei voi pokerinaamalla väittää, että Maxwell's Silver Hammer olisi hyvä sävellys. Se lukeutuu niihin lukuisiin Macca-ralleihin, jotka luovat valtavan kuilun tekijänsä parhaiden ja huonoimpien kappaleiden välille. Kun sama mies on säveltänyt esimerkiksi ikivihreät Yesterday ja Let It Be, ja sitten löytyy tollasta kukkua, niin huhhuijjaa! Noiden biisien välissä valovuosia.
"Kyllä sinäkin vielä ymmärrät, kunhan vanhenet.:)"
Ikää mulla lienee ihan tarpeeksi arvioidakseni musiikkia. Pikemmin tässä on kyse siitä, että teidän Beatles-fanien on vaikea arvioida Beatles-tuotantoa objektiivisesti, kun olette vielä niin siinä Beatles-fanituksen alkuhuumassa. Sanoisin, että muutaman vuoden päästä fanituksen muoto on jo muuttunut innostuksesta pikemminkin arvostamisen puolelle, ja tajuatte asioita paremmin. Ihmisen, joka väittää, ettei Beatles-levyllä ole täyteraitoja (loistavien kappaleiden ohessa tietenkin), pitäis kyllä tutkituttaa päänsä. Miettikääpä vaikka White Albumia.
PS. With the Beatlesilla on noin kolme loistavaa kappaletta, ja loput on tusinacovereita tai keskinkertaista Lennon/McCartney-kamaa. Varmasti se on hyvä albumi sellaiselle, joka rakastaa Beatlesia, mutta hienoista kokonaisuuksista diggaaville se on suhteellisen kelvoton. Rubber Soul ja Revolver täyttävät hienon albumin kriteerit kokonaisuudessaankin.
Se, että joku on eri mieltä kuin sinä, ei tarkoita, että hän "kuuntelee vain yhdellä korvalla" tai hänen pitäisi "tutkituttaa päänsä." Sinä olet itse laukonut harvinaisen typeriä kommentteja täällä jo pidemmän aikaa, ja niistä saisi koottua oivan vitsikirjan. Väität, että olet elänyt 60-luvun, mutta viestisi vihjaavat toista. Onhan sulle naurettu täällä jo pidemmän aikaa, mutta silti..
On tyypillistä pitää omaa suosikkia parhaana. Jos menee melkein minkä tahansa artistin fanifoorumille lukemaan viestejä, niin sieltä löytyy aina ihmisiä, joiden mielestä kys. artisti on paras. Mutta näistä asioista ei kuitenkaan ole olemassa mitään faktoja, ja siksi sundin kommentit ovatkin niin naurettavia. Beatles on hyvä bändi, muttei mitenkään ylivoimainen: ei säveltäjänä, ei sovittajana, ei tuottajana, ei sanoittajana, ei laulajana, ei MISSÄÄN mielessä. Hieno, merkittävä rock-bändi lukuisten muiden joukossa. sundin mielestä se voi olla paras, jonkun muun mielestä joku muu on paras. Voi näistäkin asioista väitellä, mutta sellainen väittelijä, joka ei osaa perustella, ei ole kovin vakuuttava.
Kiitos, olen puhunut.
PS. Minun mielestäni tuo White the Beatles on muihin varhaisiin Beatles-levyihin verrattuna ihan kelvollinen. Ei missään nimessä surkea, niinkuin joku väitti :)
-mikähän sinä olet puhumaan kokonaisuuksien diggaamisesta,ja päitten tutkituttamisesta? Ja:"olette fanituksen alkuhuumassa"!! -heh,nyt meinaa jo hymyilyttää :) itse olin n. 10v kun kuulin ekan kerran She loves you:n,joten "fanitusta" on VÄHÄN pitemmältä ajalta,kuin uskot tänne kirjoittelevilla olevan.Mutta ymmärrän kyllä,jos haluat arvostella Beatlesia,tämähän on kai oikea sivu kritiikille,vaikka se onkin löysää.. :)
White the Beatles?..joo,älä puhukaan enempiä...ps.kyl se B on silti aivan ylivertainen :)
Beatles on loistava yhtye, mutta mitä siitä? Loistavia yhtyeitä ja artisteja on muitakin, ihan hirveä määrä. Beatles on merkittävä, yksi popin isäyhtyeistä. Mitä siitä? Merkittäviä artisteja/bändejä on muitakin, ihan hirveä määrä. Jotkut tykkää artistista X, toiset bändistä C, jotkut artistista E, G ja O ja toiset bändistä U. Mielipideasioita!!! Beatles-fanien mielestä Beatles on paras, James Brown-fanien mielestä James Brown on paras. Nauttikaa kaikki hyvästä musiikista ja jättäkää vertailu tyhmille!
sundin idioottimaisuus ja lapsellisuus on kyllä ylivertaista! :) "asiaa, näin just!"-nimimerkki kirjoitti tosi älykkäästi.
-asiaa! just näin!....ps.ja mitä siitä!? :)
Skarppaa sundi jo! Beatles on hyvä bändi- ei muuta. Kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista bändeistä, on Beatles sialla 49. Vaikka sundi kuinka heittelis sundi-juttujaan.. :)
PS. Jos siis 10v. alotit Beatlesin fanituksen, oot nyt siis fanittanut sitä 3 vuotta, eikö niin?
.."sialla 49".."alotit"....pitää olla: sijalla,ja aloitit..-ehkä teillä on siellä tarhassa oikeinkirjoitusta sitten hieman myöhemmin,kenties kevätlukukaudella..-menepäs nyt lasten palstalle takaisin chattailemaan.. :)
".."sialla 49".."alotit"....pitää olla: sijalla,ja aloitit..-ehkä teillä on siellä tarhassa oikeinkirjoitusta sitten hieman myöhemmin,kenties kevätlukukaudella..-menepäs nyt lasten palstalle takaisin chattailemaan.. :)"
Heh, hyvin sulta sujuu toi pilkkujen ja viivojen käyttö :) Ja kirjoitus muutenkin.. (Siis oikeasti EI suju, se oli ironiaa, katsos.)
PS. -älä mulle ala..., -lp,...- :)
-kertoiko pilkuista ja viivoista sulle se sun pumpattava barbara?..älä usko sitä,ei se oo oikea ihminen,vaikka luuletkin niin.. :) ps.oot sä copypastaajana kyl täys nero!.. ;)
kyl näit sundeja on nähty. yksi elämän haasteista on hyväksyä se, että joskus joutuu komminukoimaamn sundejen kanssa, koulussa, työpaikalla, harrastauksessa tai jossain muulla. meiänkin duunipaikassa on yks niin sundi jätkä, että!! mutta ei näille sundeille voi mitään, eikä nekään voi mitään sundiudelleen, niinkuin tämäkin sundi-mies osoittaa.
tsemppiä sundille! ei oo varmaan kiva olla sellainen, josta kukaan ei pidä?
on mullekin sellainen raita, joka pistää Abbey Roadia kuunnellessani korvaan. Melkein kaikki muut biisit levyllä on jokseenkin hyviä ja tietenkin löytyy loistavaakin tavaraa (esim. Come Together, Something ja Here Comes the Sun.) Ja sitten toi biisi! Aika paha.. Sävellyksenä se on vaan niin kökkö, ja tekstikin on Maccan epäonnistunut yritelmä olla jotain muuta kuin se nätti poika, joka laulaa rakkaudesta. McCartney on tehnyt Beatlesin riveissä niin monta hyvää biisiä, että noi tollaset pistää korvaan. Harrison oli vaativampi/kriittisempi omien tuotoksiensa suhteen, ja toi levyille ehdokkaaksi vain hyviä/loistavia lauluja. Mut joo, muuten Abbey Road on aika loistelias. Oon kyl samaa mielt siit et noit heikompii biisei on melkeen joka levyl täytteenä, jopa Rubber Soulilla, ja se nousee myös allekirjoittaneen kanssa pikku ongelmaksi. Kumpa heikommat rallit oltaisiin jätetty pois, albumit olisivat kovempia. Miksi aina Revolveriin saakka oli pakko olla 14 biisiä?...
Hyvähän sitä on olla "vaativa/kriittinen", kun saa levylle vain pari biisiä. Harrisonhan kirjaimellisesti tyhjensi pajatson All Things Must Pass -levyllään, jonka biiseistä suurin osa käsittääkseni oli peräisin Beatles-ajoilta. Tuon levyn jälkeen tulikin vain joitain yksittäisiä väläyksiä.
anti-sundit on vahvojen huhujen mukaan,just sitä jengiä,joka käy katsomassa jokaisen turhapuro-leffan,koska ne on niin hyviä ja "saa nauraa".Heti kun anti-sundin täytyy tehdä jotain hiemankin vaativampaa aivotyötä,kuten esim. sanojen oikeinkirjoittamista,tulee vaikeata,niin vaikeata: "komminukoimaamn","harrastauksessa"..eihän ne sille mitään voi,kun geenit ei riitä..ps.taistele,niin sinäkin ehkä pärjäät.. :)
anti-sundit on vahvojen huhujen mukaan,just sitä jengiä,joka käy katsomassa jokaisen turhapuro-leffan,koska ne on niin hyviä ja "saa nauraa".Heti kun anti-sundin täytyy tehdä jotain hiemankin vaativampaa aivotyötä,kuten esim. sanojen oikeinkirjoittamista,tulee vaikeata,niin vaikeata: "komminukoimaamn","harrastauksessa"..eihän ne sille mitään voi,kun geenit ei riitä..ps.taistele,niin sinäkin ehkä pärjäät.. :)
1. Lause alkaa aina isolla alkukirjaimella.
2. "Vahvat huhut" on aika ontuva ilmaisu, ehkä sundi sekoitti ne tässä "vahvoihin huumeisiin." Ala-asteellahan puhutaan paljon huumeiden vaaroista, niin ilmaisujen sekaisin meneminen lienee tässä tapauksessa ihan ymmärrettävää.
2. "just sitä jengiä"-ilmaisua ennen ei tule pilkkua.
3. pilkun jälkeen tulee aina väli (se on se pitkänomainen näppäin siellä näppäimistön alaosassa)
4. Kaksi pistettä (..) lauseiden välissä ei ole ehkä ihan niin toimiva tehokeino kuin sundi luulee.
5. Geenit eivät liity kirjoitustaitoon mitenkään (olisihan se nimittäin silloin suuren ihmeen aihe, millasia luusereita sundin vanhemmat on, jos geeniperimä hänen viesteistään roskaa tekisi) (ei sillä, kyllä uskon sundin vanhempienkin olevan aikamoisia luusereita, mutta sundin kirjoitustaidon puute liittynee ihan hänen omiin henkilökohtaisiin ongelmiin ja vajauksiinsa)
ps. Sundi, minkä ikäinen olet? Kiinnostaa tietää. Ja mikä on sun virallinen arvio lääkäreiden papereissa?
:) :) :D :D :D
Sundi, sundi, sundi, sundi, sundi, sundi!!
on Beatlesin paras levy, ehdottomasti Rubber Soulia parempi. Soundeiltaan kiinnostava ja tyylikäs vielä tänäkin päivänä (aika ei ole purrut niinkuin Sgt. Pepperiin), monipuolinen biisivalikoima, hienoja tunnelmia, kokeellisia sävyjä, pojat soittavat tyylikkäästi. A-puolen matskusta löytyy hienoimmat kappaleet, "I'm Only Sleaping" ja "Love to You". B-puolisko onnistuu olemaan pikkasen vaatimattomampi: vaikkapa "Good Day Sunshine" ei ole huono biisi, mutta kyllä se vähän turhahko hepposuudessaan on. Sovitukset ovat kuitenkin riittävän mielenkiintoisia koko levyllä, ettei muutama heikompi kappale sillä tavalla haittaa. Lontoon svengi soi hienosti Revolverilla. Levy ei ihan onnistu haastamaan Beach Boysin mestariteosta, samana vuonna ilmestynyttä Pet Soundsia, mutta kyllä tämä melkein Bob Dylanin Blond on Blondin kanssa samassa sarjassa painii (joka myös ilmestyi vuonna 1966.)
Rubber Soul on hyvää, simppeliä poprock-musaa, johon folk-vaikutteet ja sitar tuovat omat mausteensa. Ei kuitenkaan Revolverin tai Abbey Roadin veroinen kokonaisuus.
Pet Sounds ja Blonde On Blonde ei ikimaailmassa pärjää yhdellekään Beatles-albumille.Tämä on tietysti vain minun mielipide,ei enempää eikä myös vähempää. ps.tuo Harrison piisi on Love You To.
Tässä nyt taitaa olla kyse siitä, että olet niin suuri Beatles-fani, ettet pysty ajattelemaan asiaa objektiivisesti. Tottakai saat olla sitä mieltä, että Revolver on parempi kuin Pet Sounds tai Blond on Blond. Ei siinä mitään. Mutta kun sanot, ettei ne "pärjää ikimaailmasssa yhdellekään Beatles-albumille", niin se kertoo jo siitä, ettet kykene ajattelemaan asiaa ns. puolueettomasti/objektiivisesti, kun pidät niin valtavasti Beatlesista. Yhdenkään Beatles-albumin (ei edes Revolverin, vaikka se pääseekin lähelle) taiteellisia ansioita ei voi verrata Pet Soundsiin. Jonkun Please Please Me:n tai Hard Day's Nightin vertaaminen kyseiseen levyyn on lähinnä koomista. Revolver pääsee jo lähelle, oikeastaan myös Abbey Road, muttei kumpikaan voita. Blond on Blond ja Revolver ovatkin sitten jo lähempänä toistensa tasoa. Kumpi niistä on parempi, se on selkeä mielipidekysymys. Mielipidekysymyksillään tässä pelataan.
Kirjoitit:
"ps.tuo Harrison piisi on Love You To."
Tosiaan, noinhan se kirjoitetaan. Sori. Hieno biisi.
-samasta objektiivisyyden puutteesta,mistä moitit minua,kärsit itsekin..ja vähintään yhtä paljon.Sillä suuri enemmistö on kanssani samaa mieltä.Se vaan taitaa olla niin,et minkä nuorena saa sieluunsa oikein syvälle,se on siellä aina.Koskee varmaan sinuakin..
Hahha! Sinun mielestä siis myyntiluvut on sama asia kuin hyvä musiikki? Mitä myydympi, sitä parempi? Ajattelinkin, että sinä olet yksi niistä tyypeistä, jotka laskee myyntiluvut musiikilliseksi ansioksi. Myyntiluvut kertovat enemmän markkinoinnista, popkulttuurin tilasta ja levy-yhtiön satsauksesta kuin hyvästä musasta. Kannattaisi ehkä KUUNNELLA musaa mieluummin kuin tuijottaa myyntitilastoja..
Mutta jotta pelaisin sinun säännöilläisi, niin totean: Pet Sounds on kaikkien aikojen arvostetuin albumi kriitikoiden piirissä. aclaimmedmusicin lista "Top 3000 albums" on koottu erilaisista "best albums of all time"/"greatest albums ever made"-listoista, ja kaikkein arvostetuin levy kautta historian on kriitikoiden piirissä Beach Boysin Pet Sounds. Minä en väitä, että SE tekee levystä paremman, mutta tilastoista nauttivalle ihmiselle, kuten sinä, se varmaan kertoo jotain.. vai?
Huom. jos "suuri yleisö" ratkaisee, niin mikset kuuntele Elvistä? Sehän on kaikista myydyin. Vai kuunteletko sittenkin edes hiukan musiikillisia myös ansioita? ;)
Siis sundinko mielestä se mikä myy on hyvää?? Automaattisesti?? Nyt meni lopullisesti pisteet tältä äijältä..
No, onhan Joulukin kaupallinen juhla. Hyvää joulua vaan kaikille..
-väittikö joku,et myyntitilastot ratkaisee,kuinka hyvää musa on? En minä ainakaan.Ootkos nyt löytänyt listan,jonka mukaan Pet S olis arvostetuin? Niinpä,niin,kaikenlaisia listoja ja rankkauksia kyl maailmasta löytyy,mut se "lista",mihin minä pyydän katsomaan,on "historian lehdet",vaikka et taida kyl ymmärtää asiaa.Esim. noilla Pet Sounds,ja Blonde levyillä on muutama upea kappale,mut sit on mukana todella huonoa kamaa,jota esim. Rantapojat yrittää mutkikkailla lauluharmonioilla turhaan parantaa,ja Dylan taas kehittelee aivan hienoa runokieltä Blondessa,mut ei se MUSIIKKIA paranna.Mielestäni Beatles-älpeillä "huonoimmatkin" piisit,on selvästi parempia,kuin esim. noiden 2:n mainitun älpeen "huonot" piisit.Voit olla varma,et kun kevyttä musiikkia arvioidaan satojen vuosien kuluttua,on ylivoimainen ykkönen The Beatles..minulle ja enemmistölle se on jo nyt :)
ps.ne kuuntelevat korvat,ne juuri..
Pet Sounds on kaikkien aikojen arvostetuin albumi, ja sille on syynsä. Se, että joku todennäköisesti ylilihava ja työtön pummi kotonaan kirjoittelee Beatles-palstalle mustavalkoisia, subjektiivisia ajatuksiaan, ei muuta sitä ;) Pet Soundsilla joka ikinen kappale on upeasti sävelletty, sovitettu, mahtipontisesti tuotettu yksittäinen mestariteos ja yhdessä ne muodostavat loistavan kokonaisuuden, mitä ei voi sanoa Revolverista tai yhdestäkään Beatles-levystä. Beatles-levyillä on aina mukana näitä gooddaysunshineita ja gettingbettereita, jotka toki tyydyttävät vanhat Beatles-fanit, vaan ei meitä kriittisiä kuuntelijoita. Erästä mainosta lainaten: "jotkut tyytyvät vähempään". Ja mitä Beach Boysin lauluharmonioihin tulee, niin ne ovat täysin ylivoimaisia Beatlesiin nähden- tämän on muistaakseni Paul itsekin myöntänyt- sama mies, joka on sanonut God Only Knowsin olevan paras kappale koskaan. Jopa idolisi itse myöntävät tappionsa, eikö sinunkin olisi jo aika? :)
Bob Dylanin mestariteos, Blond on Blond on sellaista musiikkia, jota ei helppoihin (sinänsä kyllä hienoihin) poprallatuksiin tottunut, välttämättä tajua. Hän on paitsi muusikkona myös (ja ennen kaikkea) lyyrikkona aivan eri tason taitelijia kuin koppakuoriaiset konsanaan. Hänen musansa ei ole niin läpensä kaupallista, että sitä ymmärtäisi kaikki massateinit. Tottakai helppoihin ja hyviin popkappaleisiin on helppo ihastua ja jäädä kiinni. Mutta kriitikot sentään ymmärtävät Pet Soundsin ja Blond on Blondin olevan paljon suurempaa ja arvokkaampaa taidetta. Pet Sounds on arvostetumpi kuin yksikään Beatles-levy nyt. Se on sitä myös sadan vuoden päästä.
Ja mitä ajattomuuteen tulee, niin Sgt. Pepper-levyhän on kulunut aikojen saatossa ihan käsittämättömän paljon. Jo 70-luvun loppupuolella se kuulosti vanhentuneelta! Samaa ei voi sanoa Pet Soundsista, jonka soundit kuulostavat EDELLEEN mullistavilta. Mieti, kuinka aikansa tuotteelta Beatles kuulostaa 100 vuoden päätä, kun jo nyt se tunnetuin levy, ei ansaitse termiä "ajaton"..
PS. ja sinähän se tosiaan väitit, että myyntiluvut tekevät musiikista hyvää. Ihmettelen edelleen, mikset kuuntele Elvistä :)
Miksi pitää koko ajan riidellä ja tapella? Nyt keskustellaan kuitenkin mielipidekysymyksistä, on typerää jauhaa että tämä on parempi, tämä on parempi, kun ne ovat kaikki vaan mielipiteitä! Mä itse kuulun kanssa Pet sounds-koulukuntaan, ostin sen albumin heti kun se ilmestyi vuonna 1966 ja rakastuin heti. Se levy on kestänyt aikaa paremmin kuin mikään muu kuulemani levy! Ja mä kyllä ymmärrän, miksi se on niin arvostettu, sehän on Brian wilsonin, Beach boysin ja Phil spectorin mestarityö. Mutta kaikilla saa olla omat mielipiteensä. Se, että Pet sounds on arvostetuin levy ei tarkoita, että kaikkien tarvitsisi tykätä siitä! Kaikki saa olla mitä mieltä haluaa. Ja onhan Revolver ja Blond on blond:kin aika arvostettuja levyjä..
Kannattaa aina vaan kuunnella omilla korvilla. Mullekaan se, että Pet sounds on arvostetuin levy, ei merkitse mitään. Mulle merkitsee sen levyn hienot kappaleet, joita jaksan kuunnella aina vaan. Siitä musiikissa on kyse: tunteista ja hienoista kappaleista ja levyistä, jotka merkitsee jotain! Se on kaikki subjektiivista, mielipidekysymyksiä!
Sinä näytit viisaalla kirjoituksellasi mikä on oikea tie...
Se tiehän on tietysti BEACH BOYS-tie,rantapojujen tie...jotka tekivät kuolematonta musiikkia,musiikkia jota kuullaan joka päivä radiosta...se on SANOITUKSILTAAN ainutlaatuista,MELODIOILTAAN ylivertaista...kiitos sinulle vielä kerran,TaxmanRigby että ohjasit minut tälle OIKEALLE tielle...poltan välittömästi kaikki THE BEATLES-levyni ja seuraan sinun lahkoasi...AAAAAAAAAMEN.
-ihmettelet edelleen,miksen kuuntele Elvistä?...siinä sulla riittääkin aivotyötä.Minä taas en ihmettele yhtään,miksi sunkaltaiset tyypit tulee Beatles-sivulle todistelemaan OMAN suosikkinsa paremmuutta,sillä TIEDÄN miksi täällä sekoilette. ps.toivottavasti edes joulupukki toi vähän "lahjoja".. :)