olen mitä luultavimmin hakemassa ensi vuonna oikikseen. haluan opiskella pitkälle ja juridiset opinnot kiinnostavat. olen ehdottomasti "yliopistotyyppiä" , mutta pelottaa ihan tajuttomasti juristien arvot.
ovatko ne niin kovat? että tärkeintä on raha, raha ja raha? työkin ilmeisesti hirvittävän rankkaa, päivät pitkiä ja stressaavia, muulle ei oikein jää aikaa? olen kuullut että monet juristit vaihtavat alaa juuri tämän takia, kun alkavat ymmärtää elämän pehmeitä arvoja ja haluavat pois kiireisestä oravanpyörästä (yleensä burn outin jälkeen).
tiedän, nämä ovat todella kovia yleistyksiä, mutta tällä tavalla minulle aina ihmmiset tulevaa valintaani kauhistelevat.
en todellakaan ole arvoiltani tai mieleltäni kova! tietysti olisi kiva menestyä uralla hieman, ja myös ehkä tienata sopivasti rahaa, niin että tulisi ihan hyvin toimeen. kuitenkaan mikään hirvittävän rahanahne en ole. tärkeintä elämässäni tulevat ehdottomasti olemaan perhe, läheiset ja ystävät.
senpä takia pelottaakin oikis, olenko tekemässä todella väärän valinnan?
olisi kukava kuulla oikislaisten kommentteja ja syväanalyysejä omasta luonteestaan:) kiitos paljon vastanneille!
ovatko ne niin kovat? että tärkeintä on raha, raha ja raha? työkin ilmeisesti hirvittävän rankkaa, päivät pitkiä ja stressaavia, muulle ei oikein jää aikaa? olen kuullut että monet juristit vaihtavat alaa juuri tämän takia, kun alkavat ymmärtää elämän pehmeitä arvoja ja haluavat pois kiireisestä oravanpyörästä (yleensä burn outin jälkeen).
tiedän, nämä ovat todella kovia yleistyksiä, mutta tällä tavalla minulle aina ihmmiset tulevaa valintaani kauhistelevat.
en todellakaan ole arvoiltani tai mieleltäni kova! tietysti olisi kiva menestyä uralla hieman, ja myös ehkä tienata sopivasti rahaa, niin että tulisi ihan hyvin toimeen. kuitenkaan mikään hirvittävän rahanahne en ole. tärkeintä elämässäni tulevat ehdottomasti olemaan perhe, läheiset ja ystävät.
senpä takia pelottaakin oikis, olenko tekemässä todella väärän valinnan?
olisi kukava kuulla oikislaisten kommentteja ja syväanalyysejä omasta luonteestaan:) kiitos paljon vastanneille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jaa, monen sortin hiihtäjää mahtuu näihinkin tiedekuntiin. On hyvinkin lunkisti ottavia ja sellaisia jotka ovat tulleet parantamaan maailmaa.
Mutta on se ihan tosiasia, että varsinkin Helsingin oikiksessa ura asianajotoimistossa tuntuu merkkaavan hirvittävän paljon. Tokasta vuodesta eteenpäin ollaan ihan paniikissa, jos ei olla päästy hommiin johonkin toimistoon. Tuntuu, että ura on mukamas sitten siinä kun ei ole verkostoiduttu. Turussa rento vaihe kestää mun mielestä huomattavasti kauemmin (varmaan kun siellä ei ole niin paljon tuollaisia työskentelymahdollisuuksia).
En silti oikein tiedä noista arvoista. Että ovatko ne kovia. Moni oikikseen tuleva on vaan niin perkeleen kunnianhimoinen, että haluaa hyviin töihin, jotta voi testata itseään ja muita. Tälla alalla nuo "hyvät työt" sitten tarkoittaa isoja toimistoja, joissa tehdään pitkää päivää (niin pitkää usein, että ei se tuntipalkka nouse kovin kummoiseksi). Pitkää päivää tehdään, koska työnantaja käskee. ja se käskee, koska se voi. Se on maan tapa.
Toisaalta on huomattava, että kolmasosa valmistuneista työskentelee julkisella sektorilla (tuomioistuimet, ministeriöt, verotoimistot, kaupunkien hallinto mm.). Myös järjestöissä (vaikkapa Amnesty, SPR, pakolaisapu yms työllistävät juristeja) työajat ovat usein erilaisia kuin liikejuridiikassa (ei tosin kait aina, riippuu vähän projektista ja sen vaiheesta).
Täällä tunnetusti päivät ovat huomattavasti lyhyempiä ja aikaa jää enemmän itse elämälle. Senpä vuoksi olen ainakin itse hakeutumassa juurikin tuonne. Haluan tehdä töitä ja ansaita sen verran että tulen toimeen. Mutta kyllä ystävät ja perhe tulee aina ensin. Enkä ole ajatuksineni tiedekunnassa yksin.
Suurinta osaa oikkareista kyllä yhdistää pohjaton kunnianhimo ja varsinkin nuoremmille yleensä se ison aa-toimiston palvelukseen pääseminen on jonkinlainen unelmien täyttymys, vaikka palkat ovat surkeita ja työt ainakin harjoittelijoille juoksupojan ja kopioijan hommia. Oikiksiin hakee kuitenkin paljon porukkaa vasta vanhemmalla iällä, jolloin ne haaveet ja arvotkin ovat vähän erilaisia. On myös opiskelijoita, jotka ihan oikeasti ovat kiinnostuneita oikeustieteistä eivätkä pidä yliopistoa pelkkänä ammattikouluna. Sellaisia tosin tapaa valitettavan harvoin.
Kuitenkin oikis on ihan hyvä valinta kenelle tahansa. Varmasti sinäkin löydät siellä itsellesi sopivaa seuraa.
niin ei kannata tuollaisten pelkojen takia muuttaa suunnitelmia. Juristeja on joka junaan. Varmasti on niitä, joita kiinnostaa pääasiallisesti raha. Mutta suurin osa on ihan taviksia. Juristin tutkinnolla voit tehdä niin monia asioita, ja on paljon sellaisia osa-alueita, joita ehkä voisi pitää "pehmeämpinä" ja ihmisläheisempinä kuin suoranaista rahanhankkimista. Nopeasti ajateltuna tulee mieleen esim. vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudelliset kysymykset, ihmisoikeudet, ympäristöoikeus, rikosten uhrien asema tms. Ja vaikkapa syyttäjänä voi olla "hyvien puolella pahoja vastaan" (kärjistettynä). Tai esimerkiksi pienessä asianajotoimistossa voi keskittyä tavallisten ihmisten tavallisiin oikeudellisiin ongelmiin, perinnönjakoihin ja testamenttien laatimisiin tai vaikkapa lastenhuoltajuusriitoihin (joissa toiminnan tärkeimpänä lähtökohtana pitää olla lapsen etu). Oikeustiede on siis niin paljon muutakin kuin liikejuridiikka tai mediaseksikkäiden isojen rikos- ja riita-asioiden käräjöinti.
Itse olen pitänyt itseäni poliittisesti hieman punertavanvihertävänä. Rahaa tarvitsee olla niin paljon, että saa asuntolainan maksettua, mutta en ole kiinnostunut suurten rikkauksien keräämisestä tai kalliista autoista tms. Haaveissa on päätyä "isona" käräjätuomariksi. Tuomioistuinuralle lähteminen on tarkoittanut sitä, että nämä alkuvuodet (tai 10 ekaa vuotta...) ovat täynnä pätkävirkoja ja että saattaa joutua muuttamaan sinne, missä työtä on. Mutta kertaakaan en ole katunut.
Jos itse tiedät kuka olet, ja mitkä ovat omat arvosi, oikis ei niitä mihinkään muuta.
:-)
En ole itse oikiksessa, mutta pyrin sinne tänä keväänä. Itselleni ei raha ole tärkeintä elämässä, vaikka haluaisinkin kieltämättä hyväpalkkaisen työn (kukapa ei?). Eniten toivon pääseväni työskentelemään kansainväliin tehtäviin diplomaatiksi, YK:lle tai EU:lle. Minua kiinnostavat erityisesti kehitysmaiden asiat sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Täytyy tässä kyllä kompata noita edellisä kirjoittajia... luulisi kyllä, että oikiksesta löytyisi porukkaa ihan joka makuun.