asiaa ole, ettei voi tulla keskustelemaan.
Mieleen tuli tämä lause viime päivien murhenäytelmien takia, eli eikö vanhemmat ole se viimeinen tuki ja turva mitkä voisi ehkäistä lapsen turmion, Varmaankin moni miettii Jokelan murhenäytelmään johtaneita syitä ja miksi näin kävi. Vanhemmilta vaaditaan ja katseet kertyvät heihin silloin, kun jotain poikkeavaa tapahtuu.
En halua ketään vanhempia syyttää kasvatuksesta, mutta olisi hyvä käydä keskustelua myös siitä miten me vanhemmat voidaan vaikuttaa lapsen kehitykseen oikeaan suuntaan ja olisiko meissä mitään korjattavaa.
Mieleen tuli tämä lause viime päivien murhenäytelmien takia, eli eikö vanhemmat ole se viimeinen tuki ja turva mitkä voisi ehkäistä lapsen turmion, Varmaankin moni miettii Jokelan murhenäytelmään johtaneita syitä ja miksi näin kävi. Vanhemmilta vaaditaan ja katseet kertyvät heihin silloin, kun jotain poikkeavaa tapahtuu.
En halua ketään vanhempia syyttää kasvatuksesta, mutta olisi hyvä käydä keskustelua myös siitä miten me vanhemmat voidaan vaikuttaa lapsen kehitykseen oikeaan suuntaan ja olisiko meissä mitään korjattavaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
-ei niin vaikeaa, ei niin isoa asiaa, ei niin isoa tapausta saa sattua että, ei lapsi voi siitä tulla kertomaan vanhemmille. Ohjeet on mennyt perille, ja nyt lapsemmme opettavat omille lapsilleen tätä samaa asiaa.
Vaikka lapset on jo omissa talouksissaan, on heillä kuitenki meidän omankodin avain, ja se on ollut meidän tahto että kotiin on avain, kodin ovi on auki aina jos tulee tarvetta tulla milloin vain. Tarvetta ei kyllä ole vielä ollut, mutta avain on kuitenki.
myös annettu. Eihän sitä kukaan täydellinen kasvattaja ole, mutta kaikkea hyväähän me toivomme jälkikasvulle.
vanhemmista.eikös puoli suomea ole täynnä yk
sinhuoltajia,uusioperheitä.henkinen pommi on vasta räjähtämässä.tämä on vasta alkua.nyt
maksetaan 90 laman perhepolitiikkaa.rahat pois
lapsiperheiltä.mihin katosi lapsivähennys verotuksessa.tervetuloa amerikan malli,jos
et tule toimeen,niin et tule toimeen.
ole sitten vanhempia??? Ja uusioperheitten aikuiset on niitä myös? Vai? Ei noita ihmissuhteita ja kanssakäymistä henkisellä tasolla mitata millään lapsilisällä. Tullaan toimeen tai ei niin puhe ja ajattelu ei katoa rahan myötä!
Jos et tule toimeen niin et tule toimeen. Silti kukaan ei vie ajattelukykyäsi ja keskustelutaitoasi jos niitä yleensä on ollutkaan.
myös sen, että mitä korjattavaa meillä vanhemmilla on ja tässä tuli julki, että rikkinäiset ihmissuhteetkin osaltaan saattavat vaikuttaa lapsen henkiseen kehitystasoon.
En nyt lähde tuomitsemaan ketään siitä miten kasvatetaan ja kuka kasvattaa, mutta mielestäni lapsella on oikeus turvalliseen ja luottamukseliseen suhteeseen vanhempiin, olkoon eronneita tai karanneita, mutta lapsia ei saa hylätä.
on myös lapsilla vanhemmat.
Nyt ei puhuttu rahasta vaan kasvatuksesta, lapsen ja vanhemman välisistä suhteista, miten kasvatat ja mitä pitäis ottaa huomioon, kuin myös aloittaja kysyi miten vanhempien tulisi itse kasvaa kasvatuksessa.
Onhan meillä myös lapsia joilla ei ole vanhempia, heillä on sitten henkilö joka vastaa lapsen tulevaisuudesta.
Tässä Jokelanki tapauksessa kaksi pientä lasta menetti äitinsä.
Kaikki viimeaikaiset murhenäytelmät ovat tehneet ehjissä perheissä kasvaneet nuoret.Olen tutkinut asiaa jo jonkun aikaa,kaikki lasten tekemät väkivaltarikokset ovat viimeisinä vuosina tapahtuneet omakotitaloissa asuvissa perheissä jossa on molemmat isä sekä äiti ja vanhemmat ns. paremmista piireistä, siis hyväpalkkaisia työssäkäyviä, ei yksinhuoltajia ole ollut joukossa.
Avioliitossa tai ylipäätänsä parisuhteessa olevilla saattaa olla "rikkinäiset ihmissuhteet" Ei ko."ongelmat" ole välttämättä yksinhuolt./ uusiperh. koskevia.
Se perheen eheys saattaa alkaa kasvamaan juuri siitä, että ensin on erottu.
huomautus, sillä ei välttämättä avioliittokaan ole tae onnellisuudesta ja saattaa vinoutumia ilmentyä.
peräti mahdotonta? Minusta kyse on äärimmäisen yksinkertaista asiasta: "rajojen asettamisesta" ja niistä " kiinni pitämisestä". Ei muusta.
Tällä en yritä syyllistää ketään, vaan yritän erottaa "vapaan kasvatuksen", "kasvattamattomuuden" ja "heitteillejätön".
Miten rajoja asetetaan ja miten niistä pidetään kiinni?
PS. Minulla ei ole omia lapsia, mutta yksi "vieras" rakastaa minua siksi, koska olin niin "selkeä"... kaikki oli selväää... miksiköhän?
ja olen käyttänytkin samoja sanoja asiasta keskustellessani. Sinä tiivistit mielestäni tärkeimmät asiat. Kasvatus on vaikeata, mutta yhdessä kasvaminen, toisen ihmisen kunnioittaminen ja rakastaminen, kasvutilan tarjoaminen ja vanhemman vastuun muistaminen yhdessä tarjoavat hyvän kasvualustan.
Rajat asetetaan yhdessä lasten kanssa neuvotellen ja niistä pidetään kiinni samoin kuin kaikista muistakin yhteisistä sopimuksista.
Vastuullinen vanhemmuus ja vapaa kasvatus ovat mielestäni edelleen hyvä yhdistelmä. Ne jotka haukkuvat vapaata kasvatusta, eivät tunne asiaa ja puhuvat itse asiassa heitteille jättämisestä ja välinpitämättömyydestä. - Olisikohan niin, että itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat lisääntyneet niin, että omia oikeuksiaan puolustaessaan ja niistä kiinnipitäessään jotkut unohtavat kokonaan velvollisuutensa jopa omia rakkaita läheisiään kohtaan? Yhteiskunnan pitäisi hoitaa kaikki ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Omien lasten hoitaminen on työtä, josta pitäisi saada palkkaa ja vapaapäiviä.
Eikö omien rakkaitten läheisten kanssa vietetty aika ole juuri sitä "omaa laatuaikaa"?
Kärjistin ja ymmärrän, että jokainen tarvitsee hengähdystaukoa, jotkut ulkopuolista apua ja/tai taloudellista tukea, mutta noin periaatteessa asennemuutos voisi olla monen kohdalla tarpeellinen ihan itsensäkin vuoksi. Onneksi on myös paljon ihania vastuullisia vanhempia, isiä ja äitejä, jotka nauttivat omasta roolistaan ja elämästä perheensä kanssa. Niistä ei vaan näytä olevan uutisaiheiksi. ;))
Aivan samoin ajattelen "kasvatuksesta". Kasvatussanan sijaan voisi ajatella, että "tuupataan" lasta eteenpäin omassa kasvussaan.
Tuo vapaa kasvatus-ajatus ei tainnut tarkoittaa lapsen "heitteille jättöä". Siinä taisi olla ajatuksena, että lapsi kasvaisi "vapaasti" turvallisessa ympäristössä. Olisiko se jotenkin noin mennyt. Se vain on saanut aivan omanlaisensa käsityksen kasvatuksessa.
Tuossa lasten kasvatuksessa sekä kotona että työssä on hetkittäin "epäsuosiossa", kun niitä rajoja asettaa lapselle. Lopputulos on kuitenkin se, että lapsi hyväksyy sen, kun aikuiset/vanhemmat niitä rajoja laittaa. Se tuo juuri sitä turvallisuutta lapsen elämään, sylin, läheisyyden ja muun lapsen elämään sisältyvän turvan kanssa.
iin pääle!
Myös aikuisten on elettävä sellaisien rajojen sisällä, ettei lapsi tunne olevansa ainoastaan kohde, jolta vaaditaan rajojen noudattamista.
Jos aikuisen oma elämä on muuta, kuin vaatimukset toisilta.
Sen vuoksi minun on vaikea yleensä hyväksyä sanaa kasvatus. Minusta lapsen pitää saada tasa-arvoinen elämä aikuisen rinnalla. Siihen sisältyy rajat joita ei (pääsääntöisesti) sanoin määritetä vaan ne imetään "hyvin käyttäytyvien" aikuisten tekemisten ja arvojen kautta.
Näin olen saanut kasvaa ja samaan olen pyrkinyt omien lasten suhteen.
Ainoa "kasvatuksellinen teesi" minulla oli lasten kasvatuksen periaatteena: Vapauden ja vastuun ymmärtämisen tärkeys elämän yhtenä peruskivenä.
Aikuisena pitää elää samoin, kun vaatii lapseltakin. Se aikuisen elämä pitää myös opetella. Itse ainakin tein "virheitä" kahden ensimmäisen lapsen kanssa opetellessani nuorena äitinä vanhemman taitoja. Kahden nuoremman kanssa jo "osasi" elää toisin. Lopputulos on jokseenkin sama..Ehkä nuoremmat ovat kuitenkin jollakin lailla "rennommin" itsenäisiä? Vahemmat lapset vastaavasti vastuullisempia?
"yhdessä kasvaminen", "toisen ihmisen kunnioittaminen", "kasvutilan tarjoaminen", "hyvä kasvualusta", "rajojen asettelu", "niistä kiinnipitäminen", "vastuullinen vanhemmuus", "vapaa kasvatus", "laatuaika",
Snoppailua, kaikki yhdistettynä "ole aito oma itsesi erehtyväinen, rakastava vanhempi".
On tullut esille tässä työelämän puitteissa. Junassa on veturi ja vaunut.
Kuvailevasti myös perheissä vanhemmat ovat niitä vetureita ja lapset vaunuja. Jos nyt sattuu jossakin tapauksessa käymään niin, että "veturi" väsähtää ja vaunusta tuleekin veturi, niin silloin on edessä suuri vaara pudota raiteilta.
Toinen hyvä vertaus on satuun, jossa pohjatuuli ja aurinko kisaa kumpi saa mummon päältä riisuttua takin pois :) Ittelle kolahti aikanaan, kun asiaa tarkemmin ajatteli.
Tai kaksi moottoria veturissa = vanhemmat?
Välttämättä aina ei tapahdu katasarofia vaikka toinen vetureista väsähtää.
Vauhdin saavuttaminen ja vastamäet ovat ainoastaan raskaanpia.
Ja onhan niinkin, että hyvin eriparia olevat veturit saattavat olla rasitteita toisilleen ja samalla lapsille.
Yhteiskunnan ja sosiaalisen verkoston pitäisi pitää raiteet kunnossa, että väsyneetkin pystyvät mukana, jos ei muuten, niin sitten autetaan eteenpäin.
Nyt vain ollaan menossa nopeisiin luotijuniin ja ne jotka ovat vahvoja/terveitä voivat mennä ja tulla entistä nopemmin määränpäihin, mutta niille raiteille ei voi laittaa sellaista veturia joka on hidas ja joka pysähtelee siellä missä on pienikin seisake.
Vieläpä ollaan karsimassa ne "turhat" pysäkit pois: - paikalliset terveyskeskukset, poliisi, koulut ym.
että lapsia on turha kasvattaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Oma esimerkki ja huolehtiminen, toisesta välittäminen menee paremmin perille. Siis ihan normaali elämä.
On noita tullut kasvatettua, yhdestä tuli kaksimetrinen ja loput sen alle, minä jäin hännän huipuksi. Minun sanaani kyllä kuunnellaan, eri asia mitä sitten tehdään.
Kahden aikuisen tyttären äitinä; kaikki menee hyvin murrosikään asti. Sen aikana äidin on vaikeaa kontrolloida ja "kasvattaa". Tytöt irtaantuvat etenkin äidistä. On vaikeaa erottaa, mikä kuuluu murrosikään tai mikä on muuten pielessä.
Kahdelle, aikuiselle, raittiille, savuttomalle, kauniille tyttärilleni toivon onnellista ja turvallista matkaa elämässä ja toivon, että he turvautuvat minuun jos tulee vakeita aikoja. Enempään en pysty.
Vaikka "tiesin", että itsenäistymiseen kuuluu tämä "tyttären nousu äidin mielipidettä vastaan" se silti yllätti minut. Tyttäreni ovat avoimesti puhuneet minulle asioistaan.Nytkin onneksi puhumme vielä, MUTTA useasti koen että "vastaan kysymyksiin väärin" minun mielipiteeni ovat vanhanaikaisia jne. Nyt punnitaan se työ mitä on tehty pienestä pallerosta tähän päivään.
Tuli vaan mieleen eilinen järkyttävä bussimatkani. Ulkomaalainen huonosti suomea puhuva bussikuski ja nuorisojoukko 13-15v takapenkillä. Ja ne alkoivat soittaan kelloa joka pysäkillä, mutteivät jääneet pois. Kiusaamista oli jatkunut koko matkan kun tulin bussiin. Kuski huusi porukalle, että ulos, mutta he eivät suostuneet ulos. Vanhat ämmät alkoivat huutaa bussikuskille, höpö höpö, jatka vaan matkaa. Sitten bussikuski sulki soittokellot ja pysähtyi kun poislähtevät siirtyivät ovelle tai pyysivät avaamaan. Matkani oli lyhyt ja laskeuduttuani omalla pysäkillä, bussi jatkoi matkaa. Kuljettaja ei soittanut poliiseja, jota itse ehdotin. Häiriköinti sai jatkua.
Että näin häijjyjä ne täällä kaupungissa ovat. Kukaan ei uskalla heille sanoa yhtään mitään ja kukaan ei puutu asiaan, kun niillä on stiletit ja niitä lapsia pelätään oikeasti. Ilmeisesti bussikuskikin todennäköisisti pelkäsi menettäisi työnsä, sos olisi soittanut poliisit ja hänet kun katsottaisiin kyvyttömäksi hoitaa tehtävänsä. Tämä tapahtui keskellä kirkasta päivää, ja mitä mahtaa meno olla illalla ja yöllä.
Ja kun menin lapsenlastani 8v hoitamaan illemmalla, annoin hänelle rahaa kun hän halusi mennä kirpputorille katsomaan tietokonepelejä. Kirpputorin ovella oli myyjä alkanut heti huutamaan, että tänne saa tulla vain aikuisen kanssa. Että vaikeaksi on mennyt elämä nykynuorison ja lasten vuoksi.
vanhan aloitukseni otsikoihin ja enpä meinaa muistaa, että tälläistäkin kirjoittelin joskus.
Tervehdys sinullekin Miljoona ja muistini paranee, kun tuttuja nimimerkkejä esiintyy.
Pitää hieman kommentoida kirjoitustasi.
Sellaista se tahtoo nykyisin olla, että vanhat tavat ja kuri on kadoksissa ja nyt saadaan nauttia vapaan kasvatuksen hedelmistä.
Tuota kiusaamista on näköjään monenlaista. Ei sitä uskoisi, että ihan normaalina pidetyt aikuisetkin sitä harrastaa vaikka salamyhkää vaikka anonyyminä tällä palstalla.
Jep, mä muistan kyllä sinut. Ja minulle kuuluu sellaista, että odottelen tässä sydänultraa. Ei mitään hengenvaarallista, vanhaa aiemmin korjattua vikaa ja haarakatkosta vaan tarkistellaan. Työssä käyn ja ei edes sairaslomaa tarvittu, kun mun työ on leppoisaa oleskelua. Vointi on ihan ok tavallisessa olossa, kovemmassa rasituksessa kyllä jotain vaivaa.
Kiva kuulla sinustakin.
itsestäkin sen verran, että sydäninfarkti kävi tässä muittenkin hässäköiden takia n 4 vuotta sitten, mutta hengissä ollaan. Pallolaajennus tehty ja vointi hyvä toistaisesti.
Kiusaamisesta sen verran, että sitähän esiintyy kaikenikäisissä. Varmaan monenasteistakin, mutta tuntuisi siltä, että ihmisellä kun on paha olla muutenkin, niin sitä purkaa mieltään toisien kiusaamiseen. En tiedä miksi näin ja mitä sillä voitetaan.
Mun ongelma on ollut alunperin synnynnäinen syd.vika. Lähden tästä nyt lapsenlapsen seuraksi ja askartelemaan joulukalenteria, heps.
ja kaikkea hyvää elämääsi.
T. Mettäläinen, joka poistuu metsän kätköihin jälleen;))
Olen miettinyt mikä vie nuoria sivuraiteille, enkä osaa sanoa juuta enkä jaata. Olen kasvattanut yksinhuoltajana aikuisuuteen kaksi ihanaa poikaa. Kasvatuksessa olen käyttänyt ns. maalaisjärkeä, ilman sen kummempia kommervenkkejä tai opaskirjoja. Tärkeimpänä menestystekijänä kasvatuksessani koen sen, että olen saanut luotuan poikiini avoimen ja rehellisen keskusteluyhteyden. Kaikista asioista on voitu ja voidaan keskustella.
vanhempia on näissä tapauksissa aivan turha syyllistää. Ainakaan tietämättä mitään ko. perheiden elämästä.
Kasvatus voi olla vaikka täydellistä ja silti jokin voi mennä vikaan. Ja jos jokin menee vikaan, edes vanhemmat eivät sitä välttämättä huomaa.
Minusta vaan jotenkin tuntuu, että Jokelan kaltaisissa tapauksissa ihmisessä jokin vaan klikkaa, kasvatuksesta huolimatta. Ja se kasvatus tai sen puute näkyy sitten muilla tavoin tuolla kadulla.
vanhemmat voi elää lastensa elämää, ja halustaan huolimatta he eivät voi estää lapsiaan tekemästä tahtoaan.
Kyllä "helppoja" lapsia on helppo kasvattaa, ja kehua lopputulosta.
----