Hei.
Olen rauhanyhdistyksen jäsen, nimellisesti vielä vl. Minulla ei ole ainuttakaan ystävää vl:ien keskuudessa, vaikka olen syntynyt runsaslukuiseen vanhoillislestadiolaiseen perheeseen.
Jostain syystä en vain ole päässyt koskaan kunnolla ns. meikäläisten piireihin. En pääse, vaikka olen yrittänyt parhaansa sen eteen.
No sanotaan, että olen ujo ja mulle on kohtuu vaikea runnoa itteä porukkaan. Olen epäonnistunut useita kertoja. Saanut torjuvaa vastaan ottoa. selät kääntyvät.
Törkeää piikitystäkin olen osakseni saanut.
Tunnen, etten ole oikein suosiossa ns. meikäläisten keskuudessa.
Olen silti kerta kerran jälkeen jaksanut mennä rauhanyhdistykselle, vaikka koen hirmuista yksinäisyyttä siellä. Vapaa-ajat ovat hyvin tylsiä. Seinään tuijotusta jne.
Epäuskoisten kavereiden rientoihin kyllä pääsisi, mutta mitä sanoo suku.
Pelkään kovasti, etten saa enää sitä vähäistäkään hyväksyntää sen jälkeen.
Niin, mulla on kuollut usko. Ei ole ketään, jonka kans puhua uskon asioista, tai muista elämän vaikeuksista.
Nyt olen päättänyt, etten enää astu rauhanyhdistyksen sisälle. Vielä puuttuu rohkeus tunnustaa, etten enää jaksa uskoa. Enkä jaksa sotkeutua muihin uskoihin. Joten muiden uskovien on nyt turhaa yritellä kalastella mua heidän joukkoihin.
Kertokaa te, jotka olette kieltäneet julkisesti uskon, kuinka selvisitte siitä. Ja miten pystyitte aloittaa elämän ns. epäuskoisten kans erilaisissa riennoissa. Oletteko enää olleet tervetulleita kotiin?
Ns. uskoni takia joudun hylkäämään epäuskoiset kaverit.. no sanotaan, että oon jo muutaman kerran käynyt heidän riennoissa mukana ja voi miten mahtava vastaanotto. ainut vain, mikä mua pelottaa viel, että jos joku meisseli näkee mut menevän baariin..
Kaksi vaihtoehtoa, joko julkinen uskonkielto, tai ittensä lopettaminen. Toivottavastu uskaltaisin tehdä ton ensimmäisen.
Olen rauhanyhdistyksen jäsen, nimellisesti vielä vl. Minulla ei ole ainuttakaan ystävää vl:ien keskuudessa, vaikka olen syntynyt runsaslukuiseen vanhoillislestadiolaiseen perheeseen.
Jostain syystä en vain ole päässyt koskaan kunnolla ns. meikäläisten piireihin. En pääse, vaikka olen yrittänyt parhaansa sen eteen.
No sanotaan, että olen ujo ja mulle on kohtuu vaikea runnoa itteä porukkaan. Olen epäonnistunut useita kertoja. Saanut torjuvaa vastaan ottoa. selät kääntyvät.
Törkeää piikitystäkin olen osakseni saanut.
Tunnen, etten ole oikein suosiossa ns. meikäläisten keskuudessa.
Olen silti kerta kerran jälkeen jaksanut mennä rauhanyhdistykselle, vaikka koen hirmuista yksinäisyyttä siellä. Vapaa-ajat ovat hyvin tylsiä. Seinään tuijotusta jne.
Epäuskoisten kavereiden rientoihin kyllä pääsisi, mutta mitä sanoo suku.
Pelkään kovasti, etten saa enää sitä vähäistäkään hyväksyntää sen jälkeen.
Niin, mulla on kuollut usko. Ei ole ketään, jonka kans puhua uskon asioista, tai muista elämän vaikeuksista.
Nyt olen päättänyt, etten enää astu rauhanyhdistyksen sisälle. Vielä puuttuu rohkeus tunnustaa, etten enää jaksa uskoa. Enkä jaksa sotkeutua muihin uskoihin. Joten muiden uskovien on nyt turhaa yritellä kalastella mua heidän joukkoihin.
Kertokaa te, jotka olette kieltäneet julkisesti uskon, kuinka selvisitte siitä. Ja miten pystyitte aloittaa elämän ns. epäuskoisten kans erilaisissa riennoissa. Oletteko enää olleet tervetulleita kotiin?
Ns. uskoni takia joudun hylkäämään epäuskoiset kaverit.. no sanotaan, että oon jo muutaman kerran käynyt heidän riennoissa mukana ja voi miten mahtava vastaanotto. ainut vain, mikä mua pelottaa viel, että jos joku meisseli näkee mut menevän baariin..
Kaksi vaihtoehtoa, joko julkinen uskonkielto, tai ittensä lopettaminen. Toivottavastu uskaltaisin tehdä ton ensimmäisen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Mielestäni sinä ajattelet hieman kummallisesti ja sanoisinko mustavalkoisesti. Tässä muutama ohje sinulle, joita voisit miettiä.
1 Vl-liikkeestä eroaminen ei merkitse uskon jättämistä. Parhaimmillaan se saattaa johtaa omakohtaisen uskon löytämiseen.
2. Vl-liikkeen ulkopuolella eläminen ei merkitse baareissa kulkemista. Sinä itse päätät millaista elämää vietät, mitä teet ja millaisia kavereita sekä ystäviä hankit. Kukaan ei enää pakota sinua mihinkään mitä et itse halua.
3. Jos uskonasiat kiinnostavat, voit hakeutua vaikkapa kirkon järjestämiin nuorten tilaisuuksiin. Siellä et voi joutua muiden lahkojen määräysvaltaan.
sanoit kirjoituksessasi totuuden: "ajattelet mustavalkoisesti" eli edellä kirjoittaja puhui uskonsa kieltämisestä ja Sinä toteat nuo kaksi väriä. Näinhän myös raamattu opettaa; on vain vaatteensa pesseet eli valkopukuiset ja sitten ne, joiden tulisi se pestä. On vain kaksi joukkoa, jos jotain muuta yritätte selittää, niin eikö se ole juuri "jotain aivopesua"?
etten tarvi muiden uskovaisten ohjeita.
Kyllä minä sen tiedän, että on myös muita uskonnollisia ihmisiä, kuin vl:t.
En kaipaa teidän ohjeita, koska mullei oo enää uskoa.
1. Minä en tarvitse tämän uskon jättämisen jälkeen tilalle mitään uutta uskoa. Tässäkin olen ollut, koska synnyin tähän. Tuskimpa ikinä muuten olisin hakeutunut mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Jos olisin syntynyt körttiläiseks, kai minä heidän tilaisuuksiin olisin sitten osallistunut.
2. Tiedän, että vl-liikkeen ulkopuolella on ties millasia ihmisiä. On muslimeja, ortodokseja, hinduja ja ties mitä. Myös uskonnottomia, jotka eivät käy baareissa. Nyt puhunkin valtakulttuurista. Suurin osa suomalaisista käy baareissa tai niiden elämään kuuluu jollainlailla alkoholi. Eikä alkoholin käyttö tarkoita aina suurkulutusta. Ei tarkoita, että jos jotku alkoholin käyttäjät olisivat juoppoja, että automaattisesti kaikki muutkin olisivat. Myös ne, jotka kerran vuodessa juo yhden viinilasin.
3. Sitä paitsi mitä minä saan kirkon tilaisuuksista.
Tiedän, että paikkakunnallani on hyvin vähän kirkon parissa nuorempia ihmisiä.
Mulle riittää, että saan hyväksyntää jonkinlaisessa porukassa.
Nämä epäuskoiset, siis ei minkäänsuunnan uskovaiset ovat kavereitani ja mulla on houkutus osallistua laajemminkin heidän rientoihin mukaan. Ei mulla ainakaan tuu mieleen lähteä esim joidenki helluntailaisten parista hakemaan ihkauusia ystäviä. Ihan sama, uskovatko vai eivät, kuhan juttuun tulee.
öhöm... =)
Ensinnäkin Joosua ilmaisit hyvin asian. Ja sinulle "vaatteiden pesijä" tiedoksi, että KYLLÄ: on kaksi joukkoa, ne jotka uskovat (ovat pesseet vaatteensa) ja ne jotka eivät usko (vaatteet on pesemättä). Mutta Joosuakin oletettavasti halusi kertoa sen totuuden, joka tuntuu olevan aivan vierasta vanhoillislestadiolaisille, että se raja ei kulje todellakaan vl:ien ja muiden kristittyjen välillä. Tuo raja on täysin vl-ihmisten itsensä muokkaama, mutta Jumala kysyy meiltä vain uskoa ei yhteisöä. Näin tämä asia on ymmärtääkseni aiemmin ymmärretty lestadiolaisuudessakin, mutta jossain on joskus pieleen menty?
Viestisi oli mielenkiintoinen. Siispä saanen kirjoittaa sinulle oman näkemykseni henkilönä jolla kuuluu juuri siihen uskottomaan porukkaan joka bilettää, ottaa kaljaa, ei usko raamattuun jne.
Se maailma jota minä edustan ei ole niin paha kuin mitä ehkä vl-porukka on sinulle yrittänyt probagoida. Paha se ei ole, mutta haastava se on. Se on nimittäin maailma jossa tukenasi ei ole satukirja, ei ihmisoikeuksiasi polkeva auktoriteetti, ei hurmoshenkinen yhteisöllisyys. Siinä maailmassa tärkein tukijasi on...sinä itse!
Vain sinä itse päätät mikä sinulle on parasta, mitä sinä elämältäsi haluat, mihin pyrit.
Mutta jos niin haluat, voit meidänkin maailmasta löytää ystäviä, auttajia, kuuntelijoita. Ainoa ero vl-piireihin on se, että me emme ole virheettömiä...mutta emme myöskään tekopyhiä!
Tervetuloa ulos maailmaan: ovi onneesi on auki. Se on sinusta itsestäsi kiinni.
Onnea ja kaikkea hyvää!
kuiskuttelee tuolla tavoin
Tuo "uskonsa kieltäminen" on VL aivopesua. Ethän sinä harkitse uskosi kieltämistä vaan oman uskosi tunnustamista!
Itselläni tuo vaihe kesti kymmmenkunta vuotta. Lopulta tajusin, että voidakseni olla rehellinen itselleni on minun todettava, että vl-oppi ei ole aitoa ja rehellistä eikä näin ollen ole minun uskoni. Samalla tajusin, että oma uskoni ei ole koskaan ollut vl-opetuksen mukaista, olin vain epätoivoisesti yrittänyt opetella epärehellisesti ajattelemaan, uskomaan ja tuntemaan tavalla joka ei ollut omaani. Siinä rikkoo itsensä...
Ole rehellinen itsellesi! Ajattele mitä pidät oikeana ja totena. Siinä on uskosi. Sitä älä koskaan kiellä.
Tuo "uskonsa kieltäminen" synonyyminä vl-yhteisöstä eroamiselle on yksi liikkeen törkeimmistä aivopesuaseista. Joskus vain kestää kauan tajuta, että oman uskonsa kieltäminen saattaa todellisuudessa tarkoittaa vl-yhteisössä pysymistä tai siihen "parannuksen tekemistä".
Tsemppiä, elämä jatkuu.
Toivoo: n 50 v tätä maailmaa tallannut, siitä n 30 vuotta vl-joukkoon elämäänsä tuhlannut.
...painostuksen ja paheksunnan estää oman itsesi löytämistä. Vaikea paikka se on oikeasti, kun miettii, että koko suku ja lapsuudesta saakka ympärillä pyörineet ihmiset saattavat kääntää selkänsä, mutta se on heidän ahdaskatseisuuttaan ja ymmärtämättömyyttään.
Itse muutin kotoani vl-ahdistuksen vuoksi jo 15-vuotiaana, ja kävinpä ulkomaillakin asumassa jonkin aikaa itseäni etsiessä ja pakkomuottiin työntämistä pakenemassa.
Älä anna kenenkään hyväksynnän olla tärkeämpää kuin se, millainen elämä ja asiat tekevät sinun elämäsi onnelliseksi.
Jos et koe olevasi onnellinen vl-yhteisössä, repäise itsesi irti ja tee pesäero vl-kuvioihin.
Toki sukuun pysyy jonkinlainen kosketus, ja ajan mittaan välit lähi- ja muuhunkin sukuun toivottavasti paranevat, mutta ainakin omalla kohdallani kaikki vl-ystävät jäivät, ja suuri osa vl-suvustakin on etäisiä. Vuosien jälkeen en ole päätöstäni vielä katunut, ja omien lasten saamisen myötä on aina vaan parempi olo siitä, että olen uskaltanut heittäytyä omaan elämääni!!!
Se, uskotko, ja mihinkä uskot, selviää luultavasti vasta vuosien kuluessa. Ainakin minulta vei tosi monta vuotta "kasvaa eroon" niistä ajattelumalleista, jotka syntymästä saakka oli iskostettu päähäni. Ja niiden kyseenalaiseksi asettaminen ja etenkin vääräksi toteaminen vei myös kauan, ja vaati monta sisäistä taistelua ja tuhansia tunteja mietiskelyä ja asioiden käsittelemistä.
Mutta vihdoinkin voin rehellisesti sanoa olevani ONNELLINEN, ja sitä tunnetta en muista vl-ajoilta varhaislapsuutta lukuun ottamatta.( Silloinhan ei tämmöisiä mieti, kun on lapsi...)
Rohkeutta matkaan, ja kaikkea hyvää!!!
http://keskustelu.kaksplus.fi/t884211,50
Jos en enää jaksa yleensäkään uskoa raamatun oppeihin, niin voiko sitä enää sanoa, että uskoisin. Eikö se tarkoita sitä, että todella kiellän uskoni. Vai voitko sanoa, että voisin olla silti uskovainen, vaikken usko enää raamattuun?
Hyvä "kaveriton ja syrjäytynyt"
En minä puhukaan edellisessä viestissäni "raamattuun uskomisesta" tai mistään uskonnosta. Näetkö yhtään mainintaa uskonnosta, kirkosta tai raamatusta?
Puhun siitä, että tulee olla rehellinen ennen kaikkea itselleen ja tunnustaa myös tunteensa, se on uskoni, mutta ei uskontoni. Kokemukseni mukaan uskonto tai "uskovaisena olo" (oli se mikä tahansa uskonto) tulee aina ennemmin tai myöhemmin totuuden ja rehellisyyden tielle. En pidä itseäni uskovaisena millään mittarilla mitattuna. Siitä huolimatta sanon, että "uskonsa kieltäminen" on vl-propagandaa. Väitän tälläkin hetkellä "tunnustavani uskoani".
"Uskovainen" on korvissani termi, jolla ilmaistaan ihmisen palvovan totuuden peittelyä, sokeaa uskoa ja kuuliaisuutta myös vastoin parempaa tietoaan ja (oma)tuntoaan. "Uskovainen" voi olla uskoen Raamattuun, Koraaniin, ateismiin, tai lähes mihin tahansa "ismiin" mutta en koe, että uskovainen voi olla pysyen rehellisenä itselleen. Silti voi uskoa.
Usko itseesi ja siihen, että kun elät niin, että voit joka aamu katsoa pelistä tuijottaviin kasvoihisi silmiin olet oikealla tiellä.
Helpompaa on olla "uskovainen" (mikä tahasa sellainen) kuin rehellinen. Tässä en puhu pelkästään siitä mitä viesteissäsi kerrot lähisukusi reaktioista.
Itse olen peräisin puhujaperheestä. Minut hylättiin niin totaalisesti, että vain sattumalta kuulin muutaman sisarukseni menneen naimisiin vasta siinä vaiheessa kun heillä oli 2 - 3 lasta. Varaudu vastaavaan lähisukusi taholta. Mutta luota itseesi ja siihen minkä tunnet aidoksi ja rehelliseksi. Ja tiedä, että on äärimmäisen vaikeaa todella sisäistää, että se mihin on lapsuudestaan saakka oppinut luottamaan onkin valhetta.
Toivoo: n 50 v tätä maailmaa tallannut, siitä n 30 vuotta vl-joukkoon elämäänsä tuhlannut.
"Mutta luota itseesi ja siihen minkä tunnet aidoksi ja rehelliseksi. Ja tiedä, että on äärimmäisen vaikeaa todella sisäistää, että se mihin on lapsuudestaan saakka oppinut luottamaan onkin valhetta."
Pidän tuosta miten kirjoitat rehellisyydestä ja itseen luottamisesta. Minäkin olen puhujaperheestä ja melkein 30 vuotta elämästäni meni, että pääsin VL-uskosta eroon. En enää kuitenkaan usko siihen valheeseen, että taivas ja enkelit kuuluvat vain vanhoillislestadiolaisille tai heidän määrittelemälle "Jumalan valtakunnalle". En ole minkään sortin uskovainen, en kuulu edes kirkkoon.
Elämään uskon ja siihen, että ihminen voi omalta osaltaan pyrkiä hyvään ja näin ollen toteuttaa Jumalallista suunnitelmaansa.
Syrjintä voi olla myös hyvin hienovaraista. Yhteydenpidot voivat loppua yhtäkkiä. Itse sanoin suoraan, että en usko niin kuten minulle on opetettu enkä ole koskaan uskonutkaan - VL-usko on ollut vanhempieni valinta. Aivan yhtä hyvin minä saan sanoa ääneen noin, kuten minulle on sanottu suoraan, että olen menossa helvettiin.
Jos joku on sitä mieltä, aivan vapaasti. Itse kun en usko kuoleman jälkeiseen helvettiin, niin ei kenenkään onnistu pelotella tuota kautta. :)
Kiitos kertoumuksestasi, 5-kymppinen: hienoa, että olet selvinnyt selvillä vesillä!
"Itse olen peräisin puhujaperheestä. Minut hylättiin niin totaalisesti, että vain sattumalta kuulin muutaman sisarukseni menneen naimisiin vasta siinä vaiheessa kun heillä oli 2 - 3 lasta. Varaudu vastaavaan lähisukusi taholta."
Sisarukseni jätettyä vl-piirit ja mennessä kohta naimisiin olimme kaikki häissä, totta kai. Aivan outo kuvitella tuollaista, jota sinä olet joutunut kokemaan. En ole kuullut mistään vastaavastakaan eli täytyy olla aika ääritapaus teillä. Meillä yhteys säilyi vähintään yhtä tiiviinä, ehkä jopa tiiviimpänä kuin aiemmin, koska tietysti huoltakin oli.
Heips, kaveriton ja syrjäytynyt sinulla on kohtalotovereita. Tässäkin yksi.
Olen itsekin joutunut miettimään mitä vanhoillislestadiolaisuus minulle merkitsee. Tarkoittaako se kulkemista ikuisesti yksin rauhanyhdistyksellä? Mitä sieltä saan? Voinko sitä jaksaa? Uskonko sitä opetusta jota ry:llä saarnataan? Voisiko minulle riittää (toistaiseksi) nettiseurojen kuuntelu? Luotanko Jumalan johdatukseen näissä asioissa? En tiedä itsekään vastauksia näihin.
Kerrot runsaslukuisesta perheestä. Olisiko heissä kuitenkin joku sellainen, jolle uskaltaisit mietteistäsi kertoa? Luulen, että turhaan arastelet suvulle kertoa, voisit ehkä yllättyäkin. Voisit ehkä keskustella ajatuksistasi myös jonkun puhujan kanssa. Itsekin olen näin tehnyt, enkä ole minkäänlaista painostusta mihinkään kokenut eli ihan vapaasti olen saanut asioita miettiä.
Mieti mitä usko sinulle henkilökohtaisesti merkitsee. Mihin uskot? Uskotko?
Kun kerrot tuosta ettet tunne olevasi oikein suosiossa ja ehkä miettiväsi myös itsesi lopettamista, niin tuttujapa ovat myös nämä aatteet. Ethän pahastu, jos ehdotan yhteydenottamista myös henkisen auttamisen ammattilaisiin. Voimia jokatapauksessa!
Olen jutellut joidenkin sisarusteni kans vaikeuksistani. Sen verran ne on valmiita keskustelemaan, että kysyvät vain, haluanko uskoa epäilykseni anteeksi. Siihen se sitten jää. En tahdo päästä edes heidän touhuihin mukaan. sitä paitsi tunnen sen heissä roikkumisena.
Olen nyt joillekin sisaruksilleni varoitellut siitä, että maailma houkuttelee nyt mua erityisen voimakkaasti ja miksi. Siksi, koska mulla ei ole uskovaisia kavereita.
No mitä siihen vastataan, luota Jumalaan ja rukoile, että saisit ystäviä.
Kumpa tietäisivät, että oon maailmansivun verran rukoillut, eikä sitä olla kuultu. Väkisinkin pisti epäilemään, että kuuleeko niitä rukouksia kukaan.
Ja ajan mittaan uskoni vain kuoli. Rupesin epäilemään raamattua laajemminkin. Yksinäisyydessäni olen ehtinyt miettiä ties mitä.
Olen myös käynyt juttelemassa ammattihenkilöiden kans vaikeuksistani. No nuo ammattihenkilöt eivät olleet vl:iä. Jotain olen niiltä käynneiltä saanut, mutta se ei ole kuitenkaan poistanut kavereiden puutteita. Ei ole siunaantunut vl-kavereita.
Yksinäisyys tekee kipeää. Ja kieltäytyminen epäuskosten seurasta käy yhä vaikeammaksi, mutta en silti uskalla kertoa kellekään, etten enää usko. etten pysty enää uskomaan.
Tiedän kyllä vanhempien sisarusten kohdalta sen, ettei tässä suvussa se oo helppoa. Pitää vain jatkaa esittämistä, mutta se ei ole helppoa, varsinkaan, ku näissä piireissä ei ole niitä kavereita.
"Kumpa tietäisivät, että oon maailmansivun verran rukoillut, eikä sitä olla kuultu. Väkisinkin pisti epäilemään, että kuuleeko niitä rukouksia kukaan."
Ehkä sinua on juuri sillä tavalla "kuultu", että sinulle näytetään tietä pois tuosta VL-joukosta. Jumala suuressa rakkaudessaan näyttää sinulle, että he todellakin ovat vain yksi joukko.
Lähde rohkeasti.
Saat varmasti ystäviä heidän ulkopuoleltaan.
Ikävää, että olet kokenut asian monien tapahtuimien summana tosin, noin ikävästi.
Itsekin olen ollut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni vanhoillislestadiolainen, hyvin "suosittukin" heidän joukossaan, mutta siitä huolimatta päätin taipaleeni sillä tiellä, koska en vain osannut elää niin.
Sen jälkeen olenkin kokenut riennot ja riemuilut, käynyt melkoisen pohjallakin elämässäni ja Jumalan kiitos, saanut löytää tien myös ylöspäin.
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole mikään usko, vaan parhaimmillaan jollekin ihmiselle hengellinen koti. Ellei se tarjoa kaipaamaasi suojaa, kannattaa miettiä, mistä moinen johtuu.
Johtuuko se ko. uskonnosta vaiko siitä, että suhteesi Jumalaan ei ole aivan sitä, mitä se voi parhaimmillaan olla. Sillä minusta uskossa on kysymys siitä, että uskonto, mihin kuulut, on toissijainen asia ja se itse usko on tärkein. Siis suhteet ylös ovat toimivat ilman, että olet niin riippuvainen mistään maallisesta organisaatiosta.
Maailma tarjoaa monenlaista. On "rientoja" joka lähtöön. Vastaanotto sielä voi tuntua ihmisestä, joka on "hukkateillä", imartelevalta, vaikkei se pohjimmiltaan tarjoakaan sen enempää. Kavereita löytyy kyllä, mutta lohduttajia silloin, kun on vaikeaa, löytyy äärimmäisen vähän. Maailma on lumoava, mutta pinnallinen.
Siksi Jeesus onkin kestävin ja parhain ystävä, jonka ihminen voi löytää. Koska Jeesus on täydellinen, on hänessä myös turva, joka kestää pahimmatkin koettelemukset. Hän rakastaa sinua tälläkin hetkellä, ehdoitta ja kaikkein aidoimmin.
Toivon, ja ainoastaan toivon, että pidät sydämesi auki ylöspäin. Siinä sinulle kaikkein paras turva.
Siunausta.
Samanlaisia asioita kuin missä tahansa yhteisössä, omat sisäpiirit ja suosituimmuusjärjestykset. Ymmärrän sinua.
Säilytä uskosi ja hakeudu muualle, älä tuomitse itseäsi "uskottomaksi" vaikka korvissasi sen sanan olet kuullut monta kertaa.
tuomitse itseä uskottomaksi, ku minä olen. En minä pysty enää uskomaan raamattuun. Joten aika vaikee lähteä yhtäkkiä johonki muun suunnan tilaisuuksiin. Raamattuun on vaikeaa noin vain ruveta uskomaan. Uskon, että jos on Jumala, tuskin se on niin julma, että se antaa kenenkään ihmisen turhaa joutua tuleen. Ja että Jumala on kaikessa viisaudessaan valmistanut kaikille ihmisille mahdollisimman hyvän kuolemanjälkeisen elämän. siis jos nyt sitä kuoleman jälkeistä elämää on. Sen näkee vasta sitten, ku on kuollut, joten en tiedä, miksi tässä ajassa jotain uskoja edes tarvittaisiin..
Ajattelen että mielessäsi oleva opittu uskomisen kaava ei salli ajatustakaan Jumalasta ja kaikki karsinat kammottavat. Se on tuttu tunne minullekin. Olet silti Jumalan kämmenellä, kuten kaikki luodut ovat.
Lueskelin Kari Kuulan kirjaa "Helvetin historia".
Siitä selviää ettei esim. Paavalin julistuksessa ollut mitään ikuista tulijärveä.
http://keskustelu.kaksplus.fi/t886729
Olet käsittänyt väärin. Ei ry:llä ketään pakoteta käymään ja uskomaan. Kyllä usko on jokaisen sydämessä, jos on.
Mutta toivon, ettet silti jättäisi maailman tähden uskoa. Se ei pidemmän päälle mitään anna. Vastaanotto voi alkuun ollakin hyvää, ehkä vain saadakseen sinut pois uskosta. Siellä riennoissa voi olla erilaista, epä-aitoakin päihteitten tuomaa iloista kanssakäymistä. Mutta se voi viedä sinulta paljon, jopa kokonaan sielun vahingoksi.
Nuorta voi vetää maailma niin kovasti, että usko alkaa ahdistaa. Kun ikää tulee, arvot usein muuttuvat ja moni tuhlaajapoika palaa harharetkiltään takaisin Isän turvalliseen kotiin.
Tuo yksinäisyyden tunne penkissä on varmaan ikävää. Älä tuijota liikaa itseesi, katso miten voisit ehkä auttaa muita. Jokainen olemme arvokkaita sellaisina kuin Jumala on meidät luonut. Rohkaistu hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet ja juttele muille rohkeasti. Jos joku ei vastaa keskusteluyritykseesi, se on sitten hänen tyhmyytensä.
Mutta onhan sinulla kuitenkin paljon uskonystäviä siellä ympärilläsi. Kun katsot ympärille, voit huomata muitakin yksinäisiä. Mene puhumaan heille. Olkoon se sitten vaikka vanhus tai lapsi.
Olihan sinulla käsittääkseni runsaslukuinen uskovainen perhekin. hekin varmasti ovat ystäviäsi.
Sydämen uskoa kuitenkin kysytään, jos sitä ei ole, vaikeaahan uskoaan on tunnustaa. Sitä sopii rukoilla.
että ry:llä pakotettaisiin. Puhuin siitä, kuinka sukuni suhtautuu, jos joku ei haluakkaan enään uskoa, kuin he. erään sisarukseni liikkuessaan "maailmanteillä" hän ei kotiin tullessaan saanut hetkeäkään rauhaa. Hänelle julistettiin sanaa ja häntä vaadittiin pikaiseen parannukseen. ja tiedän, ettei se noin vain ole helppoa. osasin asettua jo tuolloin heidän asemaan ja säälin heitä, maailmaan poikenneita.
Ja pelkäsin jo tuolloin, että jos joskus ite joutuisin siihen tilanteeseen. Ja nyt olen.
Ja tiedän, etten vanhempien pakotuksesta huolimatta pystyisi uskomaan.
Joissain perheissä uskon kieltäminen tunnustaminen on helpompaa. Kumpa meilläkin olisi. Ei se ole edes hyväksi ihmiselle esittää toista, mitä oikeasti on.
Sisarukset taas suhtautuu aika nuivasti niihin, ku sanon, että maailman menot houkuttelee liikaa.
Tunnen, kuinka he ihmettelevät, että mikä tuokin on olevinaan. Ei ne varoittelut tuota tulosta. Haluaisin heidän tietävän, että mulla on oikeasti paha olla. Ja sitä kautta, että uskaltaisin sanoa heille, etten enää usko. etten vain voi enää uskoa.
Käy jossain vapislaisten, adventistien, viidesläisten, hellareiden tms. tilaisuudessa katsomassa myytävää uskomisen oheiskamaa. Osta sopiva postikortti, kirjoita siihen, että olet tullut uskoon ja lähetä ry:lle ja/tai sukulaisillesi.
Eli mielestäsi pitäisi valehdella?
En mene sekoittaa päätä edes leikillään muilla uskoilla. varsinkaan karismaattisilla sellaisilla. Olen joskus kuullut radiosta helluntailaisten saarnaa ja en minä sellaista jaksais edes leikillään mennä paikanpäälle kuuntelemaan.
Minäkin aikoinaan peläsin suoraan sanoa, etten ole enää uskomassa. Kun sitten äiti soitteli toiselle paikkakunnalle enkä muutamaan kertaan tervehtinyt heidän tavallaan, tuli totuus ilmi.
Eniten pelkäsin isäni reaktiota, mutta turhaan. Äidin katse oli kyllä pelokas, kun seuraavan kerran kasvotusten kohdattiin. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin on mennyt. Muutaman kerran ovat "tarjonneet evankeliumia" ja pyytäneet seuroihin. Toissa kesänä käväisinkin Sotkamon Suviseuroissa. Yksi sisaruksistani on myös kieltänyt uskonsa, kuten sanotaan.
Haluan rohkaista sinua kertomaan VL-liikkeestä eroamisesta suoraan jollekin läheiselle. Vanhemmille? Kirjoita vaikka sähköpostia ja laita korosta siinä, että se on henkilökohtainen valintasi ja haluat rauhan mahdollisista käännyttämnisyrityksistä.
Usko pois, sitten on paljon helpompaa. Ei edes tarvitse puhua mistään uskon kieltämisistä, jos ei halua. Itse pidän omaa erottautumista nimenomaan lahkosta eroamisena, vaikka en nytkään ole uskonnollinen ihminen.
Hyväksyntää et välttämättä saa enää VL-liikkeestä eromaisen jälkeen, riippuu aivan siitä kuin avoin ja rakastava perheesi yleensä on. Jotkut kokevat tulleensa jätetyksi lähtemisen jälkeen. Asiat kuitenkin järjestyvät aivan varmasti ajan kanssa. Suosittelen kuitenkin tuota, että sanallisesti oikein kertoo, ettei kuulu heihin - se antaa varmuutta pitemmällä tähtäimellä ja tekee asian selväksi lähipiirille. Ja näillähän uutisilla on taipumus levitä.
Voimia sinulle päätöksesi kanssa.
Kirjeen kirjoittaminen on siitä hyvä, että siinä sinua ei keskeytetä, vaan saat aidosti purkaa kaikki ajatuksesi. Samalla kirkastat itsellesikin syitä ja tunteitasi, ja myöhemmin jos asia tulee puheeksi, niin sinun on ehkä helpompi perustella näkemyksiäsi... Voit antaa kirjeen ja odottaa jonkin aikaa, että lukijat (vanhempasi ?) saavat myös vastaavasti aikaa sulatella sanomaasi ja miettiä omia sanomisiaan.
Jos eroat Ry:stäsi, ei sinun silti kannata uskoasi Jumalaan kieltää vaikka uskosi vl-yhteisöön olisikin mennyt!
Jumala ei asu pelkästään Ry:llä, vaikka sinulle (kuten minullekin) on lapsesta saakka opetettu. Itse ns kielsin uskoni, koska luulin laillasi, että Jumala on vain SRK:hon uskovien keskuudessa. Eron jälkeen tunsin vuosikaudet suurta arvottomuutta kun tunsin vl-yhteisön rankan tuomion ja rangaistukset lepäävän nuoressa niskassani.
En uskaltanut uskoa mihinkään enkä lähestyä Taivaan Isää vaikka uskoin häneen sydämessäni koko ajan, vl:ien tuomion sanojen jälkeen: "epäuskoiset rukous on Jumalalle kauhistus", "epäuskoinen juo ehtoolisella kadotuksensa maljan", "kaikki muu usko kuin vl on omavanhurskautta"...
Vaimoni kautta tapasin uskovia ihmisiä jotka vakuuttivat minulle, että saan turvallisesti uskoa Jumalaan. Ja Jeesus on sovittanut minunkin syntini, jonka armon saan omalle kohdalleen uskoa.
Ei sinun tarvitse liittyä mihinkään lahkoon uskoaksesi Jumalaan. Usko on ainoa, mikä viimeisellä tuomiolla ratkaisee -ei minkään yhteisön jäsenyys!
Ei ole sellaista kirkon opettamaa ruumiiden ylösnousua tuomittavaksi ns.viimeisenä päivänä. Tällainen käsitys johtuu Raamatun sokeasta, lapsellisesta ja kirjaimellisesta tulkinnasta.
Ne kertomukset viittaavat ihmisen kuolemanjälkeisiin tiloihin ja asioihin, esim. "tulijärvi", "Tuonelan virta", "Tuonelan joki". Vesi symboloi monissa uskonnoissa, kansojen mytologioissa ja kulttuureissa erästä fyysisen ruumiimme kuolemanjälkeistä vaihetta. Vain harvat välttävät tuon vaiheen ja siirtyvät suoraan taivastilaan.
Löytyi 26 jaetta Biblia 1776 tekstistä.
"5. Moos. 1:17
Ei teidän pidä katsoman kenenkään muotoa tuomiossa, vaan kuulkaat niin pientä, kuin suurtakin: älkäät peljätkö kenenkään muotoa; sillä tuomio on Jumalan: vaan se asia, mikä teille on raskas, antakaat tulla minun eteeni, kuullakseni sitä.
Job 35:14
Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä.
Job 36:17
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
Ps. 89:14
Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.
Ps. 97:2
Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä: vanhurskaus ja tuomio ovat hänen istuimensa vahvistus.
Sananl. 29:26
Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
Saarn. 8:11
Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa,
Jes. 16:3
Pitäkäät neuvoa yhdessä, sanokaat tuomio, tee sinulles puolipäivän varjo niinkuin yö; kätke pois ajetut, ja älä ilomoita kulkioita.
Jer. 21:12
Sinä Davidin huone, näin sanoo Herra: pitäkäät tuomio aamulla, ja auttakaat poljettua väkivaltaisen kädestä, ettei minun julmuuteni läksisi ulos niinkuin tuli, ja palaisi, niin ettei sitä yksikään sammuttaa taida, teidän pahan menonne tähden.
Dan. 2:9
Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio käy teidän ylitsenne, että te olette aikoneet minun edessäni puhua vääryyttä, siihenasti että aika kuluis: sentähden sanokaat minulle uni, niin minä ymmärrän, että te myös selityksen osaatte.
Dan. 2:13
Ja tuomio annettiin, että viisaat tapettaman piti; ja Danielia hänen kumppaniensa kanssa myös etsittiin tapettaviksi.
Dan. 2:15
Ja hän vastasi ja sanoi kuninkaan käskyläiselle Ariokille: miksi niin ankara tuomio on käynyt ulos kuninkaalta? Ja Ariok antoi Danielin tietää sen asian.
Dan. 7:10
Tulinen virta juoksi ja kävi ulos hänen kasvoinsa edestä. Tuhannen kertaa tuhannen palveli häntä ja sata kertaa tuhannen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Tuomio pidettiin, ja kirjat avattiin.
Dan. 7:22
Siihen asti, että vanha-ikäinen tuli, ja tuomio annettiin sen Korkeimman pyhille, ja aika joutui, että pyhät valtakunnan omistivat.
Dan. 7:26
Sen jälkeen pidetään tuomio, ja hänen valtansa otetaan pois, että hän peräti hukutetaan ja kadotetaan.
Hoos. 5:1
Kuulkaat siis papit, ja Israelin huone, ottakaat vaari, ja ota korviis sinä kuninkaan huone; sillä tuomio pitää tuleman teidän päällenne, te, jotka Mitspassa paulan ja levitetyn verkon Taborissa virittäneet olette.
Sef. 2:2
Ennenkuin tuomio tulee: että te sivalletaan päivällä pois niinkuin akanat, ennekuin Herran hirmuinen vihan tulee teidän päällenne, ennekuin Herran vihan päivä tulee teidän päällenne.
Joh. 3:19
Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.
Joh. 7:24
Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikia tuomio.
Room. 2:2
Mutta me tiedämme, että Jumalan tuomio on oikia niiden ylitse, jotka senkaltaisia tekevät.
Room. 2:5
Mutta kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihan itselles vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,
Room. 5:16
Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
Hepr. 9:27
Ja niinkuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta senjälkeen tuomio,
Jaak. 2:13
Sillä armotoin tuomio pitää hänen päällensä tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.
2. Piet. 2:3
Ja ahneudesta ajatelluilla sanoilla pitää heidän teitä kauppaaman, joiden tuomio ei silleen kauvan viivy, eikä heidän kadotuksensa makaa.
Ilm. 20:4
Ja minä näin istuimet, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta."
Pätevä ammattiauttaja osaa varmasti auttaa sinua suhteuttamaan ongelman. Suosittelen myös, että käännyt UUT:n puoleen, koska se on erikoistunut juuri noihin kokemiisi ongelmiin.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Kannattaa lukea myös tämä:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/apostasi.html
Jos asut pääkaupunkiseudulla tai voit tännepäin liikkua, niin tulehan käymään kylässä. Laitetaan sauna lämpimäksi ja pötyä pöytään. Jos minusta et kaveria saa, niin ainakin lapsistani, ne pikkupiiperöiset ovat niin hassuja ja hauskoja, ettet niille voi olla nauramatta.
ps. jossain määrin tunnistan itseni kirjoituksestani, mutta yleensä tällaisena suupalttina ollessani, noi jutut on jäänyt muilta huomaamatta, ja itsekään niistä aikoinaan ei niin tullut puhuttua.
Laitahan mailia, niin pistetään asiat lutviutumaan. [email protected]
Lainaus:
”Kaksi vaihtoehtoa, joko julkinen uskonkielto, tai ittensä lopettaminen. Toivottavastu uskaltaisin tehdä ton ensimmäisen.”
Tarvitset siis rohkeutta irrottautua julkisesti vl-uskosta. Siis: ”Miten irrottautua vl-uskosta rohkeasti? Mistä saan rohkeutta irrottautumiseen?” Eli: ”Miten irrottaudun vl-uskosta?” Etsin nyt tähän näkökulmia.
Ohjeita vl-uskosta irrottautumiseen
1. Tunnista oma ajattelusi irrottautumisen yhteydessä. (Esim. En usko vl-raamatuntulkintoihin. En usko, että löydän onnea vl-uskossa. En usko saavani todellisia ystäviä vl-piireistä.)
2. Tunnista vl-saarnojen sanoma irrottautumisen yhteydessä. (Esim. Olet kieltäjän paikalla. Olet sielunvihollisen pettämä. Olet joutunut syntiin. Kukaan ei lähde elävästä uskosta hyvällä omallatunnolla.)
3. Tunnista vl-uskosta tarjottu ratkaisuvaihtoehto elämän mittaiseksi ajattelutavaksi. (Usko vain synnit anteeksi, niin pääset taivaaseen. Millään muulla ei ole niin paljon väliä.)
4. Tunnista oma tyytymättömyytesi vl-ohjeille.
5. Luota omiin havaintoihisi. (Esim. Huomaan, että koen yksinäisyyttä seuroissa. Havaitsen, että ns. uskonnottomien seurassa en koe yksinäisyyttä. Havaitsen, että pelkään syyllistämistä vl-uskovaisten taholta, jos jään kiinni riennoista.)
6. Rakenna omia käsityksiä havaintojesi pohjalta. (Esim. Kaipaan hyväksyntää. Kaipaan ystäviä. Kaipaan sosiaalista turvallisuutta. Kaipaan ihmisiä, joihin voi luottaa. Kaipaan ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa ajatuksiani. En kaipaa syyllistämistä. En kaipaa käännyttämistä. En kaipaa hengellistä väkivaltaa. En kaipaa hyljeksintää. En kaipaa vl-synninpäästöä.)
7. Aseta tavoitteita. (esim. Soitan vanhoille koulukavereilleni. Tervehdin naapuria. Hankin työpaikan. Tutustun uuteen ihmiseen. Kerron joistakin ajatuksistani turvalliselle ihmiselle. Menen mukaan työpaikan pikkujouluihin.)
8. Kirjoita päiväkirjaa. (Kokemuksistasi, ajatuksistasi, tunteistasi, kysymyksistäsi ja pohdinnoistasi.)
9. Uskalla kokea joitakin epämiellyttäviä kokemuksia. (Esim. Torjutuksi tulemista. Selän kääntymisiä. Katseen kääntymisiä. Säikähtyneitä ilmeitä. Hämmästelyä. Ahdistusta. Yksinäisyyttä.)
10. Jaa raskaita kokemuksiasi muiden kanssa. (Esim. www.tukinet.net. Tämä palsta.)
11. Valmistaudu koko elämän mittaiseen oman ymmärryksen kehittämiseen. (Se sisältää jonkin verran ahdistusta ja useita vapauttavia oivalluksia.)
12. Muista, että vaikka olet syntynyt vl-perheeseen, et menetä sitä irrottautuessasi, vaikka vanhempasi ja sisaruksesi voivat luulla menettäneensä sinut (tämän elämän jälkeiseen helvettiin).
13. Pidä yhteyttä perheeseesi ja vl-ystäviisi, mutta varaudu epämiellyttäviin tuntemuksiin.
14. Etsi elämääsi hyviä ja tervehenkisiä asioita (huonojakin asioita on paljon tarjolla).
15. Pidä puolesi.
, jos ei tee siitä liian vaikeaa. Sinun ei tarvitse "kieltää uskoasi" eikä tunnustaa mitään julkisesti kenellekään. Nuo jutut ovat vl:ien keksintöä, ja niiden tarkoitus on tehdä liikkeestä lähtemisestä vaikeaa.
Kunhan huomaat, että et ole vl-lahkolle tilivelvollinen mistään: voit vain jättää menemättä heidän tilaisuuksiinsa. Jos joku kyselee, sano "ettei kiinnosta enää", tai "uskon eri tavalla kuin te".
Miksi pelkäät, että joku näkee sinun menevän baariin? Mitä sinulle voisi pahimmillaan tapahtua, jos joku vl näkee? Kun pääset tuosta vl-yhteisomatunnosta eroon, homma helpottuu. Asennemuutosta kehiin siis! Elämäsi on sinun, ei vl-klaanin. Sinä määräät kuinka sen käytät, se on ainoasi. Elämäsi on lahja Jumalalta, ei SRK:lta.
Erosin liikkeestä itse n. 7 v sitten. En ole vieläkään tehnyt sitä paljon mainostettua "uskon kieltämistä" kenellekään. Katson että siihen ei ole tarvetta. Kyllä ne "kotisiionin juoruakat" tekevät sen sinun puolestasi. Sinun tapauksessasi on vain hyötyä siitä, että vl:t ovat niin kärkkäitä tuomitsemaan ne, jotka elävät ja toimivat eri tavalla kuin he. Käy vain baareissa, osta kaljaa kaupasta ja vuokraa videoita paikalliselta kioskilta, niin eipä aikaakaan kun sinut "tuomitaan" epäuskoiseksi. Helppoa vai mitä?
on tapahtumassa pahin vaihtoehto:
Pirunkirkko (= vl-herätysliike) on luistattamassa henkilöä myöskin irti Jumalan yhteydestä.
Ensinnäkin tarinasi tuntuu uskomattomalta, että voiko se olla totta?
MInulla oli samantapaisia ongelmia, mutta olen niistä aika hyvin selvinnyt.
Muista sananparsi: Heikot sortuu elontiellä, jätkä senkun porskuttaa.
Nuoruudessani olen melko yksinäinen susi, mutta toisaalta viihdyin yksin.
Yksinkin voi tehdä kaikkea hauskaa ja harrastaa.
Yritä hommata tyttökaveri ittelles, vaikkapa kirjeenvaihtopalstoilta.
Olin minä välissä maailmassakin , kymmenisen vuotta pois rauhanyhdistykseltä, mutta kävin siellä silti silloin tällöin.
Mää pidin vähän sellaisena varaventtiilinä tätä siionin touhua, että jos maailmassa meno kyllästyttää, niin palaan takaisin.
Maailmassa ollessa kävin paljon elokuvissa, tansseissa, teattereissa ja minulla oli irtosuhteita.
Kapakoissa en silti käynyt. Minä vihasin alkoholia ja tupakkaa ja vihaan edelleenkin.
Kävin minä sitten huvikseni katsastamassa, millaista uskon touhua on mormoneissa, jehovalaisissa, adventismissa, siiloanissa ja saalemissa. Parasta olivat kuitenkin tavallisen luterilaisen kirkon nuorten aikuisten raamattupiirit. Kavereita tuli ja meni.
Sitten kyllästyin kaikkeen näihin ja astelin paikalliseen rauhanyhdistykseen.
Aikani olin siellä niinkuin orpo piru, mutta sitten menin keittiötyövuoroon ja heti samana iltana sain kaverin joka taas esitteli minut seuraavalle ja olin yhteen aikaan jopa melko suoisttukin.
Minun kämpilläni pidettiin monet iltakylät ja paljon tarjosin kahvia ja känttyä ja muuta hyvää.
Nyt olen luopunut kokonaan keittiövuoroista, sillä ei huvita olla tiskarina.
Älä ota uskon asioita kovin tosissaan. Tämmöisen neuvo annan niille, jotka eivät jaksa kestää rauhanyhdistyksen talostelua täysipäisesti.
Ei uskoa tarvitse kieltää, se on vaan semmoinen klisee. En minäkään koskaan kieltänyt, vaan uskoin Herraan Jeesukseen, vaikka kävin tanssimassa. Se oli mukava harrastus, nyt en ole käynyt tanssimassa 20 vuoteen.
Ole vaan ja höllöttele, pidä sapattivuosi seuroista ja tule sitten takaisin.
En minäkää koskaa kertonut itsestäni ja reissuistani mitään.
Jumalan tervettäkin sanoin hämätäkseni muut uskovaiset.
No, aika raakaa peliähän tämmöinen on, mutta on mentävä yli aina siitä, mistä aita on matalin.
Monenlaisia vastauksia oletkin jo saanut. Osa on mielestäni hyviä, mutta sitten on ollut sellaisia ymmärtämättömiä kommentteja, että "olet käsittänyt vanhoillislestadiolaisuuden väärin" tms.
Et ole käsittänyt mitään väärin, vaan sinulla on omat tunteesi ja ajatuksesi. Ja sinulla on oikeus niihin ja niiden mukaiseen elämään.
Olen itse vasta jonkun vuoden elänyt erilleen vanhoillislestadiolaisuudesta. On tullut kokeiltua yöelämää yökerhoissa, olen alkanut käyttämään alkoholia, laittamaan itseäni.. Tekemään juuri niitä asioita, jotka rauhanyhdistyksellä nähdään syntinä.
Ennen pidin vanhoillislestadiolaista uskoa Raamattuun perustuvana. Minuun meni täydestä, kun puhujat toistuvasti lainasovat tiettyjä yksittäisiä jakeita perustellakseen jotain vl-tapaa tai uskonkohtaa. Sittemmin olen oppinut hellittämään tuosta vl-perusta ja alkanut luottamaan Jumalan johdatukseen. Raamattu on minulle tärkeä ja pyhä kirja, mutta oen tälläkin palstalla monesti sanonut, että minä uskon hyvää, ihmisiä rakastavaan ja armahtavaan Jumalaan. Jumalan henki on löydettävissä Raamatussa, kun sitä lukee kokonaisuutena. Esim. jokin VT:n julma taistelukohtaus saattaa kuulostaa täysin järjettömältä, jos kiinnittää huomionsa pelkästään lukemiinsa julmuuksiin. Mutta jos kykenee näkemään tarinoissa sen johtolangan, joka yleensä on, että Jumala rakastaa häneen uskovia ja luottavia ja pelastaa nämä. Olen myös huomannut, että Jumala on viisas. Kun itse taistelin n. 5 vuotta sitten hankalissa ihmissuhteissa, tunsin tulleeni petetyksi ja luulin, että palaaminen vanhoillislestadiolaisuuteen pelastaisi minut. Niin luotin yhä ajalliseen yhteisöön enemmän kuin Jumalaan! Jumala kuitenkin oli viisaampi ja ymmärtäväisempi kuin minä, ja avasi minut näkemään, että ainut mitä elämässäni tarvitsen on vain HÄN ei ry eikä srk eikä vl-ihmiset.
VL.suuden jälkeen saattaa maailma tuntua pinnalliselta, mutta loppujen lopuksi olen kuitenkin löytänyt rakkaimmat ja parhaimmat ystävät liikkeen ulkopuolelta. He eivät teeskentele uskossaan tai muussa vakaumuksessaan, vaan kuuntelevat omaa sydäntään. He ovat rehellisiä.
Minulla oli muuten lopullisen vl:suudesta irtaantumisen jälkeen n. vuosi, että en halunnut kuullakaan uskosta tai hengellisistä yhetisöistä. Ajattelin, että KUUNAAN KOSKAAN en halua enää mihinkään yhteisöön!!! Nyt osallistun ortodoksisiin jumalanpalveluksiin. Siellä on minun hengellinen turvapaikkani, jossa saan levätä. Mutta todelliset ystäväni saavat omata minkä vakaumuksen tahansa. Rakastan heitä siksi, että he rakastavat minua ja ovat ystäviäni. Sillä usko tai "uskomattomuus" on jokaisen oma sisäisen kokemus ja asia, se ei saa rajoittaa lähimmäisenrakkauttamme!
Siunausta ja onnea etsinnällesi. Luota itseesi ja jos haluat luota Jumalan johdatukseen!
Vai että oikein yökerhoissa. Sieltähän etsitään vapaita irtosuhteita ja on vaarassa, että hairahdut AIDSIA-kantavan hakkaraisen uhriksi.
Kuinka sitä kehtaa viettää yötän semmoisissa kyseenalaisissa paikoissa, eikö yö ole nukkumista varten.
Siellä etsitään vain seksisuhteita ja sellaiset kukasta kukkaan lentämiset ovat vahingollisia.
Kerran olin yhdessä tasokkaassa hotellissa yötä ja kun tuli nälkä siinä lähemmä puolta yötä, menin sinne yökeroon, josko sieltä sais hienon aterian. Olihan siellä maukasta ruokaa, mutta kun ei tahtonut olla vapaata pöytää, jouduin istumaan sellaiseen pöytään, jossa oli juomanaisia.
Naiset ihmettelivät minun syömistäni ja nauroivat.
He halusivat tehdä tuttavuutta ja minulla oli vaikia paikka.
Sitten kun olin aterioinut, tein lähtöä, niin eiköhän yksi naisista lähtenyt völjyyni.
Siitä ei meinannu päästä eroon.
Sillä hetkellä minun ei tehnyt mieli seksiä ja menin hissiin salavihkaa ja sitä myöten hotellishuoneeseeni.
No niinpä olisikin =) Itse asiassa minä en ole koskaan lähtenyt kenenkään uppioudon hakkaraisen matkaan yökerhosta. "Yölliset keikat" (sis. baarissa istuskelemista, yökerhoissa tanssimista) olen aina hoitanut kaveriporukalla. Yhdessä on menty ja yhdessä on myö lähdetty. Toki joskus on ollut ihan hauskaa rupatella tai tanssia uppo-outojenkin ihmisten kanssa, mutta henkilökohtaisesti en usko, että mitään kovin syvällistä voi sellaisessa ympäristössä (ja usein humalassa?) kehkeytyä. Itse olen mennyt pitämään aina hauskaa en riiuulle. =)
Viime aikoina on tullut aika harvoin käytyä missään. Kai se Istun mieluummin kotona ja menen suht aikaisin nukkumaan viikonloppuisinkin. Ei ole hauskaa istua baarissa, kun parin kaljan jälkeen alkaa puolilta öin jo nukuttamaan niin vietävästi, että haluaisi vain kotiin! Humalaisten örvellyksen seuraaminenkaan ei liiemmin viehätä. En tosin väitä, ettenkö joskus olisi itsekin ollut örveltäjän asemassa. Joskus on ollut hauskaa örveltää, nyt en sellaisesta liiemmin perusta... Jos sitä jossain asioissa jopa aikuistuu...?
Niin ja muistanpa itsekin jonkun kerran kun joku epätoivoinen naisen metsästäjä on vainonnut minua yökerhossa. Olet oikeassa se ei ole kivaa! Yitimme karistaa tällaista tyyppiä klassisella "täytyy mennä vessaan" vinkillä. No, ei karissut. Kissa-hiirijuoksua ympäri yökerhon jatkui jonkin aikaa, kunnes lopulta kaverini taisi puolestani ronskimpana tokaista, että en kaivannut seuraa.
Haluatko sinä itse olla "meikäläisten" kaveri vai etkö halua? Löydät nimittäin ystävät sieltä mistä itse haluat: rauhanyhdistykseltä tai baarista.
Minä turvauduin ammattiauttajaan ja myöhemmin vaimooni, joka sitten kertoi suvulle, etten ole enää uskovainen. Minua ei ole millään tavalla sorsittu eikä juuri puhuteltukkaan asian tiimoilta.
Ehkä sinulta löytyy edes yksi uskottu ystävä, jolle voit kertoa huolesi ja joka voi kertoa ratkaisustasi.
kun luet nyt nämä kaikki neuvot ja terapiakehoitukset ym., niin varmaan huomaat miten kylmä on maailma ympärilläsi; toivon, että palaat takaisin tai pysyt Isäsi kodissa, missä on kuitenkin lämpö ja rakkaus ja luota, että ystäviäkin vielä löytyy ja ainakin yksi ystävä Sinulla on, Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka on kuollut Sinunkin syntiesi sovitukseksi.
Sinun ei tarvitse tehdä tiliä kenellekään omasta uskostasi. Elä normaalia ihmisen elämää. Kyllä vl-lähipiiri aikanaan huomaa muutoksen tapahtuneen.
Puhuttelijat voi torjua samomalla, etten halua tulla tässä asiassa painostetuksi.
Hei!
Erosin vl:istä kertomalla asiasta vanhemmilleni ja muutamalle sisarukselleni. Lopetin käymästä seuroissa ja sitten kai tieto jotenkin levisi.
Minulla oli muutama ystävä, mutta eniten minua häiritsi kaiken avoimen keskustelun puute. Sekä tietenkin monimutkaiset sääntökokoelmat, kaikki ristiriitaisuus ja se, että mitään ei voinut kyseenalaistaa.
Kaikki suhtautuivat melko rauhallisesti. Ei ole syrjitty. Pari käännytysyritystä olen kokenut.
Voi kestää jonkin aikaa ja vaatia paljon pohdiskelua ennen kuin pääset eroon vl:ille tyypillisistä ajatusrakenteista.
Kehottaisin sinua seurakunnan jättämisen jälkeen ottamaan iisisti ja ainakin olemaan syöksymättä alkoholin ja suojaamattoman seksin syliin. Kavereiden kanssa voi olla baarissa alkoholia ottamattakin/vähän alkoholia.
Älä missään nimessä lopeta elämääsi! Elämällä on sinulle varmasti vaikka mitä mielenkiintoista ja ihanaa tarjottavaa. Aloita uusi harrastus, esim. uimaharrastus ja sauno, patikoi, rentoudu tai etsi harrastus, jossa voit tutustua ihmisiin, esim. kielten opiskelu kansalaisopistossa. Ehkäpä tapaat joskus ihanan naisen/miehen ja saat kokea oman lapsesi ensimmäisen hymyn ja ensimmäiset askeleet. Viimeistään silloin tiedät, että eläminen kannattaa :-)
Sateen jälkeen paistaa aina aurinko
Kaikkea hyvää!
Rakkaudella Miisuliini
Kannattaa harrastaa. Itse en kuitenkaan tällä hetkellä harrasta mitään säännöllistä, koska vuorotyön ohella se ei ole niin helppoa.
ei ole puutetta tukijoukoista.Pilvin pimein löytyy "ystäviä " ja kaikki haluavat sinua auttaa.Sitä saa mitä tilaa !
Äiti onkin ihmetellyt, miksei mua oo seuroissa näkyny. En vielä ole saanut rohkeutta sanoa, ettei mua tuu enää näkymäänkään.
Lauantaina kaiken yksinäisyyden keskellä tuli mieleen, että voisin käydä huviks baarissa, vaikka epäuskoiset kaverini ovat kukin omien isiensä luona.
Kävelin baariin. Siellä oli hirveesti porukkaa. Kauniita naisiakin oli loputtomiin. Bailasin siel, vaikken ainuttakaan kaveria sattunut näkemään. Yhden breezerin ja pari isoa olutta tuli juotua, muttei sen enempää. Vähänen alkoholimäärä on ihan hyvä ja korvaa tarvittaessa kaverittomuuden tunteen. siis jos tietää, että kavereita ei oo sillä hetkellä lähellä, mutta muita ihmisiä on.
Ennen, kun juomat eivät olleet vielä vaikuttaneet, olin hiukan varautunut, mutta pienessä maistissa rupesi tanssi viemään mukana. Siis sen verran vain join, että pystyin bailaamaan ja hukuttamaan siten epämukavat asiat mielestä. Ihan kiva ilta silleen.
Vielä ku uskaltaisi sanoa, etten enää ole vl.
"Vielä ku uskaltaisi sanoa, etten enää ole vl."
Vaiko itselle? Miksi et uskalla olla rehellinen sekä äidillesi tai itsellesi? Mikä siinä on vaikeaa?
Se, että onko sitä enää tervetullut kotiin. Toinen on se, että pelkään, että mua pakotetaan uskomaan tms. Yleisesti suvussamme on käsitys, että vl-uskosta luopuneet ovat täysiä luopioita. Tuntuu, ku heitä pidettäis jopa pahempina, kuin niitä, jotka eivät koskaan olleetkaan vl:iä.
Tämä näkyy mm. niissä, jotka ovat esim menneet tekemään oopperaan tms laulamaan. Meille ei kotia periaatteestakaan olla hankittu entisten vl:ien laulamia klassisia levyjä, mutta epäuskoisten, kuten esim jaakko ryhäsen tms levyjä kyllä kuunnellaan.
En välttis kestä sitä painostusta, jota etenkin äidin ja sisarusten osalta tulen saamaan. Meidän suvussa on helpompaa esittää vl:ää, kuin kieltää se julkisesti. tämän on huomannut useampi vanhempi sisarukseni, jotka ovat yrittäneet kieltää julkisesti uskoaan huonolla menestyksellä. He ovat saaneet osakseen väkisin käännyttämistä. Ja tiedän, että syntien anteeksi uskominen on vaikeaa, jos ei pysty uskomaan.
Joissain perheissä uskon kieltämisen tunnustaminen on paljon helpompaa.
Esim yksikin tuttu kielsi uskon ja vanhemmat vain sanoi, että hyvä, ku tunnusti eikä elä kaksoiselämää, kuten monet ja sillä tavalla viemässä muitakin väärille teille.
Uskovaisia perheitä on monenlaisia. Kuten vanhempia ja ihmisiä yleensäkin. Meidän äiti menettää yöunet lopullisesti, jos tietää yhdenkään jättäneen uskon. Muistan, ku pari sisarustani meni maailmanteillä ja tuollon äiti ei saanut laisinkaan unenpäästä kii. saattoi kesken yötäkin soittaa noille, että ettekö olisi vielä valmiita uskomaan syntejä anteeksi..
Jos mulla olisi laajempi sosiaalinen verkosto "maailmassa", niin silloin päätös olisi helpompaa. Nyt pelkään eniten sitä, että joudun heitteille... Vain muutama epäsatunnainen epäuskoinen kaveri, joiden kans en oo juurikaan vapaa-aikojani viettänyt. Toisekseen, en tiedä telkkariohjelmista yhtikäs mitään, ku mullei oo nytkään telkkaria..(eli en voi keskustella telkkariohjelmista)
Mutta kumpi on sinulle lopulta raskaampaa se ettet kerro vai se että kertoisit läheisillesi. Jos olet varma siitä mitä tahdot niin toimi sen mukaan. Jos et ole varma niin sitten tilanne on vielä hankalampi (kuten minulla). Jotenkin tuntuu maailmasi kovin mustavalkoiselta kun vaihtoehtoina ovat vain meno seuroihin tai baariin.
Kiinnostaisiko sinua keskustelu sähköpostitse?
Kieltämättä tunnut olevan puun ja kuoren välissä epävarmuutesi vuoksi.
Vaikea minun on muuta neuvoa antaa kuin sen, että se toinen vaihtoehto on varmuudella se huono vaihtoehto. Rehellisyys ja omantunnon kuunteleminen on aina oikea ratkaisu.
Vl-usko on vanhempiesi valinta, eikä sinun tarvitse tyytyä siihen, vaikka sinua miten kiristettäisiin. Toisten mieliksi ei kannata vl-joukoissa kulkea. Oma hyvinvointisi on pääasia.
Haluaisitko ylipäätään vl-uskovaisia kavereita? Onko heidän juttunsa sellaisia että jaksaisit olla niissä mukana? Jos et, niin hanki aktiivisesti kavereita "maailmasta". Pyydä näitä puolituttuja kavereita itse esim. johonkin harrastukseen tms, äläkä jää odottelemaan että sinuun otetaan yhteyttä. Toisin kuin vl:issä mainostetaan, "maailmasta" saa hyviä ja luotettavia ystäviä, jotka välittävät sinusta ilman mitään (vl) ehtoja.
En tiedä mikä ikäinen olet, mutta oman asunnon hankkiminen voisi olla hyvä idea. Silloin sinun ei tarvitse olla niin kiinteästi tekemisissä vl:ien kanssa.
Edessäsi on rankka irrottautumisrupeama, mutta jälkikäteen saatat olla sitä mieltä että se on elämäsi paras päätös. Näin ainakin minulla.
Tsemppiä!
Eilen rupesin todella tylsistyy tyhjyyteen ja seinien tuijottamiseen. Olisi ollut seurat, mutta en minä niihin enää jaksa mennä. Epäuskoiset kaverinikin olivat menneet kukin isiensä luo. En tiennyt, kenelle soitan, ku ei ollut oikein ketään, kuka olisi valmis lähtemään mun kans bailaamaan.
No lähdin sit kävelemään kaupungille. Ensimmäinen kuppila, johon oli aikomus mennä tuopilliselle sai jäädä väliin, kun sen kuppilan edustalla sattui olemaan useita vl:iä. En tiedä, mitä ne siinä, lumi palloilla heittelivät toisiaan. No kävelin sit diskobaariin päin. Sinnekin meno estyi, koska vl:iä ajoi autoilla bilistä.
Sit hokasin, että voin mennä sellaiseen baariin, jonka ovi ei ole kadulle päin. Siellä oli hirveesti porukkaa. Yksinään sinne menin jonottaa. Sisälle päästyään nakkasin takin narikkaan. Drinkkiä tilatessani luulin, että drinkkien nimet ovat listalla, vaan niiden nimet olisi pitänyt osata ulkoa. No tilasin breezer-pullon, joka ei vaikuttanut ollenkaan. Sen jälkeen oli pakko ottaa kaksi isoa olutta.
Tanssilattialla oli hirveästi kauniita naisia. Vaikka olinkin yksin, siellä sai yksinäisyyden tunteen hyvin hävitettyä. Ihan rentoa siellä oli bailata muiden kans ja kokonaisuudessaan jäi hyvä maku.
Tänäänkin jätin seurat väliin. Sinne vain en pysty enää menemään...
Vielä pitäisi uskaltaa sanoa, etten enää ole vl.
mietihän vähän , mitä oikeasti haluat? Bailaamisessa ja drinkeissäkö on jotain ihannoitavaa? Tuoko ne sinulle elämässä turvallisuutta ? Mietihän loppuun asti.
Kyselit tuossa ylempänä, että miten otetaan kotona ja vl-porukoissa vastaan, kun kielletään vl-usko.
No, jos toimii kuten sinä, niin ei varmasti ilola katsota, vaan suru tulee kaikille. Ja kaikki alkaa ajatella, että tuollaisia ne ovat nuo jotka maailmallisia ovat: maailmalliset ne vaan baareissa ja diskoissa riekkuu ja drinksuja ja olutta juo.
Sinä menet äärimmäisyydestä toiseen. Se on hyvin murrosikäisen toiminamallia. Ymmärrän kyllä, että aikuiset vl:t menevät kuin murkut, äärimmäisyydestä toiseen. Ymmärrän sen.
Sitten kun et mene toiseen äärimmäisyyteen (baareihin ja alkoholin pariin), vaan alat elää vastuullista ja normaalia ihmisen elämää, silloin sinut pikku hiljaa hyväksytään perheesi ja vl-porukoidenkin silmissä. Niinpä luulisin. Mut jos tuolla tavoin sitten menet baareihin ja alkoholin pariin, niin sinä annat vaan sellaista vääränlaista mielikuvaa uskoville, että maailmalliset ne vaan juovat ja bailaavat baareissa.
Maailmallisista ihmisistä vain pieni pieni hitunen käy baareissa ja diskoissa viikonloppuisin. Maailmalliset ihmiset on tavallisia hyviä ihmisiä.
Yritä löytää kavereita ja ystäviä vähän luonnollisempien teiden kautta. Sitten sinun takiasi ei tarvitse sukulaistesi niinkään surra, kunhan saisivat huomata, että kunnon kansalainen sinusta on tullut vaikket vl olekaan.
ups
Käväise sanomassa puhemiehille ettet jaksa kuunnella mieleltään sairaitten perättömiä höpinöitä.
Olen vielä vl. Välillä kävin ns. maailmassa, mutten uskaltanu tehä siitä kellekään tiliä. Reissuni kesti muutaman vuoden, jolloin tuli sekoiltua viinan kans. Enää en halua viinaan koskea, ku kerran päässy siitä irti. Haluaisin eroon tästä ahdistavasta debiksestä, tai koko elämästä!
Tunnistan tän omaks kirjoitukseksi vuosien takaa. Itsaria oon koittanut vuosina 2010 ja 2016, mutta molemmilla kerroilla epäonnistuin. Oikeastaan 2016 oli vartioiden ansio, että epäonnistuin. Tuolloin olin asettunut junaradalle, mutta ennen junan tuloa vartijat repi minut radalta pois. Elämä on ollu yhtä vuoristotataa. Nyt taas vaihteeksi olen syvällä! Toivon ja rukoilen kuolemaa. Mikään ei kiinnista. Edes oman nykyisen tilanteeni avaaminen. Ei siitä ennenkään oo ollu hyötyä.
Yritä päästä terapiaan
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
Lestausko on raskasta ja löyhkäävää. Alkakaa keveämpään uskoon ja jättäkää kaikkinainen rosvous ja politikointi pois.
" Ei ole ketään, jonka kans puhua uskon asioista, tai muista elämän vaikeuksista."
Tuskinpa baareista tai yökerhoista löytyy sen paremmin ketään. Pinnallista elämää.