Ennen lukiossakin oltiin omilla luokilla ja kuuluttiin porukkaan oli ryhmähenki, joka ihan itsestään loi ryhmäkuria. Osattiin olla sosiaalisia toisia kohtaan ja huomattiin jos jotain poikkeavaa tapahtui jonkun käytöksessä, jaettiin ilot ja surut. Keskusteltiin oli sydän ystäviä joille puhuttiin kaikki mahdollinen. Tälläisiä ystäviä on nykyään aina vaan harvemmalla ja harvemmalla.
Nykyinen kurssimuotoinen lukio luotiin jonku erittäin viisaan ministeriön hurmoshengessä ja mikä on tulos. Sen olemme voineet nähdä tiedotusvälineistä viime päivien aikana. Kurssimuotoisessa systeemissä voi nuori ihminen erakoitua ilman että kukaan kiinnittää asiaa mitään huomiota. Ei voi huomata käytösmuutoksia kun ei olla kaikki yhdessä. Kaveripiirit muodostuu pienistä ``kuppikunnista´´joihin ei ulkopuolisilla ole pahemmin asiaa.
Eri arvoisuus yhteiskunnassa herättää myös katkeruutta. Nuoretkin lukee lehtiä joissa kerrotaan verotietoja kuinka suurten firmojen johtajat tienaavat miljoonia vuodessa ja samaan aikaan niin moni nuori seuraa vanhempiensa selviämistä lainojen, vuokrien, verojen maksamisessa pienillä tuloillaan. Siinä sivussa yrittävät antaa jälkikasvulleen onnellisen kodin ja hyvän kasvatuksen, ruokkia ja vaatettaa.
Laki voisi muuttua siten että esimerkiksi verotiedot kuuluisivat yksityisasiaksi eivätkä näin ole julkisia.
Jokelan koulun murhenäytelmä ei tule olemaan viimeinen laatuaan, aina joku ottaa mallia ja haluaa tehdä``historiaa´´. Ja vielä kun poliisi tiedotustilaisuudessa kertoo kuinka olisi tekijä olisi onnistunut suunnitelmissaan paremmin (,,,bensa olisi syttynyt varmasti paremmin,,,)niin varmasti jonku pitää kokeilla.
Nykyinen kurssimuotoinen lukio luotiin jonku erittäin viisaan ministeriön hurmoshengessä ja mikä on tulos. Sen olemme voineet nähdä tiedotusvälineistä viime päivien aikana. Kurssimuotoisessa systeemissä voi nuori ihminen erakoitua ilman että kukaan kiinnittää asiaa mitään huomiota. Ei voi huomata käytösmuutoksia kun ei olla kaikki yhdessä. Kaveripiirit muodostuu pienistä ``kuppikunnista´´joihin ei ulkopuolisilla ole pahemmin asiaa.
Eri arvoisuus yhteiskunnassa herättää myös katkeruutta. Nuoretkin lukee lehtiä joissa kerrotaan verotietoja kuinka suurten firmojen johtajat tienaavat miljoonia vuodessa ja samaan aikaan niin moni nuori seuraa vanhempiensa selviämistä lainojen, vuokrien, verojen maksamisessa pienillä tuloillaan. Siinä sivussa yrittävät antaa jälkikasvulleen onnellisen kodin ja hyvän kasvatuksen, ruokkia ja vaatettaa.
Laki voisi muuttua siten että esimerkiksi verotiedot kuuluisivat yksityisasiaksi eivätkä näin ole julkisia.
Jokelan koulun murhenäytelmä ei tule olemaan viimeinen laatuaan, aina joku ottaa mallia ja haluaa tehdä``historiaa´´. Ja vielä kun poliisi tiedotustilaisuudessa kertoo kuinka olisi tekijä olisi onnistunut suunnitelmissaan paremmin (,,,bensa olisi syttynyt varmasti paremmin,,,)niin varmasti jonku pitää kokeilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
fiksu keksintö.
Eriarvoisuus ei herätä niin paljon katkeruutta, jos kotoa saatu malli ei ole kateellinen ja omaa osaa surkutteleva. Itse olen perheestä missä ei kaikkea hienoa ja kallista ollut varaa hankkia, mutta vanhemmat olivat tyytyväisiä ja antoivat meille lapsille aikaansa ja muistoissa on arjen yhdessäolon hetket, jotka olivat varmasti arvokkaampia kuin luokkakaverin kerran vuodessa perheensä kanssa tekemä etelän matka.
Olen yrittänyt viestittää omille lapsilleni samaa pienionkaunistaja-arvokasta-periaatetta ja ymmärtääkseni onnistunut jotensakin. Murrosikäinen poikani saattaa huutaa minua katsomaan kaunista ja erikoisen mallista pilveä, toinen lapseni ostaa vaatteet kispparilta, kun on turhaa tuhlata rahaa, jos halvallakin saa hyvää ja kestävää. Jne.
Oma lapseni haki ammattikouluun. Koulusta oltiin kovasti painostamassa hyvin menestyvää lasta lukioon. Mutta hän on arka ja hiljainen, eikä ole oikein ollut kavereita. Alansa on kuitenkin tiennyt jo kauan ja lahjoja osoittanut. Ammattikoulussa on nyt pienessä 16 oppilaan ryhmässä, linjalla jonne ei ollut ihan helppo päästä. Ryhmä on rauhallinen, vaikka onkin poikavaltainen porukka. Sen lisäksi hän puhuu kavereista! Noin ei ole tapahtunut yläasteen aikana kertaakaan, vaan silloin oli vain luokkakavereita. Sen lisäksi yksi varhaislapsuudesta tuttu samalle luokalle sattunut käy silloin tällöin meillä ja päinvastoin. Poika on reipastunut kovasti ja on iloinen, kouluunlähtö aamuina ei koske vatsaan tai päähän koskaan, kuten ennen (kiusaamista oli hieman, tuli tuttujen oppilaiden vanhempien kautta tietoon, itse ei kertonut). Olen kyllä monesti miettinyt, mitä luokaton lukio yli 30 oppilaan ryhmineen olisi hänelle tehnyt.
Meillä perheen yhteisiä juttuja ovat olleet retket luontoon, ne rauhoittavat.
kilvan olivat työntämässä häntä lukioon. Itse häntä ei yleissivistävä koulutus kiinnostanut, vaan halusi oppia jotain oikeaa. On myöskin todella motivoitunut, aamuisin lähtee reippaasti kouluun (toisin kuin ysillä...), jopa niinä aamuina, kun lähtö on jo ennen seitsemää. Ja joka päivä kokee oppineensa jotain uutta. Matikka, äikkä yms. perusaineet sujuvat loistavasti kuten myös muutamat ammattiaineet.